Piirrän ja maalaan kalkkikivelle ja yhdistän kivilitografiaan luonnonväripigmenttejä ja ommelta. Työskentelen kokonaisvaltaisesti ja työskentelyprosessit, kuten kasvien viljely ja värien valmistus ovat osa taiteellista toimintaani – ja toisinaan ne ovat myös teoksia. Valmistan itse väripigmentit maasta, mineraaleista, jäkälistä, sienistä, juurista, simpukoista ja kasveista. Vuodenaikoja seuraavan työskentelyni tärkeänä osana on myös käsintehdyn paperin valmistaminen ympäröivästä saariston luonnosta. Tällä hetkellä työskentelen yhteistyössä tutkijoiden ja meribiologisen kenttäaseman kanssa Ahvenanmaalla Koneen säätiön apurahalla. Kolmivuotisen työsuunnitelman otsikkona on “Ahvenanmaan väripaletti ja tieteelliset kivilitografiat”.
Saaristo on minulle valtava luonnonmateriaalien ja perinteiden aarrearkku. Olen lapsuudesta asti veneillyt saaristossa perheen kanssa, usein retkillä Uudestakaupungista Ahvenanmaalle. Lapsena ja vielä aikuisenakin retkeillessämme saaristossa meillä oli usein jotain kotiin vietävää. Samalla retkellä voitiin saada saaliiksi kalaa, sieniä ja marjoja. Myrskyn jälkeen kerättiin rannoille ajautunutta rakkohaurua (Fucus vesiculousus) lannoitteeksi viljelyksiin. Ajattelen taiteessani jatkavani tätä isältäni ja äidiltäni perittyä tapaa toimia luonnon ja sen antimien kanssa. Lisäksi täydennän perimääni lähestymistapaa uusilla oivalluksilla siitä, miten luonnonmateriaaleja voidaan käyttää. Vesistöjen ja rantojen rehevöitymisen myötä lisääntyneet lajit, kuten järviruoko (Phragmites australis) tai tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum) antavat aiheen niiden hyötykäyttöön ja toivottomankin tilanteen myönteiseksi kääntämiseen.
Nykyisin asuessani Ahvenanmaalla on kuin työskentelisin luonnon elävässä laboratoriossa. Viime vuosina olenkin syventynyt Itämeren kiehtovaan vedenalaiseen maailmaan: makrolevistä mikroleviin, bakteereihin ja meren pohjan sedimentteihin. Isompi kokonaisuus tätä aihepiiriä koskevista teoksistani nähtiin Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia -avajaisnäyttelyssä Chapessa, Tammisaaressa 16.4.–3.9.2023.
Luonnonvärit
Ensimmäinen kosketukseni luonnosta saataviin väreihin 1990-luvulla tapahtui äitini Marja Syrjän luonnon materiaaleilla värjäämien villalankojen välityksellä. Kuvataide-opintojeni jälkeen Suomessa ja Ruotsissa olen nyt yli kahdenkymmenen vuoden ajan perehtynyt työskentelyyn luonnon väriaineiden kanssa. Intohimoni luonnonväreihin on vienyt minut monille mielenkiintoisille värimatkoille: Palestiinalaiskylä Beit Jalasta Negevin autiomaan halki Punaiselle merelle, rahtilaivalla Costa Ricasta Atlantin yli Marokon El Kasbah -vuoren rinteelle. Tällä hetkellä kuljen tutkijoiden mukana kenttäretkillä maalla ja merellä Ahvenanmaalla.
Luonnosta saatavien väriaineiden innoittajana minulla on pitkään ollut Toscanassa 1300–1400-lukujen vaihteessa elänyt käsityöläinen ja maalari Cennino Cennini. Erityisesti hänen kirjansa Il libro dell´arte on antanut sysäyksen monien taideteosteni ja niissä käytettyjen värien syntyyn. Seuraan Cenninin ohjeita ja neuvoja, soveltaen niitä kuitenkin nykypäivään ja tutkimukseen sekä lähiympäristöstäni saataviin luonnonmateriaaleihin. On kiehtovaa ajatella, että jokaisella värikerroksella on merkitys ja miten illuusio luodaan. Samastun yhtä lailla keskiajan munkin kärsivällisyyttä vaativaan työhön yksinäisessä kammiossaan kuin nykytiedemiehen syventymiseen mikroskooppinsa äärellä. Oma työskentelytapani on myös tutkimuksen kaltaista, pitkäkestoista ja aikaa vievää.
Itse tekemäni värit ja paperit vievät minut tutkimuksen pariin ja toisinpäin. Työskentely voi alkaa sedimentoituneesta sinisimpukkaesiintymästä vanhassa merenpohjassa, joka kiehtoo tutkimaan esihistoriaa. Tai kenttäretket metapopulaatiobiologian mallilajin täpläverkkoperhosen (Melitae cinxia) ketoniityille antavat aiheen kivilitografiaan, jossa perhosen siivet saavat oikean värisävyn toukkapesän läheisyydestä löydetystä maa-aineksesta. Tähkä-ärviäisestä käsintehty paperi puolestaan johdattaa minut syanobakteereihin ja lumoaviin mikroskooppikuviin. Materiaalin välittämä merkitys on tärkeä osa teoksen sisältöä.
On kiehtovaa, miten luonnonvärini liikkuvat ajasta ja paikasta toiseen, historian eri kerrostumiin ja niiden välillä. Matariin kuuluvaa krappijuurta (Rubia tinctoria) on käytetty värin lähteenä tuhansia vuosia. Äitini alkoi viljelemään krappijuurta pihallansa vuosikymmeniä sitten. Hän käytti sitä villalankojen värjäykseen ja minä uutin siitä alitsariinia. Juuri tämä punainen värisävy on tuntunut ainoalta oikealta värisävyltä, kun olen maalannut isomaksaruohoa (Sedum telephium) Klovharulta tai vedenalaisen tähkä-ärviäisen vartta. Minulla on monien kasvien kanssa pitkä yhteinen historia ja kertomus, kuten matarien kanssa. Joka vuosi, kun kasvi kasvaa uudelleen ja kukkii, tämä kertomus jatkuu ja tuntuu kuin kohtaisin vanhan ystävän pitkästä aikaa!
Matarat ovat tietenkin tärkeitä luonnonvärien tekijälle. Pohjoismaissa on käytetty omia luonnonvaraisia mataran juuria villalangan värjäykseen. Keltamatarasta käytetään nimeä ”Neitsyt Marian sänkyruoho” ja se perustuu legendaan, jossa Maria lepäsi tuoksuvalla keltamataravuoteella. Olen kuvannut erilaisia luonnonvaraisia mataria litografioissani: paimen- ja keltamataraa, tuoksu- ja ahomataraa ja värimataraa. Teoksessani Galium – Neitsyt Marian sänkyruoho on ahvenanmaalaisen ahomataran juuresta uutettua väripigmenttiä omalta pelloltamme. Teoksessa on myös Pyhän maan väripigmenttejä. Matkalta Negevin autiomaan halki, Punaiselta mereltä ja aivan Betlehemin läheltä Palestiinan Beit Jalasta lietetyt maavärini ovat yllättävän lähellä pohjoisen paimenmataran juurien väriä. Kasvien ja paikkojen salatut ja pyhät merkitykset.
Värimorsinko – Ahvenanmaan luonnonvarainen indigo
Ahvenanmaalla kasvaa luonnonvaraisena kaksivuotinen värimorsinko (Isatis tinctoria), jonka ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeista saadaan indigonsinistä väriainetta. Ensimmäiset havaintoni luonnonvaraisesta värimorsingosta tein nuoruudessa Seksmiilarin saaristossa pohjoisella Saaristomerellä. Tunnistamisen onni oli suuri kesällä kasvin kukkiessa ja syksyllä, kun onnistuin löytämään samoilta saarilta tuleentuneita siemenkruunuja. Teimme äidin kanssa pieniä koeviljelyitä, ja yritin vertailla morsinkokantojen sinisiä sävyeroja. Nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen jatkan edelleen värimorsingon kanssa ja pidän yllä siemenpankkia Eckerön värimorsingosta. Seuraaville sukupolville ihailtavaksi ja nähtäväksi: Ahvenanmaan aivan oma sininen värisävy.
Cennini kirjoittaa jopa kahdessatoista luvussa indigosta. Antiikin ajoilta asti pidettiin parhaana indigona Intiasta kotoisin olevaa lajia ja Bagdad oli tärkein indigon kauppapaikka Eurooppaan. Cennini mainitsee indigon melkein aina eri värisekoituksissa, kuten luvussa LXI. Siinä hän kirjoittaa, miten saadaan haalistuneen sininen sävy, joka muistuttaa atsuriittia: ”Ota indigoa ja hierrä se hyvin hienoksi veden kanssa, ja sekoita vähän lyijyvalkoista maalatessasi levylle ja hiukan San Giovannin valkoista, jos maalaat muurille.” Minäkin valoin osterin kuoreen Eckerön indigon, johon olin sekoittanut valkoista. Tästä prosessista kertoo videoteokseni The Cookery of Art – Indigo (Isatis tinctoria).
Teksti ja kuvat: Katja Syrjä
Katja Syrjä (s. 1973) on Ahvenanmaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka on valmistunut Turun Piirustuskoulusta 1997 ja Kuvataideakatemiasta 2003 sekä opiskellut kivilitografiaa Ruotsissa.
Tällä hetkellä Syrjän teoksia on esillä Turun taidemuseon kokoelmanäyttelyssä Handle with Care (10.11.2024 asti).
Syrjän videoteos The Cookery of Art – Indigo on nähtävissä Kuvataideakatemian Claws and Connections -näyttelyn (26.1.–25.2.2024) tapahtumapäivien yhteydessä 2.2.2024 kello 14.00–15.00 (videon kesto n. 5 min). Samassa yhteydessä myös Syrjän luento- ja keskustelutilaisuus luonnon väriaineista kello 15.00–16.00.