Tässä numerossa tarkastellaan ruman, huonon ja groteskin estetiikkaa.
Mustekalassa tehtyjä uudistuksia valottaa Irmeli Hautamäen pääkirjoitus. Numeron rumuus, huonous ja groteskius -teemoihin puolestaan johdattelee Anna Poranen.
“Hyvä lukija, edessäsi on ensimmäinen Mustekala.infon uusitun sivuston numero. Pitkin syksyä olemme luvanneet parempia käyttö- ja hakuominaisuuksia ja nyt lupaus on täytetty.”
“‘Huono? Ruma? Paska?’ keskustelutti Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen ainejärjestö Aistimuksen järjestämässä Estetiikka-päivässä marraskuussa 2006. Päivän teemasta keskusteltiin esteetikkojen, taiteen tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa teemaan täydellisesti sopivassa rähjäisen sympaattisessa yliopiston Alina-salissa. Tämä vuoden ensimmäinen Mustekala numero pitää sisällään aiheesta inspiroituneita artikkeleita.”
“Groteskin taiteen suurin synti oli siinä, että taiteilija loi jotain ei-olemassaolevaa uskottavasti, aivan kuin sen olisi ollut mahdollista olla olemassa. […] Pyrin tarkastelemaan, millä tavoin erilaiset groteskin määrittely-yritykset auttavat tulkitsemaan Piia Lehden taidetta. […] Hänen teoksissaan on monia yksityiskohtia, jotka ovat tyypillisiä groteskille kuvastolle kuten pääkallot, hyönteiset ja hybridiolennot. Teoksia leimaa tosin varsin usein satumainen tunnelma, joka pyyhkii pois groteskille ominaisen irvokkuuden.”
“Kokemus abjektista on eräänlaista rajalla olemista. Lisäksi on se myös kyseiseltä rajalta pakenemista tai sen rikkomista. Abjekti, joka ei taivu identiteettiin eikä järjestykseen, on nimenomaan kyennyt sisällyttämään ristiriidan itseensä. Abjekti ilmenee joko elämää tuhoavana patologisena voimana tai uuden merkityksen lähteenä. Sisällyttämällä itseensä elämän ja kuoleman joko yhtäaikaisesti tai erikseen abjekti kykenee säilyttämään paikkansa merkitysten ja määritelmien tavoittamattomissa. Mielestäni Heli Rekula on onnistunut ottamaan abjektin haltuun visuaalisin keinoin ja esittämään abjektin ristiriitaista luonnetta valokuvateoksissaan Fat (1993) ja Hyperventilation (1993).”
“Visuaaliset väärinymmärrykset saattavat aiheuttaa komiikkaa ja ne voivat tuoda elämykseen jotain nautinnollista lisää. Huumori ja heavy-musiikki liittyvät toisiinsa kuin paita ja peppu, mutta myös erikoinen poprock tai Outsider-musiikki saattavat aiheuttaa kuulijalle hykerryksiä. Kornit tai ihastuttavat matkamuistot ovat myös visuaalisen väärinymmärtämisen rajalla. Ikkunalaudallani olevan pikkuisen Eiffel-tornini idea ei ole vain kertoa rakkaudestani Pariisiin. Jollekin joka rakastaa Ranskaa, se voi sitä kuitenkin olla.”
“Ulosteet ja muut ruumiin eritteet? Joutomaat ja betonilähiöt? Melusaaste? Ovatko nämä kaikki rumuuden ilmenemismuotoja? Rumaan tunnutaan liittävän niin vastenmielisiä ja luotaantyöntäviä kuin epäkiinnostavia ja mitäänsanomattomia piirteitä. Taiteen piirissä huono tai epäonnistunut teos saatetaan laskea rumaksi. Erään ajatusmallin mukaan ruma on epäesteettistä.”
“Mietin rumuutta taiteessa ja sitä, miten se ilmenee ja miksi. […] Rumuutta on esitetty taiteessa pitkään, mutta aika ajoin se joutuu suurennuslasin alle, ja sen olemassaololle vaaditaan selitystä. Miksi meidän pitäisi katsella epämiellyttävää oloa aiheuttavaa taidetta, joka vääntää maailman ylösalaisin esittäen sen nurjan puolen? Entä onko rumuudella estetiikkaa, jonkinlaista ihannetta, jota kohti pyrkiä?”
“Jonkin aikaa elokuvakeskusteluita niin livenä kuin no-lifena seuranneena olen tyrmistynyt virheiden etsimisen määrästä. Tyrmistys on ehkä vahva sana tähän yhteyteen, pikemminkin virheiden etsintä on moralistille paremmin sopiva keino ilmoittaa ylemmyytensä. En voi kuitenkaan välttyä kokemasta virheiden etsintää besserwisserisminä.”
“Apurahoilla ja pätkätöillä elävät taiteen- ja tieteentekijät sekä muut kulttuurialan työläiset ovat jääneet ilman asianmukaista työttömyys- ja sosiaaliturvaa, joiden tulisi kuulua jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin. […] Tule mukaan osoittamaan julkisesti, että tuet vaatimustamme saada työttömyys- ja sosiaaliturvamme keskeiset ongelmat kirjatuksi vaalienjälkeiseen hallitusohjelmaan. […] Hengenviljelijöiden katovuodet on saatava loppumaan!”
“Artists, designers and theoreticians are invited to submit research and production proposals to become a researcher at the Jan van Eyck Academie. Candidates can either apply with a topic of their own or for a project formulated by the institute itself. In order to realise these projects, the Jan van Eyck offers the necessary made-to-measure artistic, technical and auxiliary preconditions.”
“Camille Garcian satu ei ole tavanomaisen kaunis satu. Ehkä kauniit sadut ovat jo muuttuneet liian satumaisiksi, niin typeriksi, etteivät pikkulapsetkaan enää usko niihin? Hyvän, rohkean ja kauniin esimerkillinen voima ei enää puhuttele. Olisiko jo suorastaan väärin kertoa lapsille kauniita vanhoja satuja? Silloin kun ihminen ei vielä ollut turmellut ympäristöä, valon ja pimeyden ero oli selkeä samoin kuin kauniin ja rumankin ero jotenkuten selkeä. Nyt ympäristö on turmeltu ja maailma on pimeä, siitä on tulossa yhä pimeämpi, harmaampi, sävyttömämpi, rumempi, ruma.”
“Suomalainen elokuvamaailma kokoontui tammikuussa palkitsemaan kuluneen vuoden kotimaisia elokuvia. Jussi-gaalan valokeilojen himmennyttyä yhdelle elokuvamaailman pienistä sivuareenoista nousi Artisokka-festivaali Helsingin Bio Rexissä. Muiden festivaalien keskittyessä pääasiassa elokuvan eri lajityyppeihin, Artisokka esitteli yhden elokuvamaailman kummajaisen: naisen.”
“Slavoj Zizekin tiivis kirjoitustyyli ja hänen tapansa viitata kirjoituksissaan etupäässä ranskalaisen psykoanalyytikko Jaques Lacanin ja myös laajasti saksalaisten filosofien luomiin käsitteisiin, antaa hyvän haasteen kenelle tahansa ymmärtää ja saada jotain irti hänen sisällöistään. […] Janne Kurki tuo helpotusta lukijalle, joka kuitenkin haluaa päästä osalliseksi Zizekin maailmasta. […] Hän on kirjoittanut esittelytekstin Hollywoodista Irakiin, jossa hän omin sanoin käy läpi lacanilaisia perus käsitteitä kuten peilivaihe, imaginaarinen, reaalinen ja symbolinen.”
“Sari Hiltunen on antanut lyijykynänsä hapuillen tavoittaa pakenevia muistikuvia. Poispyyhityn ja uudelleen luonnostellun läikehtivä vaihtelu saavuttaa taiteilijan herkälle kämmenelle palan kauneutta. Vapaasti virtaavien abstraktien hahmotelmien keskeltä kajastaa ihmisten kasvoja. Katsoessani lähempää pettymys on kuitenkin hienoinen, kun piirrokset onkin tulostettu ja muokattu tietokoneella. Täydellisyyttä on tavoiteltu alkuperäisen kädenjäljen läsnäolon kustannuksella. Pitääkö kaiken olla nykyään yhtä puhtaaksiviljeltyä kuin radiopop?”