12.7.2008 Pirkko Holmberg
Kesälomien myötä katseet kääntyvät luontoon ja ympäristöön. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta paeta kaupunkitodellisuutta kesämökkiparatiisin ylläpitämään luonnonmukaisen elämäntavan utopiaan. Tällöin joutuu väkisinkin kiinnittämään huomion kaupunkiympäristöön ja sen suomiin viihtymisen mahdollisuuksiin tai niiden puutteeseen. Mustekalan kriittisen ympäristöesteettisen kesänumeron orientoitumiskohteena toimii siis kaupunki, tarkemmin sanottuna Helsinki.
Ympäristöestetiikka näyttää kokevan valitettavaa syrjäytymistä valtavirtaestetiikan tieltä. Kansainvälinen soveltavan estetiikan instituutti on hautautunut Lahteen, ja näkyy aktiivisesta toiminnastaan huolimatta kovin vähän keskiverto estetiikan opiskelijan arjessa. Opintojensa alkuvaiheessa olevat perusopiskelijat ovat ympäristön esteettisen arvottamisen suhteen tarkkanäköisimmillään. Siksipä Estetiikan opiskelijoiden ainejärjestö Aistimus on tehnyt tämän numeron – vanhojen konkarien sijasta – ympäristöestetiikan peruskurssin opiskelijoiden kanssa.
Kaupunkikierroksen aloittaa Sampsa Nisosen artikkeli, joka toimii hyvänä johdantona kaupunkiympäristön esteettiseen tarkasteluun ja siihen liittyviin teorioihin. Helsingin kaupunkikuva on lähiaikoina läpikäymässä suuria muutoksia. Näkyvimpiin näistä kuuluu varmaankin tuleva Musiikkitalo, josta tänään on nähtävillä vielä pelkkä monttu. Kalasataman muuttuminen asuinalueeksi on herättänyt Antti Sundbergissa mielenkiintoisia ajatuksia. Jenna Jauhiaisen tiukka puheenvuoro katutaiteesta ja oikeudesta itseilmaisuun kaupunkitilassa on jatkuvasti ajankohtainen.
Kaupunkiluonnon synnyttämät vakiintuneet mielikuvat vaihtelevat haittaeläimistä ja rikkaruohoista suojeltaviin kohteisiin ja virkistyssaarekkeisiin Nämä mielikuvat saavat Sini Helmisen artikkelissa läpileikkauksensa mutta myös laajennusta. Matti Karmalan oodi lasipalatsin vierustan kaatuneelle salavalle kertoo kaupunkiluontoa kohtaan tunnetusta arvostuksesta. Yllätyksellisiäkään näkökulmia ei unohdeta. Miltä Helsinki näyttää esimerkiksi kirkon rappusilta? Entäpä koiran näkökulmasta?
Pirkko Holmberg