Esitystaidetta teatterin sijaan

VS: /teatteri.nyt on nimi, joka paljastaa festivaalin luonteen tekona. / viittaa siihen taiteelliseen todellisuuteen, jossa eri taiteenlajien väliset rajat ovat kauan sitten menettäneet merkitystään. Nykyesityksille on usein tyypillistä, että niitä kuvattaessa ajautuu käyttämään / -merkkiä, joissain yhteyksissä puhutaan jopa slash -taiteesta.
. viittaa puolestaan aikaan ja aikakäsitykseen, joka ei ole koherentti ja tasainen, vaan nykäyksin ja katkoksin etenevä. Aikakäsitystä korostaa vielä nyt-sana, mikä puolestaan viittaa historiaan ja menneisyyteen. Se on myös huuto: nyt!

Teatteri on konteksti, joka tarjoaa festivaalille mahdollisuuden tutkia nykyesityksille tyypillisiä ilmiöitä. Se korostaa myös sitä yhteyttä, joka on osittain kadonnut teatterin kokeellisen, moni- ja poikkitaiteellisten prosessien väliltä. Lisäksi teatteri on sosiaalinen käytäntö, joka tuo ihmiset yhteen, ei välttämättä samaan aikaan tai edes samaan paikkaan, mutta useimmiten se edelleen toimii ainakin kuvitteellisen yhteisöllisyyden varassa. Teatteri-sanan käyttöön liittyy meille myös annos nostalgiaa, mitä monet esitystaiteen tekijät haluavat välttää.
– Miten itse suhtaudut teatteriin?

Pilvi Porkola: En mielelläni käytä ’teatteri’ sanaa omien esitysteni yhteydessä. Olen valmistunut esitystaiteilijaksi, ja käytän mielelläni töistäni kattonimeä esitystaide. Toisaalta keskustelu käsitteiden määrittelystä (teatteri, nykyteatteri, kokeellinen teatteri, esitystaide jne.) on loputonta, ja yleisölle on ehkä selkeintä viitata kaikkien tuntemaan käsitteeseen eli teatteriin.

VS: Kiasma-teatteri on pyrkinyt olemaan diskursiivinen “taidelaitos”, joka tarjoaa taiteilijoille tilan ja kontekstin tutkia ja kokeilla, ottaa riskejä. Enemmän kuin tuotantolaitos, sen on voinut ymmärtää tietämisen (informaation) kentäksi, älyllisen vaihdon taloudeksi tai kulttuuristen kamppailujen areenaksi. Suureksi osaksi tämä on ollut Kiasma-teatterin “henkistä” pääomaa ja osaamista taloudellisten puuttuessa. /teatteri.nyt on pyritty tekemään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja tuomalla yhteen tekijöitä, tuottajia ja kuraattoreita. On väitetty, että taiteilijoista tulee taiteellis-kriittisten palveluiden tuottajia.
– Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?

Pilvi Porkola: Kieltämättä iso osa freelancerin taiteellisista projekteista on aina myös tuottamista. En ole varma, ymmärsinkö kysymyksen palveluiden tuottamisesta oikein. Tutkijana / taiteilijana minua motivoi taiteellinen tutkimus ja kysymys siitä, mitä se voisi olla. Taide on minulle todellisuuden luomista. Tutkiminen on oman taiteellisen työskentelyn liittämistä traditioon ja parhaillaan käytäviin keskusteluihin ja teoreettisiin diskursseihin.

VS: /teatteri.nyt avaa tänä vuonna ovia laitosteattereihin. Koska festivaali ei aio tulevaisuudessakaan vakiintua, vaan pysyä liikkeessä sen olisi kyettävä aina uudelleen määrittelemään prosessin suunnan.
– Miten näet tämän avauksen?

Pilvi Porkola PP: Yhteistyö on aina hyvä juttu. Minulla ei ole mitään laitosteattereita vastaan, joskin on vaikea kuvitella esitystaidetta siihen kontekstiin. Pitäisikö tämän suhteen olla toiveikas? Minusta /teatteri.nyt on hieno festivaali, ja uskon että siihen osallistuvat luovat linjan aina uudelleen. On ainoastaan sääli, ettei tällaisen festivaalin rahoitus ole riittävä.

VS: VS: Mikä sinulle on/oli /teatteri.nyt-projektissanne (esityksessä, installaatiossa tms.) erityisen tärkeää?

Pilvi Porkola PP: Olen todella tyytyväinen ”LUMO – Esitys uudesta työstä” projektiin ja onnellinen, että olen saanut tehdä töitä näin hienon työryhmän kanssa! Mielestäni olemme onnistuneet siinä, mitä lähdimme hakemaan: löytäneet näkökulmia ja väitteitä uudesta työstä, esittäneet käsityksen taiteesta ja tehneet sen hauskasti. Ajattelen, että /teatteri.nyt on oivallinen areena tälle esitykselle.

Pilvi Porkola on ohjannut /teatteri.nytissä nähtävän Todellisuuden tutkimuskeskuksen ”LUMO – Esitys uudesta työstä”. 12., 14., 16., 18., 19., 20., 23., 24., 25., 26. ja 27.10. klo 19, Kulttuuritehdas Korjaamo.