Tässä numerossa arvioidaan Helsingin näyttelytarjontaa syksyllä 2006.
Numeron ovat toimittaneet Irmeli Hautamäki ja Sirpa Jokinen. (Kansikuvassa syksyinen näkymä Helsingin Kaivopuistosta 1920–1930-lukujen tienoilta. Kuvaaja: Kalle Havas. Kuvalähde: Helsingin kaupunginmuseo. Kansikuva lisätty numeron yhteyteen 19.8.2026.)
”Mustekala.info perustettiin kolme vuotta sitten toukokuussa 2003 ja se on siitä lähtien arvioinut yli 180 julkaistun kirjoituksen avulla näyttelyitä, eri taiteen alojen tutkimuksia, ja museopolitiikkaa. […] Mustekala pystyy tarvittaessa reagoimaan nopeasti. Mitään vuosia sitten pidettyjen seminaarien aineistoja sivuillamme ei julkaista, kirjoituksilla on ajankohtaista merkitystä, vaikka emme pyri uutis-scoopeihin.”
”Koska näyttelyä ei kohdella Olemisen vartijoiden taholta taidenäyttelynä, myös useille taidenäyttelyiden konventioille on annettu palttua: vieraskirjaa ei ole (’sillä olemiselle ei kukaan ole vieras’), tiedottamisen ei voi sanoa olleen erityisen kiivasta, eikä paikalla välttämättä ollut ketään, jos näyttelyyn sattui tulemaan aukioloaikana.”
”Äänen Extreme -kirjan tarkoituksena on esitellä extreme-käsite, joka toimisi välineenä nykytaiteen hahmottamiselle, erityisesti digitaalisen musiikin ja äänitaiteen alueella. […] On/Off Eetteriäänistä sähkömusiikkiin pyrkii määrittelemään sähkömusiikin genren ja esittelee leikkauskohtia kokeelliseen elokuvaan, veistotaiteeseen, tanssiin, teatteriin ja happeningiin.”
”Yhdistävänä tekijänä näyttelyn teoksille on Tillmansin tapa lähestyä kohdettaan. Oli kyseessä sitten pissaava punkkari tai kaksi rupsahtanutta hedelmää, Tillmans on aina samalla tasolla kuvattavansa kanssa. Hän ei glorifioi, vaan uskaltaa katsoa maailmaa tuoreesti jättäen kangistuneet näkemisen kaavat nurkkaan. Ruma, pieni ja alhainen, ja toisaalta kaunis, suuri ja ylevä ovat käsitteitä, joiden merkitykset kyseenalaistuvat Tillmansin kuvissa.”
”Vuoden 2006 Espoo Ciné paikkasi merkittävällä tavalla pääkaupunkiseudun köyhää elokuvatarjontaa esittämällä irakilaista ja iranilaista elokuvatuotantoa. Lähi-Idän todellisuudesta kertovien elokuvien esittämistä voidaan pitää kulttuuritekona ja näistä elokuvista puhuminen on yhä ajankohtaista, vaikka Espoo Cinén päättymisestä onkin jo muutama viikko.”
”Lapsuus on lyhyt, mutta elämää pitkälle leimaava aika. Kuinka lapsuuden monet sävyt voi tuoda yhteen menettämättä kokemuksen rikkautta? Monellako sanalla voi kuvata vuosien hiljaisuutta ja tuoda samalla esiin lukemattomat, lähes kuulumattomat äänet? Sanna-Mari Pirkola (s. 1975) ei tarvitse montaa sanaa voidakseen tehdä tämän kaiken.”
”Tiina Nevanperän metsässä on karhuja, sininen radioaktiivinen pupu, suojamajoja, tekoripsinen bambi sekä Hannu ja Kerttu. Metsän uumeniin voi paeta todellisuutta, mutta metsää voi käyttää myös kuvaamaan omaa suhdettaan ympäristöönsä. Minulle Tiina Nevanperän metsä vertautuu elämään, metsässä vaelletaan ja välillä se tarjoaa puitteet seikkailuun, niin kuin elämäkin.”
”Esitys sisältää mm. jongleerausta, esinemanipulaatiota, taikuutta ja liikkuvia videoprojisointeja ainutlaatuisena yhdistelmänä. Walon ja Hakkaraisen monien erilaisten ilmaisumuotojen ammattitaitoinen hallinta yllättää ja hämmästyttää sekin. Teos on tyylikäs kokonaisuus, joka yhtä aikaa viihdyttää ja herättää ajatuksia.”
”Teos koostuu videoista, äänestä ja tilaan rakennetuista elementeistä. On haluttu tehdä näyttely, jossa itse tila on lähtökohtana, ei vain tuoda teoksia galleriatilaan, kuten yleensä on tapana. Näyttely alkaa jo gallerian ulkopuolelta: ikkuna, josta näkyy valkoinen verho antaa viitteitä tulevista teemoista ja tunnelmista ja on ikään kuin alkunäytöksenä dramaattiselle kokonaisuudelle, jonka läpi katsoja kulkee. Unelma on toisella puolella, onko se verhon takana?”