Ruumiista, vastuksesta, valaista ja vaseliinista – Matthew Barneyn Drawing Restraint SF MoMassa

Matthew Barney Drawing Restraint San Franciscon MoMassa 23.6. – 17.9. 2006

Matthew Barneyn San Franciscon Momassa vastikään päättynyt näyttely Drawing Restraint (Piirtämis rajoitus) oli kokonaistaideteos, jossa eri medioilla tehdyt teokset: veistokset, videot, valokuvat ja piirrokset tuottivat kompleksisen ja monitasoisen, mutta yhtenäisen kokemuksen. Barney, joka on syntynyt 1967 San Franciscossa, on työskennellyt saman ruumiillisen vastuksen teeman parissa jo kaksi vuosikymmentä. Drawing Restraint on käynnissä oleva projekti, kaikki uudet teokset täydentävät samaa teemaa.

Barney harrasti yliopisto vuosinaan urheilua. Hän käyttää urheilun ideaa, joka perustuu ruumiillisen vastuksen voittamiseen, myös taiteessa. Performansseissaan hän kiipeää vuorikiipeilijän tavoin museon seinää ylös piirtääkseen katonrajaan. Tärkeää tässä on suoritus, vastuksen vapaaehtoinen voittaminen sinänsä. Taideteos esineenä ei ole ainoa asia, johon taiteilija pyrkii.

Yleisö kuljeskeli Barneyn näyttelyssä hiljaisena ja hämmentyneenä. Museotilan täyttivät suurikokoiset veistokset, sortuneet rakennelmat, jotka olivat kuin maanjäristyksen jäljiltä. Tuntui kuin olisi ollut huviretkellä katastrofin tapahtumapaikalla.

Installaatio, joka koostui erilaisista rikkoutuneista esineistä, kuten konteista, pylväistä, tikkaista, kaapeleista, putkista ja muista teknologiseen sivilisaatioon (tai pikemminkin sen raunioihin) kuuluvista esineistä, jotka kaikki oli tehty samasta siististä valkoisesta massasta, jatkui kaikkialle näyttelyssä. Siitä syntyi hallitsematon, levoton vaikutelma, joka vahvistui, kun katsoja lähestyi suurta muodotonta veistosta, joka oli tehty samasta valkoisesta massasta ja levinnyt metrien laajuisesti museon lattialle. Mistä oikeastaan on kyse?

Näyttelyyn liittyvä opasteosasto kertoi, että Barneyn käyttämä valkoinen materiaali on petroleum jellya. Se on moderni tuote, joka on jalostettu vanhoista fossiilisista öljyistä. Informaatioteksti kertoi asiallisesti, että Petroleum jellya voidaan käyttää sekä kiinteässä muodossa esimerkiksi urheilijoiden suojaimissa että nestemäisenä voiteissa, lääkkeenä ja seksuaalisuudessa.

Käy selville, että Petra (kivi, kivettymä) elaoin (öljy) on orgaanisperäinen aine, jonka raaka-aine saadaan maaperän syvistä kerroksista. Petrolatumista jalostetaan valtava määrä erilaisia arkipäivän kemiallisia tuotteita, jotka tunnetaan paremmin Vaseliini -pohjaisina tuotteina. Ne palvelevat monia ihmisruumiin tarpeita aina kosmetiikasta seksuaalisiin liukasteisiin saakka.

Mikä petroleum jellyn merkitys on näyttelyn kontekstissa? Mikä sen suhde on erityisesti valaanpyyntiin, joka näyttelyn toinen keskeinen aihe? Mitään tosiasiallista yhteyttä ei ole olemassa, mutta silti taiteilija rinnastaa valaanpyynnin, jota vielä harjoitetaan Japanissa, ja petroleum -materiaalin isossa veistoksessa, joka on lähes autenttisen kokoinen valaan nylkemisalusta. Kaksi teemaa kulkevat rinnakkain muissakin teoksissa.

Valaanpyyntiä ja rituaaleja

Näyttelyyn liittyy olennaisena osana elokuva Drawing Restraint 9 (2005), joka on tehty japanilaisella valaanpyyntialuksella Nisshin Marulla Nagasaki lahdella. Elokuvan still-kuvat tuovat taustaa arvoitukselliselle installaatiolle. Elokuva kertoo 45,000 paunaa eli noin 30,000 kiloa painavan petroleum jelly -veistoksen valmistamisesta aluksen kannella. Yksi kaskelotti painaa suunnilleen saman verran.

Barney esiintyy elokuvassa yhdessä laulaja Björkin kanssa. He osallistuvat teeseremoniaan laivalla samalla kun Nisshin Marun työläiset valmistavat veistosta. Japanilaiset poseeraavat ylpeinä ja hillittyinä elokuvan still-kuvissa.

Japanilaisten ihmisten nonchalantti asenne hämmästyttää tässä oudossa ympäristössä. He ovat täydellisen kurinalaisia ja esteettisiä, olivatpa he sitten työhaalareissaan tai juhla-asuissaan. Myös Barney ja Björk, länsimaiset vierailijat laivalla, ovat seremoniallisen esteettisiä still -kuvissa huolimatta siitä, että laivalla ja merellä näyttää tapahtuvan paljon häiritseviä asioita.

Henkilökunta syöttää petroleumia laivan uuniin rituaalissa, jossa palataan vuosisatojen takaiseen tapaan, jossa valaan rasvaa käytettiin lämmityksen ja valaistuksen polttoaineena. Myrsky nousee ja tuhoaa petroleum jelly -veistoksen, mikä uhkaa upottaa koko aluksen. Pääosan esittäjät pelastautuvat väkivaltaisella muodonmuutoksella: he muuttuvat valaiksi.

Barneyn piirrokset, jotka toistavat muodonmuutokseen liittyviä uhkaavia fantasioita, esittävät valaan ja ihmisen, kummankin sukupuolen, hybridejä. Nämä pienet piirrokset ovat hyvin delikaatteja, kynän kosketus on äärimmäisen herkkää, mikä hämmästyttää, kun sitä vertaa näyttelyn voimaan ja fyysisyyteen. Jotkut eroottissävyiset piirrokset oli suljettu tyylikkäisiin lasikaappeihin. Ne eivät kuitenkaan suojele piirroksia tuhoutumiselta, sillä kosteus ja home hiipivät vitriinien sisälle.

Tämä panee taas miettimään restraint -termin merkitystä. Tarkoittaako Piirtämisrajoitus piirtämisen tai taiteen estettä? Tässä näyttelyssä katsoja ei voi rauhassa syventyä piirrosten katselemiseen. Piirroksista tai valokuvista ei avaudu taiteen tuttua maailmaa, joka yleensä houkuttaa unohtamaan reaalimaailman. Tuhoutumiseen liittyvä levottomuus, joka piilee lähes kaikissa teoksissa, estää sen.

Valokuvissa ja videofilmeissä on silti paljon näennäisesti kaunista. Tyyni valtameri ja sillä purjehtiva valaanpyyntialus ovat upeita. Myös Japanin rannikkoon ja saaristoon liittyvät kuvat, joissa Björk veneilee, ovat Itämeren saaristoon tottuneelle katsojalle miellyttävää nähtävää. Näitä kauniita vaikutelmia häiritsevät kuvat, jotka tuovat mieleen sulavan jään. (Todellisuudessa veden pinnalla kelluva aine on harmaata ambraa, joka on peräisin kaskeloteista.) Elokuvan soundtrackiin, jonka tekemiseen Björk on osallistunut, liittyy musiikkia, joka on tehty sulavan jään äänistä. Se muistuttaa taas valaiden laulusta. Molemmat äänet voivat olla pian päättynyttä historiaa.

Historian loppu

1980-luvun lopussa, samaan aikaan kun Barney aloitti taiteilijana, amerikkalais-japanilainen filosofi ja historioitsija Francis Fukuyama kirjoitti tunnetun kirjansa Historian lopusta. Sosialismi oli kumoutunut ja koska historiaa eteenpäin vienyt sosialismin ja kapitalismin välinen kamppailu oli lopussa, Fukuyama maalaili optimistisen kuvan rauhan ja vaurauden ajasta, joka koittaisi kaiken edeltäneen taistelun päätteeksi.

20 vuotta Fukuyaman jälkeen Drawing Restraint näyttelyn hienovaraisesti mutta väistämättä koskettelema katastrofinäky näyttää enteilevän historian loppua päinvastaisella tavalla. On selvää, että ”japanilaiset” ovat voittaneet, heidän ikivanhoihin rituaaleihin perustuva kurinalainen kulttuurinsa on voittoisa. He tuottavat ylellisyystuotteita länsimaisille ihmisille, jotka kuluttavat niitä kyltymättömästi. Björk ja Barney syleilevät toisiaan turkiksiin pukeutuneina katastrofin hetkellä.

Barneyn taide on poliittista. Toisin kuin edellisten vuosikymmenten poliittinen taide, se ei avoimesti vastusta tai vaadi. Jos valaanpyynti olisi ollut ainoa aihe, olisi ollut yksinkertaisia tapoja ilmaista se. Drawing Restraint -näyttelyssä ei ole kyse ainoastaan luonnonsuojelusta. Kyse on enemmän asioiden välisten yhteyksien tajuamisesta paitsi arkielämässä myös käsitteellisellä tasolla. Barneyn avainsanoja ovat tuhoutuminen ja uudistuminen, muodonmuutos, kuluttaminen, energian kiertokulku ja rituaalit.

Barneyn taide ei kosketa yleisöä helposti, ainakaan emotionaalisesti. Valtameri ja valaat ovat jotakin, jotka ylittävät kuvittelukyvyn. Asiat, joista Barney puhuu ovat kompleksia ja ne johtavat eräänlaiseen hitaaseen oppimisprosessiin. Eräs ilmeisimpiä opetuksia on, että raakaöljy, jota nyt siekailematta käytetään polttoaineena samoihin tarkoituksiin, joihin valaanrasvaa käytettiin joskus aiemmin, on oikeastaan kallisarvoinen materiaali, jota voitaisiin käyttää paljon hienostuneemmillakin tavoilla.

Mutta lopulta on joitakin suoria ja yksinkertaisia tapoja, joilla näyttelyn teemat koskettavat. Näyttelyn päätteeksi museossa järjestetyssä tilaisuudessa oli tarjolla mini-hierontaa kohteliaisuuseleenä. Kaksi aasialais-amerikkalaista nuorta naista tarjosi hierontaa hyväntuoksuisten voiteiden kera. Mukaan sai myös lahjakasi pienen pakkauksen voiteita.

Myöhemmin samana iltana huomasin unohtaneeni lahjani erääseen lähiseudun baariin, mikä ei oikeastaan harmittanut minua lainkaan. Pari päivää myöhemmin ostin myyjäisistä kasvispohjaista vartalovoita, jota nyt opettelen käyttämään.

Teksti: Irmeli Hautamäki