Siirry sisältöön
Mustekala - kulttuurilehti

Mustekala.info | Art, politics, research and critique

Mustekala on riippumaton, ei-kaupallinen, poikkitieteellinen ja -taiteellinen verkkolehti. Mustekala pyrkii täyttämään pintaa syvemmälle menevän keskustelun puutteen eri taiteen aloilla sekä vastustamaan useissa valtamedioissa tapahtuvaa kritiikin alasajoa.

  • Etusivu
  • Teemanumerot
  • Kritiikit
  • Blogit
  • Sivusilmä
  • English edition
  • Info
  • Mainostajalle
  • Tue Mustekalaa
Julkaistu 20.3.2019

Veet syvät päilyvät – Merkintöjä Gaston Bachelardin materiaalisesta mielikuvituksesta, vedestä ja elokuvasta

  Oi värisevä liha / niin viehättävästi liikut / materia.                                     Raimo Hartzell Kaikki mitä sydän kaipaa, palaa veden hahmoon.                                     Paul Claudel

Viimeisimmät artikkelit

  • Varikko ylevän ja arkisen näyttämönä 18.9.2022
  • Experiments in Viewing: The Dialogical Dance of Art that “Happens” 10.9.2022
  • Utopian luut 4.9.2022
  • Markkinoilla, viidakossa ja turistibussissa 27.8.2022
  • Kirjaston mielekkyydestä 23.8.2022

Sosiaalinen media

Tenka Issakaisen kritiikki käsittelee oululaisen Tenka Issakaisen kritiikki käsittelee oululaisen Flow Productionsin sirkustekniikoita ja tanssia hyödyntävää immersiivistä Varikko-esitystä. Issakainen pohtii muun muassa esityksen paikkasidonnaisuutta, esityksen rakentumista logistiikka- ja korjaamokäytössä olleen varikon tiloihin niin konkreettisesti kuin temaattisesti, ja katsojien roolia suhteessa immersiivisen esityksen tapahtumiin ja esiintyjiin. ”Jäänkö odottamaan, mitä samassa tilassa seuraavaksi tapahtuu, vai etsiydynkö muualle? Seuraanko enemmistöä vai karkaanko pois joukosta? Valitsenko järjestelmällisesti viereisen huoneen, vai lähdenkö mahdollisimman kauas?” Kuva: Janne-Pekka Manninen #kulttuurilehtimustekala @flowproductions_fi
Alyssa Coffin’s insightful essay questions our h Alyssa Coffin’s insightful essay questions our habits and social norms of viewing artworks. In the essay Coffin observes and explores her own viewing habits in the exhibition “Dance! Movement in the Visual Arts 1880–2020” at HAM. What happens in the space between the material body of the viewer and the artwork? ”I begin to ask myself a question based on one of the curator’s definitions of art as “something that happens to me.” How do I actively show up for this happening? How do I engage in the resonant dialogue of art transpiring in real time? To begin with, how do I sit on the bench or in what manner do I stand? Where and how do I direct my gaze?” #kulttuurilehtimustekala @hamhelsinki @coffinalyssart
Milka Luhtaniemen kritiikki tarkastelee Federico G Milka Luhtaniemen kritiikki tarkastelee Federico García Lorcan keskeneräiseksi jääneeseen tekstiin pohjautuvaa Elämän uni -esitystä. Luhtaniemi peilaa esitystä tarkkanäköisesti omaan katsojuuteensa ja odotuksiinsa sekä poliittisen teatterin historiaan ja mahdollisuuksiin. Mitä vallankumous ja utopia voisivat tarkoittaa tässä ajassa, esittävän taiteen lavoilla? ”Tulen väistämättä miettineeksi, miten rakenteellisten ongelmien ratkaisuksi monet saattavat toivottaa “kunhan vain lepäät ja otat taukoa.” En tarvitsisi sellaista, vaan tarvitsisin ongelmanratkaisua. Ja ongelmanratkaisussa näyttämö on aina ollut hyvä.” Kuva: Emilia Usvalaakso #kulttuurilehtimustekala @hithelsinki
Maaria Oikarinen käsittelee kritiikissään Kiasm Maaria Oikarinen käsittelee kritiikissään Kiasman ARS22-näyttelyn kolmea taiteilijaa, joiden teoksissa yhdistyy tutkiva ote, yhteisöjen osallistaminen, tarkka paneutuminen aiheeseen sekä mielikuvitus. ”Pikkuhiljaa korvani terästyvät ja oppaan jutut alkavat ihmetyttää. Juopoille vakoojille vietetään muistopäivää, käärmeet tulevat ahmimaan vesimelonit ja hiekalla voi nähdä ihmisen luita. Vaikutelma on huikea. Kuljettaja on kuin helppoheikki, joka laskettelee täyttä luikuria.” Kuva: Sol Calero – El Autobús (2019), Kansallisgalleria / Petri Virtanen #kulttuurilehtimustekala @kiasmamuseum #ars22
Kirjastossa työskennellyt Marko Gylén pohtii blo Kirjastossa työskennellyt Marko Gylén pohtii blogitekstissään kirjaston olemusta ja sen yhteisöllistä merkitystä. "Kun siis lainaan kirjan, se ei ole vain kirjaesineen viemistä kotiin luettavaksi. Jos kirjasto on pidättymiselle varattu tila, kirjan lainaaminen on tuon tilan osittaista siirtämistä kodin piiriin. Lainakirja pystyttää pienen kirjastotilan, pienen pidättymismahdollisuuden keskelle kodin arkea. Kirjan kannet ovat kirjaston ovet. Tämä pätee kaikkiin kirjoihin. Jokainen kirja on osa kirjastoa, pieni kirjasto." Kuva: Tuomas Arajärvi #kulttuurilehtimustekala
Mustekalan lomakausi on ohitse! Blogipalstan osalt Mustekalan lomakausi on ohitse! Blogipalstan osalta syyskauden ponkaisee käyntiin Jutta Tynkkynen, joka kirjoittaa paikan päältä Suvilahdesta. Jutan syynissä on Flow Festival 2022:n kuvataidetarjonta. "Vihriälän Puhalluskukan ja Tolvin Butterfly effectin yhteispeli Lindqvistin tiilikellon kanssa tuntuu vaivattomalta. ... Samalla pohdin, että tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa kokea näyttely, jossa tilan, sinne valikoitujen teosten ja ulkona pauhaavan festivaalin välinen vuorovaikutus olisi vielä vahvempi: miten tila ja teokset siellä reagoisivat musiikkiin ja kuka ties päin vastoin. Tämä onkin yksi taiteen esitystavoissa koeteltavaksi sopiva ulottuvuus: [perinteinen] valkoinen kuutio kun pyrkii tyhjyyttä imitoivalla olomuodollaan eliminoimaan vierailijan tietoisuuden ympäröivästä maailmasta." Kuva: Jutta Tynkkynen #kulttuurilehtimustekala #flowfestival2022 #suvilahti #tiilikello #hannavihriälä #anttitolvi
Mustekalan toisessa Instagram-tarinoina julkaistus Mustekalan toisessa Instagram-tarinoina julkaistussa kritiikissä Tuija Huovinen ja Eero Karjalainen keskustelevat Mäntän Kuvataideviikkojen teosten heijastuspinnoista sekä niistä konkreettisista ja mielen sisäisistä tiloista, joissa vierailivat näyttelyssä. Voit tutustua IG-tarinamuotoiseen kritiikkiin @mustekala.info profiilin kohokohdan kautta! ”Näyttelyssä kulkiessani keikauttelen itseäni, teosten kanssa heräilevää vuorovaikutusta sekä erilaisia tiloja jatkuvasti ympäri: merkitykset muotoutuvat aktiivisten teosten, aistikokemusteni, tunteideni ja ajatusteni virrassa.” Kuvan teos: Emma Helle – Alruunat puutarhassa #kulttuurilehtimustekala @kuvataideviikot
Mustekalan ensimmäinen Instagram-kritiikki on jul Mustekalan ensimmäinen Instagram-kritiikki on julkaistu! Voit tutustua IG-tarinamuotoiseen kritiikkiin @mustekala.info profiilin kohokohdan kautta. Dialogimuotoinen kritiikki koostuu kuvakirjeenvaihdosta, jossa Tuija Huovinen ja Eero Karjalainen keskustelevat Pori Biennale 2022 – Visitors -näyttelyn teosten ja niistä heränneiden ajatusten äärellä ennen kaikkea lähetettyjen kuvien ja niitä kommentoivien tekstien kautta. ”E: Heleniuksen teoksen empaattis-ekokriittinen vire kytkeytyy biennaalin kuratoriaaliseen näkemykseen. Teos pohtii erittäin mielenkiintoisesti erilaisia ruumiillisuuksia elollisen ja elottoman suhteen pinnalla – joka usein on väkivaltainen.” Kuvan teos: Venla Helenius – SENTIMENTUM #kulttuurilehtimustekala @porinkulttuurisaato
Kevät/kesäkauden viimeisessä blogissa Athanasí Kevät/kesäkauden viimeisessä blogissa Athanasía Aarniosuo kutsui taiteilija Selma Haron pohdiskellen muistelemaan heidän yhteistä residenssiaikaansa kulttuuritila Tuo Tuossa. ”Olen huomannut aina kaipaavani, muistelevani menneitä. Tuo Tuossa kaipaus kohdistui kesään ja antoi uusia merkityksiä keskeneräiselle teokselle. Kun vuoden 2021 aikana uin yli sadassa järvessä, ajattelin, että uintiharrastuksestani kumpuaisi lopulta kirja: dokumentaatio projektista, joka alkoi terveyttä edistävänä harrastuksena ja kehittyi sittemmin lähes pakkomielteiseksi eri järvien keräilyksi. Kun vuosi (ja projekti) olivat ohi, ei kirjan toteuttaminen enää kuitenkaan tuntunut mielekkäältä. Miksi dokumentoida jotain, joka on jo tapahtunut? En valokuvaa muistoja lomamatkoillakaan, en koe tarvetta väkisin muistaa. Muistoissa kiinnostavinta onkin, mitkä niistä jäävät mieleen ja miten ne muuttuvat vuosien varrella. Pikkuhiljaa, yrittäessäni ymmärtää, miksi melkein valmis teos ei kiinnostakaan, löysin vastauksen: haluan kertoa muistojen, kaipauksen ja ikävän tarinoita.” Kuva: ote Selma Haron taiteilijakirjasta ”Minulla on vain tämä yksi elämä” (2021). #kulttuurilehtimustekala
Lisää Seuraa

Arkistot

Developed by Roplin