24.11.2005 Irmeli Hautamäki
Girls, Myymälä 2, 11. -24.11. 2005
Mikä vaivaa marraskuuta? Säntäilen ympäri kaupunkia etsimässä kuukauden taiteilijaa ja totean kerta toisensa jälkeen tilanteen lohduttomuuden.
On sivistyneen oloisia ja taitavia maalareita, jotka palaavat menneen maailman maisemiin. Mutta missä on elämä, huolestun. Elämää löytyy Uudenmaankadun Huuto- galleriasta, jossa muiden Huutovideoiden mukana pyöri Heta Kuchkan nauha, jolla pieni tummaihoinen tyttö laulaa ja tanssii elämänsä riemussa. Tytön energia tarttuu. Taustalla makoileva unelias yleisö jää kuvaamaan henkistä marraskuuta? Mutta alan olla epätoivoinen, tämä kuukausi oli omistettu värille ja maalaamiselle.
Sitten laskeudun Uudenmaankadun Myymälä 2:een. Esillä on kahden anonyymin graffititaiteilijan töitä. Vaikutelma on hienostuneen rento ja elävä. She One on maalannut suoraan seinään mustalla abstrakteja orgaanisia muotoja. Paksummat ja ohuemmat viivat vaihtelevat ja meno miellyttää silmää. Kid Acne on pannut seinille painotöitä, jotka kaikki esittävät samaa pinkkiä leidiä. Sarjakuvamaista hahmoa on harjoiteltu toistamalla ja varioimalla sitä uudestaan ja uudestaan. Pizzalaatikon kansi on saanut toimia maalauspohjana ja tussi värinä. Tämä on kierrätystaidetta, kertakäyttötaidetta, pelkkää koristetta, mutta siinä on tyyliä ja eloa.
Näkisin tällaista taidetta mielelläni jossakin kampaamosta tai kahvilasta. Miksei myös joku elegantti putiikki voisi käyttää graffitia viestimään, että tarjolla on nyt jotakin muuta kuin bisnes -tyyliä? Voisiko Helsingissä olla joskus jokin tällainen ympäristö oikein katutasossa mietin, kun nousen takaisin maan päälle. Samassa pari muotitietoista nuorta miestä kirpputorivaatteissaan menee ohitseni ja marisee, että näyttelyssä oli aivan liikaa kaikenlaista. Ovatko he askeettisen taidemaun pilaamia, jo nyt?
Kaupungin parhaat lailliset graffitit voi kyllä nähdä Kuvataideakatemian pihalla Sörnäisissä. Kiitos meneillään olevan remontin taiteilijan alut ovat päässeet koristelemaan työmaasuojina olevia seinämiä.
