Jonna Hyry & Ville Laaksonen
Taidemaalariliiton teosvälitys 2013 (Kuva: Ville Laaksonen)
Maalarin totuus
Ville Laaksonen
Maalarin tie nykytaiteen kentällä on vaikea. Maalaamisen suhteuttaminen muuhun ympäröivään taiteeseen, visuaaliseen- ja populaarikulttuuriin on vähintäänkin haastavaa, jos sen haluaa tehdä hyvin. Maalaamisessa on kyse taiteenlajista, jonka pitkä perinne asettaa omat haasteensa: niin paljon on maalattu ja maalataan, että oman ja yksilöllisen ilmaisun etsiminen muodostuu erityisen tärkeäksi. Samalla maalaria vie eteenpäin pohjimmainen halu toteuttaa jotain aitoa, itselleen rehellistä.
Perinteisen maalauksellisen ajattelun kyseenalaistaminen ja sovittaminen nykytaiteeksi ei voi tapahtua vain itsetarkoituksellisen teknisen kikkailun kautta, toisaalta maalauksellisen ajattelun rajoittuneisuus perinteisessä mielessä johtaa taiteellisesti latteaan ilmaisuun. Kun haluaa irtautua kahleista, uuden etsiminen ja kokeileminen muodostuu taiteilijan tehtäväksi. Kolikon kääntöpuolena on vaara eksyä itsetarkoitukselliseen taiteen kyseenalaistamisprosessiin, jossa taide olisi vain teoreettinen ilmiö.
Avantgardistinen pyrkimys kumota taiteen pelisäännöt ei tapahdu ennustamalla tai arvailemalla tulevaa. Taide on tässä hetkessä ja siksi se elää myös tulevaisuudessa ja on yhteydessä historiaan. Maalauksen hillitty avantgarde edellyttää paitsi halun liikkua eteenpäin, myös voimakkaan henkisen yhteyden menneeseen ja olevaan. Maalauksen on elettävä kaikissa aikamuodoissa yhtä aikaa toimiakseen näin: muutoin se sortuu vain oman aikansa kuvaksi tai ilmiöksi, itsetarkoitukselliseksi taiteelliseksi kokeiluksi tai taannehtivaksi nostalgian purskahdukseksi.
Maalarin taistelu irti maalauksen rajoittuneisuudesta on välttämätön osa taiteilijan työtä, tämän työn viisastenkivi. Tietoisuus olevasta, todellisesta, valheesta, tunteesta, tiedosta johdattelevat tutkimaan maalaamisen rajoja. Maalausprosessissa maalari on läsnä improvisoiden, suunnitellen, rakentaen ja tuhoten rajoja. Maalaus avaa katsojalle yhteyden aisteihin. Tuloksena esittävä ja abstrakti risteytyvät, sisäisen kokemus sulautuu ulkoiseen havaintoon, rakenne hajoaa ja ajatus syntyy uudelleen.
Vapaus, veljeys, taidemaalaus
Jonna Hyry
Taidemaalariliiton teosvälitys 2013 (Kuva: Ville Laaksonen)
Mitä on vapaus nykymaalauksessa? Todellisen vapauden saavuttamisen voidaan yhä sanoa edellyttävän maalarilta taistelunhalua ja periksiantamattomuutta. Nykyaikana tämä on yhtä vaativaa kuin edeltävinäkin aikakausina – syyt vain ovat vaihtuneet. Enää pitkään aikaan ei taidekäsityksissä ja teosten toteutusta koskevissa näkemyksissä ole tarvinnut noudattaa mitään institutionaalista ohjelmaa tai kumartaa dogmeja. Yksinäiseen vapaustaisteluun maalarin pakottaa toisaalta vaihtoehtojen ylitsepursuavuus sekä taidemaailman toimintatapojen epätarkoituksenmukaisuus. Vaikka jo teoreettisten ja käytännöllisten valmiuksien hankkiminen varustaa taiteilijaa taiteen kentälle, vain oman totuuden löytäminen ja selän kääntäminen muille totuuksille voi auttaa taiteilijaa kehittämään tervettä kriittisyyttä taiderihkaman kirjavilla markkinoilla. Taiteen tekeminen on aidoimmillaan puhtaan henkistä toimintaa, jossa koettu todellisuus tuodaan kirkkaammin tarkasteltavaksi. Maailmassa olemisen kokemus tiivistyy maalauksessa henkisyyden ja aistisuuden leikkauskohdassa. Todellinen vapaus nykymaalauksessa merkitsee tilaisuutta leikkisyyteen, mutta mahdollisuutta valita myös vakavuus; tilaisuutta myydä perimmäiset ihanteensa halvalla, mutta myös lupaa rakentaa kestävien arvojen varaan, joskus tosin kovastakin hinnasta.
Uskallusta ja avantgardistisia pyrkimyksiä nykymaalauksen vaihtelevalle kentälle näyttää ilmaantuvan liian harvoin. Johtuuko tämä taiteilijoiden rohkeuden puutteesta, pyrkimyksestä mukailla taidekentällä kulloinkin oletetusti vallitsevaa valtavirran makua ja tyytyä varmoihin ratkaisuihin? En halua uskoa, että nykyisestä maalariaineksestamme ei löytyisi oman tiensä kulkijoita. Todennäköisesti maalaustaidettakin tehdään tällä hetkellä maassamme määrällisesti enemmän kuin koskaan, ja keskinkertaisten teosten osuus tuotannosta on kasvanut. Samalla kuitenkin syntyy väistämättä yhä enemmän myös uutta, aidosti näkemyksellistä ja teknisesti hallittua, esteettisesti ja kommunikatiivisesti ansiokasta maalaustaidetta. Hyvien teosten tekijät saattavat kuitenkin joutua odottamaan läpimurtoaan liiankin pitkään.
Taidemaailman rakenteet ovat mutkikkaat ja niiden seurausten sekä keskeisten toimijoiden arvostusten tarkistaminen saattaa olla paikallaan. Taidemaailma rakentuu myös suhteessa muuhun yhteiskuntaan eikä ole samantekevää kenellä on tosiasiallinen valta tehdä yksilöiden toiminta-aluetta ja taiteen kertomuksen suuntaa määrittäviä ratkaisuja. Pelkkä taiteilijoiden keskinäinen mahdollisuuksien tasa-arvo ei poista rakenteista ja toimijoista tosiasiallisesti seuraavia lopputuloksia. Paremman taidemaailman voimme rakentaa vain taiteilijan aloitteellisuuden ja aktiivisuuden kautta. Riittävän hyvä on vain taidemaailma, joka toimii aiempaa enemmän myös taiteilijan ehdoilla. Julkaisemme Mustekalan maalaus-numerossa taidemaalareille helmikuussa 2013 kohdistamamme kyselyn tulokset. Internet tarjoaa tien taiteen ja yleisön uudenlaiseen kohtaamiseen ohittaen perinteisen median hierarkian. Samalla internet tarjoaa näkyvyyden entistä useammalle taiteilijalle mikä on yksi keino vähentää taiteilijoiden keskinäistä eriarvoisuutta. Näkyvyys tuo näyttelyt yhä useamman ulottuville. Taidemaalariliiton teosvälitys 2013 on myös hyvä esimerkki siitä, miten edistetään yksittäisten toimijoiden näkyvyyttä.
Taidemaalariliiton teosvälitys 2013 (Kuva: Ville Laaksonen)
Kirjoittajat:
Jonna Hyry on kuvataiteilija ja kriitikko.
Ville Laaksonen on Turussa asuva kuvataiteilija, kuraattori ja kriitikko.
Taidemaalariliiton teosvälitys on avoinna Helsingin Kaapelitehtaalla, Merikaapelihallissa 15. – 24.3.2013 arkisin kello 12 – 18, la-su kello 11 – 17. (Molemmat allekirjoittaneet osallistuvat tapahtumaan myös taidemaalareina).