Taiteesta ei ole nykyään pulaa, toisin on sen julkinen arvioimisen laita. Uusia gallerioita ja uusia tekijöitä tulee esiin, mutta juuri kukaan ei ennätä tai voi arvioida uutta, tai kohta enää vanhaakaan taidetta. Painettu media on kriisissä, se tuijottaa kannattavuuslukuihin. Kritiikki ei ole suurten massojen lempiruokaa, siksi sen osuus on pienentynyt päivälehdissä. Saattaa johtua enemmän ammattiyhdistyspolitiikasta kuin todellisesta kulttuuritahdosta, että jotkut suuret mediat pitävät vielä kritiikkiä itsepintaisesti hengissä.
Kun Mustekala.info perustettiin vuonna 2003, yhtenä ajatuksena oli nimenomaan kritiikin lisääminen. Asia lähtikin hyvin liikkeelle allekirjoittaneen yliopistolla ja muualla pitämien kritiikkikurssin kautta. Opiskelijoiden opinnäytetyöt, jotka muuten olisivat lukemisen jälkeen joutuneet opettajan pöydältä roskikseen, pääsivät internetin kautta julkisuuteen. Opiskelijat saivat palautetta töistään ja heillä oli mahdollisuus nähdä, miltä oma teksti näyttää julkaistuna. Samalla ulkopuolisetkin hyötyivät asiasta.
Seurasi Mustekala-ilmiö: pienestä vaihtoehto -foorumista alkoi vähitellen kasvaa isompi media, jossa kävijöitä on nykyisin uuden numeron ilmestyessä tuhansittain.
Kritiikkikurssien tekstien julkaisemisessa on silti pulmansa, sillä yhden kurssin käyneenä ei vielä tulla kriitikoksi. Lisäkoulutusta ja ennen kaikkea kannustusta tarvitaan, sillä harva suomalainen opiskelija edes rohkenee tarjota tekstejään julkisuuteen.
Berkeleyn yliopistossa Kalifornaissa jossa parhaillaan olen tutkijana art writing on oma oppiaineensa, joka on tarkoitettu jo pidemmälle ehtineille opiskelijoille. Kirjoittamiseen ja itsenä ilmaisemiseen kiinnitetään täällä muutenkin erityistä huomiota. Art writing ei ole pelkkä kirjoittajakurssi sillä siihen ei voi osallistua ennen kuin on jotakin sanottavaa.
Maaliskuun alussa seurasin täällä Picasso –konferenssia jossa sellaisten tunnettujen nimien kuin Hal Fosterin, Benjamin Buchlochin ja T.J. Clarkin lisäksi esiintyi post grad opiskelija Jeremy Melius. Hän oli art writing luokan primus ja hänen esityksensä oli nautittava ja asiantunteva. Yliopisto siis paitsi kouluttaa huippukriitikoita myös huolehtii heidän esittelemisestään vaativilla areenoilla.
Mustekalan toiminta on pieni askel tähän suuntaan. Paljon on vielä tekemistä. Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitoksella kritiikki kurssit ovat massaluentoja, johon voi osallistua kuka tahansa. Tällä tyylillä ammattimaisia taidekirjoittajia ei saada, vaikka Mustekala onkin poiminut tästä joukosta hyviä kirjoittajia itselleen.
Mustekalan tavoitteena on alusta saakka ollut säännöllisen ja nopean kritiikin ja keskustelun julkaiseminen. Se ei voi tapahtua pelkästään opiskelijoiden voimin tai kansalaistoiminta periaatteella. Kirjoittajien sitouttamiseksi kirjoituspalkkiot, pienetkin ovat tärkeitä. Koska Mustekala on avoin julkinen foorumi, jolla ei ole myyntituloja, pitäisi sen valtionavustusta lisätä.
Tämän numeron Teemu Mäki -kritiikeistä vastaavat Ilona Reinersin oppilaat Kritiikin perusteet kurssilta joka pidettiin Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitoksella.