31.8.2006 Silvia Hosseini
Galleristi Leena Kuumolan pitäessä välivuotta Oksasenkadun galleriatila on varattu Kuvataideakatemialle. Kolmen opiskelijan Leena Nion, Anssi Pulkkisen ja Jenni Toikan yhteistyönä syntynyt ”Unelma on toisella puolella” on yksi Välivuosi-galleriaan toteutetuista kokeellisista projekteista.
Teos koostuu videoista, äänestä ja tilaan rakennetuista elementeistä. On haluttu tehdä näyttely, jossa itse tila on lähtökohtana, ei vain tuoda teoksia galleriatilaan, kuten yleensä on tapana. Näyttely alkaa jo gallerian ulkopuolelta: ikkuna, josta näkyy valkoinen verho antaa viitteitä tulevista teemoista ja tunnelmista ja on ikään kuin alkunäytöksenä dramaattiselle kokonaisuudelle, jonka läpi katsoja kulkee. Unelma on toisella puolella, onko se verhon takana?
Näyttely nojaa interaktiivisuuteen. Se kehottaa, osin määrääkin katsojan tekemään valintoja. Näyttelytilaan rakennetut elementit ohjaavat kulkua ja pakottavat siinä liikkuvan ihmisen fyysisiin valintoihin, kulkemaan gallerian läpi ja astumaan erilaisiin tiloihin.
Kyse on myös tulkinnallisista valinnoista. Videoissa esiintyy, tai ennemminkin on läsnä nuori nainen, jonka mielialat vaihtelevat. Nainen odottaa jotakuta, muuta ei kerrota. Naisen henkilökuvan ja tarinan rakentaminen on katsojan vastuulla, sillä kertomuksellista ainesta videoissa on vähän, jos lainkaan.
Näyttely toimii vahvojen kontrastien varassa. Yläkerran valkoinen tila on oppositiossa alakerran pimeän ja mustan huoneen kanssa. Rosoinen ja kova kivi on vastakohtana pehmeälle valkoiselle kankaalle. Katsojan laskeutuessa portaita hiljaisuus vaihtuu äänimaisemaksi, joka luo tunnelmaa: liikenteen kohina ja puutarhakeinun kirskunta ovat osa tarinaa.
Vastakohdat peilaavat videon tytön tunteita: Miltä tuntuu odottaa jotakuta? Mitä jos hän ei tule? Odotus jatkuu pimeään yöhön näyttelyn perimmäisessä tilassa, jossa videokuva heijastuu moneen suuntaan ja paisuttaa siten odotuksen tunteen moninkertaiseksi.
Kun teoskokonaisuuden kulkee alusta loppuun, videon nainen tuntuu tulevan jollain tavalla lähemmäksi: ensimmäisessä videossa hänet esitellään, viimeisessä hän kääntää poskensa kuin vastaanottaakseen suudelman. Ehkä olenkin itse se henkilö, jota nainen odottaa! Oikeastaan katsojasta tuleekin osa tarinaa: kohtaaminen tapahtuu nuoren naisen ja katsojan välillä. Odotus purkautuu, mutta odottajan ja odotetun välissä on lasi, joka häiritsee kontaktia. Lähestyminen tuntuu jäävän vain yritykseksi.
Kohtaaminen toimii näyttelyssä analogiana myös ymmärtämiselle. Voiko toista ihmistä koskaan kunnolla ymmärtää? Onko yhteys mahdollinen, vai pysyykö toinen aina jollain tavalla arvoituksena, kuten videon nainen? Kysymykset jäävät avoimiksi, mutta jonkinlainen haikeuden ja kaipauksen tunne täyttää tilassa liikkuvan mielen, koska unelma läheisyydestä ja yhteydestä ei tunnu toteutuvan. Jos ”Unelma” olisi videon naisen nimi, sitten hän olisi konkreettisesti ”toisella puolella”.
Maalauksen, kuvanveiston ja tila-aikataiteen opiskelijoiden erilaisten lähestymis- ja työtapojen lopputulos on kiinnostava ja raikas. Erityisen vaikuttavaa teoksessa on sen eleettömyys: dramaattinen kokonaisuus syntyy ilman draamallista ainesta.
Katsoja luo mielessään tytölle kertomuksen, eläytyy siihen ja tulee itsekin osaksi sitä. Kun näyttelyn on kulkenut läpi, on näkymä galleriaan erilainen. Ikkuna tuntuu muuttuvan erottavaksi muuriksi: unelmaa ei ehkä voikaan tavoittaa, kahden ihmisen välissä on aina lasi tai ohut valkoinen verho.
Oksasenkatu 11. ti-su 12-18. Näyttely on mukana Helsingin juhlaviikkojen Lumotussa tiessä.