Veli-Matti Saarinen; pääkirjoitus
Seuraavissa kirjoituksissa on kyse kirjallisuuden olemuksen pohdinnasta. Meidän aikamme moderni kirjallisuus on kiinnostavimmillaan tarjotessaan meille tiloja – kirjainten avulla luotuja konkreettisia tiloja – joissa olemme valmiita ottamaan vastaan jotain meille vielä tuntematonta.
Julkaistuissa kirjoituksissa itse kirjallisuus on edelleenkin arvoitus. Emme tiedä mitä kirjallisuus voisi olla. Kuitenkin uskomme, että voimme yllättyä yhä uudelleen. Jotain voi tapahtua kirjallisuudessa.
Oman artikkelini – ”Kirjallisuus – kirjainten avulla luotuja kuvia?” – yhtenä tarkoituksena on pohtia, onko kuvataiteilla ja kirjallisuudella oikeastaan olennaista eroa modernin taiteen aikakaudella. Kirjainten avulla luodut kuvat näyttävät olevan keskeisessä roolissa aina modernin kirjallisuuskäsityksen synnystä – saksalaisesta varhaisromantiikan taideteoreettisesta keskustelusta – lähtien. Kirjainten avulla luodut kuvat saavat tässä keskustelussa keskeisen roolin taiteen yrityksessä ”esittää se, mitä ei voida kertoa”.
Julkaisemme myös käännöksen saksalaisen Christina Griebelin novellista ”Ja he soittavat viuluillaan Shostakovitsia”, joka on julkaistu alun perin Saksassa v. 2003. Tälle novellille ominaista on leikitellä erilaisilla elokuvan, maalaustaiteen, valokuvauksen, musiikin ja installaatiotaiteen esityskeinoilla. Griebel rakentaa kirjaimillaan jonkinlaisia tiloja tai näyttämöitä elämämme tapahtumia varten.
Tomi Kaarto esittelee artikkelissaan nimeltä ”Kirjallisuuden ja filosofian rajankäyntiä” mahdollisuutta ajatella kirjallisuutta kirjoituksena, joka filosofista kirjoitusta selvemmin on tietoinen luonteestaan lahjana: se otetaan vastaan määrittämättä lopullisesti etukäteen sen identiteettiä.