Teksti: Aura Nikkilä & Anna Vuorinne
Kuvat: 1. Konferenssin juliste
2. G. Willow Wilson, Adrian Alphona: Ms. Marvel
3. Jean-Philippe Stassen: ”Les Visiteurs de Gibraltar” (2008)
4. Power Paola: Virus Tropical (2013)
Kaksi suomalaista sarjakuvatutkijaa matkasi kesäkuussa Skotlantiin sarjakuvatutkimuksen konferenssiin. Viisipäiväinen tapahtuma osoitti, että ala kukoistaa ja tarttuu rohkeasti ajankohtaisiin näkökulmiin.
Isossa-Britanniassa vuosittain pidettävä monitieteinen International Graphic Novel and Comics Conference (IGNCC) järjestettiin vuonna 2017 yhteistyössä International Bande Dessinée Societyn (IBDS) kanssa. Kesäkuisen tapahtuman emäntinä toimivat Dundeen ja Glasgow’n yliopistot, jotka ovat profiloituneet vahvasti sarjakuvatutkimukseen: ensin mainittu tarjoaa opiskelijoilleen jopa erillistä sarjakuvan maisteriohjelmaa.
IGNCC on perinteisesti keskittynyt angloamerikkalaisen sarjakuvan tutkimukseen, kun taas IBDS kokoaa yhteen erityisesti ranskankielisen sarjakuvan tutkijoita. Kieli- ja kulttuurirajoja ylittävän yhteiskonferenssin teemaksi oli valittu osuvasti ”Borders – Identity, Difference, Representation”. Vaikka konferenssin esitelmien pääpaino oli englantilaisen ja ranskalaisen kielialueen sarjakuvassa, myös esimerkiksi japanilainen, latinalaisamerikkalainen, saksalainen ja pohjoismaalainen sarjakuva huomioitiin ilahduttavasti osanottajien puheenvuoroissa. Tämä oli tervetullutta, sillä liian usein suurten sarjakuvakulttuurien hegemonia uhkaa jättää marginaaliset sarjakuvamaat ja -kielet varjoonsa tutkimuksen kentällä.
Konferenssin teema innosti osallistujia tutkimaan rajoja niin maantieteen ja kulttuurin, sukupuolen ja seksuaalisuuden kuin sarjakuvamuodonkin näkökulmasta. Konferenssiohjelma sisälsi lähemmäs sata esitelmää, jotka oli jaoteltu teemoittain sessioihin. Suoranaisesta runsaudenpulasta johtuen pyrimme tässä tekstissä antamaan yleiskuvan konferenssista ja keskitymme tarkemmin kouralliseen itseämme eniten innostaneita esitelmiä.
Pääpuhujina alan huippuja
Jokainen konferenssipäivä sisälsi useammasta esitelmästä koostuvien sessioiden lisäksi plenaariluennon. Sarjakuvatutkimus on kohtalaisen nuori tutkimusala, joten sen piirissä ei ole ehtinyt muodostua juurikaan isoja nimiä. Ensimmäisen konferenssipäivän pääpuhuja, belgialainen Thierry Groensteen on kuitenkin poikkeus, sillä hänen vuonna 1999 julkaistu Systéme de la bande dessinée on varmasti yksi luetuimpia sarjakuvatutkimuksen teoksia. Groensteen tunnetaan semioottisesti ja narratologisesti suuntautuneista teksteistään, mutta Dundeessa hän luennoi yleisluontoisesti otsikolla ”Figures of the Foreigner, the Stranger and the Outsider in Comics”. Groensteen keskittyi luennossaan erityisesti kahteen sarjakuvahahmoon, Tinttiin ja Corto Malteseen, sekä kielellisiin rajoihin ja niiden ylittämiseen sarjakuvan keinoin. Esitelmän ytimessä oli ajatus kuvasta universaalina kielenä, jolla on kyky puhutella lukijoita yli kieli- ja kulttuurirajojen.
Groensteenin lisäksi plenaariluennon pitivät niin ikään ranskalaiseen sarjakuvaan erikoistunut Ann Miller, taidehistoriallisen sarjakuvatutkimuksen pioneeri David Kunzle sekä feministisistä Wimmen’s Comix– ja Twisted Sisters -julkaisuista tunnettu Caryn Louise Leschen. Millerin luento otti lähtökohdakseen filosofi Jacques Rancièren ajatukset kriittisen taiteen mahdollisuuksista ja sovelsi niitä nykyranskalaiseen poliittiseen sarjakuvaan, joka kommentoi ja kuvittelee nyky-yhteiskuntaa jatkuvasti uudelleen. Kunzle puolestaan sukelsi syvälle sarjakuvan historiaan esittelemällä Cham-pseudonyymilla 1800-luvun puolivälissä toimineen pilapiirtäjä Charles Amédée de Noén elämää ja taiteellista uraa. Kunzlen mukaan Cham on historiankirjoituksessa jäänyt lähes tyystin opettajansa, sarjakuvan isäksikin tituleeratun Rodolphe Töpfferin varjoon. Kunzle päätti biografisesti orientoituneen esitelmänsä lukemalla yleisölle ääneen Chamin kuvatarinan, jossa kaksi hahmoa seikkailee orientalistisessa hengessä ympäri Ranskan siirtomaita. Viimeisenä konferenssipäivänä puhunut San Franciscon yliopistossa opettajana toimiva Leschen taas johdatti osallistujat käytännönläheisellä luennollaan iPadilla piirtämisen maailmaan. Työpajaan päättyneen luennon keskeisin sanoma oli, että kuka vain voi oppia piirtämään tabletilla. Ja että se on vieläpä hurjan hauskaa!
Aiheiden kirjoa supersankareista siirtolaisuuteen
Myös konferenssin muiden esitelmien aiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Supersankarisarjakuvan tutkimus oli kattavasti edustettuna, mutta laajalti tutkittuun aihepiiriin tartuttiin uudenlaisista näkökulmista. Esimerkiksi sukupuoli ja etnisyys nousivat tärkeiksi teemoiksi Nyla Ahmadin ja James O’Readyn esitelmissä, jotka käsittelivät Ms. Marvelin eli pakistanilaistaustaisen Kamala Khanin merkitystä etenkin naispuolisille ja rodullistetuille lukijoille. Supersankarisarjakuvien kautta päästiin käsiksi myös mielenterveysaiheisiin, kun Julia Round analysoi esitelmässään Batmanin kaksijakoista luonnetta sekä Batman-sarjakuvissa esiintyvää Arkhamin mielisairaalaa rajatilana. Myös nykytutkimuksessa suosittu (oma)elämäkerrallisen sarjakuvan tutkimus puhutti konferenssissa runsaasti. Esille nousi erityisesti kysymys faktan ja fiktion välisestä rajasta – sekä sen ylittäminen tai rikkominen sarjakuvassa.
Maantieteelliset rajat ja niiden ylittäminen olivat keskiössä monissa esitelmissä, joissa käsiteltiin muun muassa historiaa, politiikkaa ja matkustamista. Esimerkiksi yhdysvaltalaistutkija Michelle Bumatay liikkui hyvin konkreettisesti maantieteen alueella esitelmässään, joka keskittyi belgialaisen Jean-Philippe Stassenin Afrikkaan sijoittuvien sarjakuvien sisältämiin karttoihin. Bumatay kutsui Stassenin tyyliä kriittiseksi kartografiaksi, jonka kautta sarjakuvataiteilija tuo esille eurooppalaisen kolonialismiaatteen tavan kuvata Afrikkaa. Bumatay esitti kiehtovasti, kuinka sekä sarjakuvan sivuilla että kartoissa tila, diskurssi, valta ja identiteetti kohtaavat ja kietoutuvat yhteen. Stassenin sarjakuvat osoittavat, että karttojen kautta historiaa voidaan tarkastella kriittisesti ja kirjoittaa uusiksi sarjakuvan keinoin.
Monta mielenkiintoisen kuuloista esitelmää jäi meiltä kuulematta pelkästään siitä käytännön syystä, että viiteen päivään oli mahdutettu mahdollisimman monta esitelmää toteuttamalla aina kaksi sessiota päällekkäin. Valitsimme sessiot ensisijaisesti omien kiinnostuksen kohteidemme mukaan, mutta yritimme myös jonkin verran ylittää omia rajojamme menemällä sessioihin, joissa käsiteltiin itsellemme vieraampia aiheita. Tämän strategian myötä pääsimme kuulemaan esitelmiä esimerkiksi 1900-luvun alussa Kaukasiassa julkaistusta satiirilehdestä, supersankarihahmo Harley Quinnin yhteydestä romanttiseen kioskikirjallisuuteen sekä Irlannin historiaa käsittelevistä sarjakuvista.
Myös viime vuosina suosiotaan kasvattanut ja tutkijoiden kiinnostusta herättänyt Latinalaisen Amerikan sarjakuva näkyi ohjelmassa. Brasilialaiseen sarjakuvaan tartuttiin Edward Kingin esitelmässä, joka analysoi Edgar Francon ja Rafael Coutinhon digitaalisia teknologioita ja urbaania kokemusta tutkivia sarjakuvia posthumanistisen teorian keinoin. Urbaanin kokemuksen äärellä oltiin myös James Scorerin esitelmässä, joka tarkasteli kolumbialais-equadorilaisen Power Paolan omaelämäkerrallista tuotantoa urbanismin ja sukupuolen näkökulmasta. Meksikon rajaseuduille kuljetti puolestaan Anne Magnussenin esitelmä, joka tutki Meksikon historian käsittelyä sarjakuvassa. Hienosti toisiaan täydentänyt esitelmäkolmikko toimi mielenkiintoisena johdatuksena nykypäivän lattarisarjakuvaan, joka valitettavasti on lähinnä espanjan tai portugalin kielen taitoisten lukijoiden saatavilla.
Konferenssin ajankohtaisimpia aiheita olivat siirtolaisuus ja ihmisoikeuskysymykset. Esimerkiksi Dundeen yliopistossa sarjakuvatutkimusta opettava Golnar Nabizadeh käsitteli siirtolaisuusteemaa australialaisen kulttuurin kontekstissa analysoimalla Pat Grantin Blue -sarjakuvaa (2012) toiseuden pelon kautta. Siirtolaisuuteen ja ihmisoikeuksien käsittelyyn sarjakuvassa keskittyi myös Bukarestin yliopistossa toimivien Dragos Manean ja Mihaela Precupin esitelmä, jossa käsiteltiin Positive Negatives -sivustolla julkaistuja sarjakuvia yksilön kertomuksen kautta välittyvän kollektiivisen kärsimyksen näkökulmasta. Manea ja Precup käsittelivät erityisesti näiden sarjakuvien sisältämiä valokuvia, joiden kautta tarinoista pyritään luomaan todemman tuntuisia. Esitelmä toikin huomion kohteeksi maantieteellisten rajojen lisäksi eri ilmaisuvälineiden välisen rajan tarkastelemalla valokuvaa ja piirrettyä kuvaa yhdistäviä sarjakuvia.
Siirtolaisuutta käsitteleviä esitelmiä hakeuduimme kuuntelemaan etenkin siksi, että myös omat tutkimuksemme käsittelevät aihetta. Dundeessa Aura Nikkilä puhui rajoja ylittävästä intertekstuaalisuudesta Ville Tietäväisen sarjakuvaromaanissa Näkymättömät kädet (2011). Sarjakuva-Finlandiallakin palkittu teos kertoo Marokosta paremman elämän perässä Espanjaan lähtevän Rashidin tarinan ja liikkuu maantieteellisesti Afrikan ja Euroopan rajalla. Esitelmän keskeinen ajatus oli, että Tietäväisen teoksessa sekä visuaalisessa että verbaalisessa muodossa esiintyvät intertekstuaaliset viittaukset korostavat kahden maanosan yhteenkietoutunutta historiaa mutta luovat myös kosketuspintaa suomalaislukijalle viittaamalla suomalaisten siirtolaisuuteen 1900-luvulla.
Anna Vuorinteen esitelmä puolestaan tarkasteli kerronnan etiikan näkökulmasta Paula Bullingin teosta Im Land der Frühaufsteher (2012, suom. Aamuvirkkujen maassa, 2015), joka dokumentoi turvapaikanhakijoiden elämää nyky-Saksassa. Esitelmässä analysoitiin dokumentaarista otetta ja tyylillisiä ratkaisuja, joiden avulla teos pyrkii kertomaan turvapaikanhakijoiden kohtaloista moninäkökulmaisesti ja kunnioittavasti. Esitelmän loppupäätelmät korostivat, ettei Bullingin teos eettisistä ja poliittisista tarkoitusperistään huolimatta halua antaa lukijalle moraalisia opetuksia, vaan pyrkii ennen kaikkea aktivoimaan siirtolaisten oikeuksien pohtimiseen.
Oheisohjelmassa skotlantilaista sarjakuvakulttuuria
Akateemisen ohjelman lisäksi osallistujat saivat nauttia runsaasta sarjakuva-aiheisesta oheisohjelmasta. Ensimmäisenä iltana Dundee Comics Creative Space -keskuksella juhlistettiin vapaamuotoisesti vastajulkaistuja sarjakuva- ja sarjakuvatutkimusjulkaisuja. Tilaisuus oli mielenkiintoinen kurkistus paikalliseen sarjakuvaelämään, jonka koti kyseinen keskus on. Esillä oli myös keskuksella työskentelevien sarjakuvataiteilijoiden töitä esittelevä näyttely.
Viisipäiväinen konferenssi oli jäsennetty niin, että tiukkaan pakattujen esitelmäpäivien välissä oli yhden päivän ekskursio Glasgow’hun. Skotlannin nummien läpi huristellut bussi kuljetti konferenssiosallistujat aluksi Kelvingrove Art Galleryn Frank Quitely: The Art of Comics -näyttelyyn. Esimerkiksi Batmania ja X-Menia piirtänyt skotlantilainen Frank Quitely on tuttu nimi supersankarientusiasteille, ja meillä olikin kunnia saada opastus näyttelyyn taiteilijalta itseltään. Näyttely paitsi havainnollisti hyvin piirtäjän työprosessin eri vaiheita, myös asetti Quitelyn taiteen sekä skotlantilaisen sarjakuvakerronnan että supersankarisarjakuvan historian kontekstiin. Useat konferenssiosallistujista innostuivat myös rakentamaan oman supersankari-identiteettinsä pukeutumalla näyttelystä löytyviin (ja todennäköisesti hieman nuoremmille kävijöille tarkoitettuihin) trikooasuihin. Kuvamateriaalia näistä supersankareista ei valitettavasti ole saatavilla.
Ekskursiopäivän toisena kohteena oli Glasgow’n kyljessä sijaitsevan entisen telakkakaupunki Clydebankin kaupunginmuseo, jossa esillä oli pieni ja sympaattinen Comic Invention -näyttely. Näyttelyssä varsinaiset sarjakuvat oli asetettu rinnakkain sekä erilaisten käyttökuvien että museon oman kokoelman taideteosten, esimerkiksi Pablo Picasson ja William Hogarthin grafiikan kanssa. Tavoitteena oli näyttelyn kuratoineen sarjakuvatutkija Laurence Groven mukaan osoittaa, että sarjakuvia voi löytää kaikkialta ja että kuvien avulla on kerrottu tarinoita läpi historian.
Marginaalin sijaan keskiössä
Meille molemmille IGNCC oli ensimmäinen kansainvälinen sarjakuvatutkimuksen konferenssi – tai ylipäätään ensimmäinen pelkästään sarjakuvaan ja sen tutkimukseen keskittyvä (suuren luokan) akateeminen tapahtuma, johon olemme osallistuneet. Kokemus oli kaikin puolin innostava. Niin konferenssin aikana kuulemamme esitelmät kuin niitä seuranneet keskustelut korostivat sarjakuvatutkimuksen monimuotoisuutta ja todistivat alan ihmisten keskinäisestä hyvästä yhteishengestä.
Sarjakuvatutkimusta tehdään useilla eri oppialoilla moninaisista teoreettisista ja metodologisista lähtökohdista käsin, eikä Dundeen konferenssi ollut tästä poikkeus. Konferenssi vakuutti jälleen kerran, että lähestymistapojen kirjo on yksi tutkimusalan vahvuuksista. Sarjakuvatutkijat ovat avoimia uusille näkökulmille ja yhdistelevät rohkeasti erilaisia tutkimusperinteitä. Keskustelu oppialarajojen yli käy sujuvasti, mitä toki helpottaa se, että suurin osa alan tutkijoista tulee ihmistieteistä. Myös maantieteellisesti konferenssin osallistujajoukko oli monimuotoista. Suurin osa tutkijoista oli Isosta-Britanniasta tai Pohjois-Amerikasta, mutta myös monet Euroopan maat olivat edustettuina Kreikasta ja Romaniasta Saksaan ja Tanskaan. Yksittäisiä tutkijoita oli saapunut myös muun muassa Turkista, Singaporesta, Intiasta ja Taiwanista.
Meidän kuivien akateemisten tutkijoiden lisäksi konferenssiin osallistui myös joukko sarjakuvantekijöitä ja tekijä-tutkijoita. Tutkimisen ja taiteen tekemisen yhdistäminen kuuluukin Dundeen yliopiston sarjakuvalinjan erikoisuuksiin, sillä sarjakuvaa lähestytään opinnoissa niin tekemisen kuin tieteellisen analyysin keinoin. Nykypäivän taiteentutkija on oppinut ottamaan etäisyyttä tekijöiden intentioihin, ja niinpä tekijä-tutkijoiden syvälle luotaavien esitelmien kuuleminen käänsi opitun asetelman virkistävästi päälaelleen.
Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna sarjakuvatutkimus on edelleen kovin marginaalinen ala. Vain harvassa yliopistossa sarjakuvatutkimus on oma oppiaineensa – yleensä sarjakuvaa opetetaan ja tutkitaan (mikäli opetetaan ja tutkitaan lainkaan) osana institutionaalisesti vakiintuneita aloja, kuten kirjallisuustiedettä, mediatutkimusta, kielitieteitä tai taidehistoriaa. Tästä johtuen sarjakuvatutkijat joutuvat usein näkemään paljon vaivaa selittäessään ja perustellessaan omaa tutkimustaan. Dundeen International Conference of Graphic Novels, Bandes Dessinées and Comics oli tässäkin mielessä ihana kokemus, sillä kerrankin tuntui kuin olisi marginaalin sijasta ollut kaiken keskiössä.
Kokonaiseen viikkoon ei tarvinnut vastata yhteenkään kysymykseen siitä, mitä sarjakuvat ovat tai miksi niitä tutkitaan.
Aura Nikkilä ja Anna Vuorinne ovat tohtorikoulutettavia Turun yliopistossa, Nikkilä taidehistorian ja Vuorinne yleisen kirjallisuustieteen oppiaineessa. Molempien aluillaan olevat väitöskirjatutkimukset käsittelevät siirtolaisuutta sarjakuvassa: Vuorinne tutkii siirtolaisuuden kuvauksia saksalaisessa nykysarjakuvassa kerronnan etiikan näkökulmasta ja Nikkilän tutkimus keskittyy valokuvien merkityksiin 2000-luvun siirtolaisuussarjakuvissa. Vuorinne ja Nikkilä elävät tiiviissä konferenssisymbioosissa, sillä he ovat vuoden 2017 aikana osallistuneet yhdessä yhteensä viiteen konferenssiin.
Linkkejä
International Graphic Novel and Comics Conference
International Bande Dessinée Society
Dundee Comics Creative Space
https://dundeecomicscreativespace.com/
Pat Grant: Blue
http://www.boltonblue.com/
Positive Negatives