4.6.2008 Irmeli Hautamäki
Pohjoismainen avantgarde -tutkimuksen verkosto eli Nordic Networks of Avant-Garde Studies on toiminut viidessä pohjoismassa hyvän aikaa. Yhteistyön veturina ovat tähän saakka olleet tanskalaiset tutkijat ja mukana on alusta saakka ollut tutkijoita Islannista ja Ruotsista. Kansainväliseen ryhmään on kuulunut myös hollantilainen ja saksalainen tutkija. Suomesta on ollut vaikeampaa löytää kykeneviä yhteistyökumppaneita, mutta vuoden 2007 alusta, kun allekirjoittanut liittyi verkostoon, Suomikin on ollut mukana ”avantgardeviisuissa”. Hankkeen uskottavuus pohjoismaisena verkostona vahvistui kun vielä muutama norjalainenkin tutkija saatiin mukaan.
Verkosto on parhaillaan tutkimassa avantgarden erilaisista ilmenemistä ja vaikutuksista pohjoismaissa. Tekeillä on 4-osainen Avantgarde(je)n kulttuurihistoria pohjoismaissa. Englanninkielinen kirja kattaa koko 1900 luvun. Sen neljä osaa tarkastelevat kutakin neljännesvuosisataa erikseen. Kirjaan tulee lukuja avantgarden moninaisista muodoista ja sovelluksista Pohjolassa. Kirjoittajina ovat asiantuntijat kustakin maasta.
Avantgardea ei lähestytä kapeassa mielessä tyylisuuntana, vaan kuten alaotsikko ”kulttuurihistoria” antaa ymmärtää, asiaa lähestytään kulttuurisen modernisaation kannalta. Pohjoismaat muodostavat yhtenäisen alueen historiansa ja kulttuurinsa puolesta: kaikki Pohjoismaat ovat olleet demokratioita, totalitaariset liikkeet eivät ole vaikuttaneet niissä ja lisäksi ne ovat protestanttisia maita, mikä on osaltaan muovannut kulttuuria yhtenäiseen suuntaan. Yhteinen historia ulottuu vuosisatojen päähän. Pohjoismaissa modernisaatiota ja sen alkuaikojen utopioita on kyetty toteuttamaan pidemmälle ja rauhallisemmissa olosuhteissa kuin kenties missään muualla. Pohjoismaat ovat mielenkiintoinen kohde avantgardeen alkuperäisesti liittyvien kulttuuristen ideoiden kannalta.
Mitkä avantgardet? Avantgardea ei oteta kapeassa mielessä, siksi sana on otsikossa monikossa. Tietty terävyys käsitteeseen silti liittyy. Mikä tahansa moderni diskuteeraus ei ole avantgardea, eikä kaikki uusi ole avantgardea. Avantgarde edellyttää tietoista poliittista ja/tai kulttuurista pyrkimystä uudistua. Avantgarden näyttämöinä olivat eurooppalaiset metropolit, joissa pohjoismaiset taiteilijat vierailivat tiheään. He toivat vaikutteita kotiin ja sovelsivat niitä omilla tavoillaan. Pohjoismaat ovat myös antaneet muille maille paljon, vaikutteet ovat kulkeneet moniin suuntiin.
Tekeillä olevassa kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa tarkastellaan kaikkia erilaisia avantgardeen liittyviä aktiviteetteja, aloitteita, ryhmiä, journaaleja ja virtauksia, joiden alkuperä on pohjoismaissa. Tutkimuksessa otetaan huomioon myös pohjoismaiden välinen vuorovaikutus. Mukana ovat pohjoismaiset kirjailijat, taiteilijat, elokuvaohjaajat, arkkitehdit, suunnittelijat, säveltäjät ja esiintyjät. Mukan on myös taiteilijoita muualta Euroopasta, Venäjältä ja Amerikasta. Kulttuurihistoria ei tarkastele vain korkeaa taidetta vaan myös taideteollisuutta ja taiteen ja teknologian liittoa.
Hankkeessa tarkastellaan sitä miten avantgarde -ilmiöt ymmärrettiin, miten ne otettiin vastaan, miten niitä kritisoitiin ja miten he myös osittain hylättiin kulttuurisessa kentässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Hylkäämisestä ja naurettavaksi tekemisestä huolimatta avantgardesta tuli pysyvä osa länsimaista kulttuuria. Historioitsija Eric Hobsbawmiin viitaten onkin mahdotonta ymmärtää, mitä länsimainen kulttuuri olisi ilman 1900-luvun alkupuolen avantgardistista murrosta.
Nordic Networks for Avant-Garde Studies projektin ainutlaatuisuutta on aito kansainvälisyys. Se todella ylittää ahtaat kansalliset historiat. Valmistuessaan kulttuurihistoria tulee tarjoamaan vaihtoehdon pohjois-amerikkalaiselle tutkimukselle, joka tähän asti on lähes monopolisoinut taiteen tutkimusta. Amerikkalaiset ovat kyenneet omasta monikulttuurisesta lähtökohdastaan tarkastelemaan Eurooppaa ja sen taidehistoriaa kokonaisuutena toisin kuin eurooppalaiset itse, jotka pitäytyvät omissa nationalistisissa historioissaan. Tämä on käynyt kestämättömäksi jo ajat sitten. Onhan avantgarde lähtökohtaisesti paitsi kansallisuuksien rajat ylittänyt ilmiö, aina toiseen maailmansotaan asti Eurooppa on ollut sen päänäyttämö.
Kirjan ensimmäinen volyymi, joka käsittää vuodet 1900 – 1925, on parhaillaan teon alla ja sen on tarkoitus ilmestyvä 2009. Kustantajana on hollantilainen Rodopi, joka julkaisee myös internetissä ilmestyvää lehteä: Avant Garde Critical Studies. Kirjan artikkelit tulevat ilmestymään myös tässä internet -lehdessä. Kirjan toimittajina ovat Marianne Ping Huang ja Tania Ørum Kööpenhaminan yliopistosta ja ensimmäisen osan toimittajat ovat Hubert van den Berg (Groningenin yliopisto), Irmeli Hautamäki (Helsingin yliopisto), Benedikt Hjartarson (Islannin yliopisto), Torben Jelsbak (Kööpenhaminan yliopisto), Rikard Schönström (Lundin yliopisto), Per Stjounberg (Århusin yliopisto).
Ensimmäisessä osassa on kirjoittajina kuusi suomalaista (Timo Huusko, Stefan Nygård, Janna Kantola, Fredrik Hertzberg, Natalia Baschmakoff, Julia Tidigs ja toimittajana allekirjoittanut), yhteensä kirjoittajia ensimmäisessä osassa on yli 20. Erityisen kiinnostavaa Suomen osalta on tietenkin suomenruotsalaisten kirjailijoiden panos, joka koko Pohjolan mitassa on verrattoman tärkeä. Karjalan kannas muodostaa lisäksi kiintoisan avantgarden näyttämön. Kirjassa painotetaan myös gender -aspektia. Pohjoismainen sukupuolinen tasa-arvo pääsee esiin, mutta tulee myös kriittiseen tarkasteluun.
Ensi lokakuussa järjestetään esitelmä- ja keskustelutilaisuus suomalaisesta avantgardesta Kaapelitehtaan tiloissa. Tilaisuuden organisoi Kimmo Sarje. Tarkempi ohjelma julkaistaan myöhemmin.