20.6.2005 Sirpa Jokinen
Hanen saavuttuaan outoon maahan, ehka Kuubaan, ja karsittyaan aikaeron luomasta vasymyksesta,
heraa selallaan levattyaan jouhipatjan paalla. Han nousee hamarassa palatsissa.
Neekeritar, surullinen kuin riivatut viekkaat rikolliset,
tuo kuitenkin hedelmia.
Han haluaa ahneasti maistaa,
ei ylety ottamaan kateensa, vertailee niita,
ei kykene puhumaan kielta.
Han saa shokin uuden roosanvarisen hameensa repeytymisesta.
Laittaa elefantinnahkasaapikkaat jalkaansa,
valmistautuakseen nautinnon puuhiinsa.
Etenee merelle pain,
sen paalla hanen kuvansa.
Ihailee innokkasti kuin hullu itseaan,
kaksi nisaa kuin gasellilla.
Tama demoni avaa suunsa,
nauraa hampaat nakyen, naiivisti kuin lapsi,
vaalea iho vapisten,
pelokkaan alastomana.
Jalkoja vasten nousee onnellinen simpukka.
Enaa musta uhri kumpareen alla.
Kirjoittaja on helsinkiläinen taiteilija.