15.4.2007 Kati Pelkonen ja Irma Puttonen
Juha Suonpää: Sacred Places | Pyhät paikat
• Valokuvakirja: Sacred Places | Pyhät paikat. Maahenki 2007.
• Näyttely: Sacred Places – Pyhät paikat. Valokuvia ja videoita turismin näyttämöiltä.
Tampereen Nykytaiteen Museo, TR1-tila 20.1.-25.2.2007.
Lähdössä kesälomareissulle? Onhan kamera mukana? Hyvää matkaa!
Jos nyt kuitenkin jäät puistoon jäätelölle tai laiturille lukemaan, niin Juha Suonpään valokuvakirja Sacred Places | Pyhät paikat tarjoaa näihinkin hetkiin virtuaalisia matkailukokemuksia. Kirjaa selatessa pääsee nauttimaan niin nähtävyyksistä kuin aistimaan turistisia kokemuksiakin.
Nähtävyydet vetävät puoleensa turisteja – ja turistit toisiaan. Juha Suonpään valokuvat puhuttelevat länsimaiselle ihmiselle yhteistä kokemusmaailmaa: nykyisin matkailijan rooli tuntuu olevan osa ihmisen olemassaoloa. Sillä jos joku uskaltaa mainita, ettei ole käynyt Tukholmaa kauempana, niin eikö hänen ihmisarvonsa asetukin jossain määrin lähes kyseenalaiseksi? Talvella 2007 ilmestynyt valokuvakirja Sacred Places | Pyhät paikat tekee näkyväksi turismin sosiaalisia käytäntöjä ja siihen liittyviä rituaaleja. Teos konkretisoi visuaalisen kulttuurin ja matkailun välistä kiinteää yhteyttä, sillä valokuva ei ole näytellyt pelkästään merkittävää osaa matkailun muotoutumisessa, vaan vastaavasti matkailu on muokannut erilaisia valokuvauskäytäntöjä.
Matkailu avaa paikkoja, joissa vierailemisen ohella olemme yhtälailla katsottuina, verrattuina ja tunnistettuina. Näissä nykyajan pyhiinvaelluskohteissa liitymme osaksi sosiaalista yhteisöä, joka ”kuluttaa” nähtävyyksiä. Kohteissa suoritetut turistiset rituaalit, maisemien tallentaminen kameralle tai matkamuistojen kerääminen hiekkarannoilla eivät ainoastaan todista vierailua, vaan ylläpitävät paikkojen ”pyhyyden” auraa. Näppäilykuvissa ja esitteissä kiertävät matkailumaisemien representaatiot rakentavat niiden myyttistä identiteettiä.
Sosiologi John Urryn (2002) mukaan matkailuun liittyvät kokemukset ovat perusluonteeltaan visuaalisia. Matkailumainokset herättävät matkustushalun, matkailijan katse vaeltelee turistikohteen pinnoissa ja turistikuvat tallentavat kokemukset, rakentavat paikkoihin liittyviä muistoja sekä muistuttavat niistä matkan jälkeenkin. Juha Suonpää lähestyy matkailun visuaalisuutta turistien erilaisten katseiden kautta, vaihdellen myös itse katsojan tai katsotun positioissa. Urryn näkemyksiin pohjautuen Suonpää tutkii taiteen keinoin turismiin liittyviä ilmiöitä.
Ajatus vierailtavaa kulttuuria katseellaan hallitsevasta turistista konkretisoituu
simekiksi sellaisessaa teoksessa kuin The Eye, jossa matkailijat ottavat kaupunkitilan haltuun ylhäältä, maailmanpyörästä käsin. Läpinäkyvä vaunu muistuttaa muodoltaan suurta silmää eikä ole kaukana kaikkialle näkevästä Jumalan silmästä. Urryn mukaan turistin romanttista katsetta ohjaa aitouden ja alkuperäisen kaipuu ja etsintä kohteissa, joissa hän vierailee. Romanttisella katseella varustettu turisti halajaa autenttisuuden kokemuksia ja hakee aitouden merkkejä vierailtavasta kulttuurista.
The Eye
Suonpää paljastaa omissa kuvissaan puitteet, joilla mahdollisuudet autenttisille elämyksille luodaan. The Falls –kuvassa seisoskelee yhteneväisiin kertakäyttösadetakkeihin suojautunut turistirykelmä aluksen kannella. Teräspurkilla turistit tuodaan aitouden lähteelle, Niagaran putousten juurelle, jossa veden voiman voi aistia joka solullaan. Ylhäällä jyrkänteen reunalla toisten matkailijoiden katseet puolestaan todistavat luonnon ja ihmisen välistä rituaalista kohtaamista.
The Falls
Dean MacCannel (1989) kutsuu turistikohteita matkailijoiden katseelle lavastetuiksi näyttämöiksi. Espanjan turistikohteissa tienviitat opastavat turistia paikkoihin, joista löytyy paras kuvakulma nähtävyyksien taltioimiseksi. Paikallisten ihmisten tuottamat rakennelmat autenttisia kokemuksia varten rakentavat yhtälailla tapoja katsoa. Suonpään The Hotel näyttää keskellä kesäistä männikköä nököttävät lasi-iglujen rivistöt, joiden keinotekoisuus paljastuu lumien sulamisen myötä. Ne odottelevat Lappiin matkaavia aasialaisia häämatkalaisia, joita houkuttelee halu kokea talvisen pohjolan eksotiikka revontulineen.
Paljastaessaan massaturismin olemusta, tulee Suonpää samalla tehneeksi yhteisöllisen puolustuspuheen. Aikanamme, jolloin yksilöllisyys ja erottautuminen ovat valttia ja perinteiset, yhteisölliset muodot kadonneet tai muuttaneet muotoaan, voi matkailu toimia yhdistävänä tekijänä yli kansallisuus- ja kulttuurirajojen. Elämykset, matkakohteet ja matkustustavat voivat toimia yhteisöllisyyttä tuottavina tekijöinä. Suonpään The Caravans –kuvan tapauksessa ryhmittyneet matkailuautot ja -vaunut herättävät epäilyksen, onko yhteisöllisyys koskaan kadonnutkaan.
The Hotel
The Caravan
Turistien yhteisöistä kirjoittaneen Soile Veijolan (2005) mielestä matkustaminen toimii levon ja virkistäytymisen sijaan itsen muokkaamisen kollektiivisena välineenä, joka sitoo yksilöt tiettyihin yhteisöihin. Riippumatta ylipäänsä siitä, onko vierailija reppumatkailija vai massaturisti, matkailuun liittyvät rituaalit luovat reissaamisesta yhteisöllisen kokemuksen. Satunnainen ja dynaaminen yhteisöllisyys syntyy turistien yhteisesti sekä samanaikaisesti jakamassa ja muovaamassa toiminnan tilassa. Kohteesta kohteeseen vaeltaminen riittänee merkitsemään kulkijan johonkin yhteisöön kuuluvaksi – toisaalta sitoutuminen yhteisöön ei vaadi pysyvyyttä. Kuten kuvassa The Arctic, hyiseen meriveteen pulahtaminen saattaa lyhyenäkin äärielämyksenä synnyttää kokijoissa yhteisöllisyyden tunteen, joka jo seuraavassa hetkessä koetaan jossakin toisessa paikassa ja tilanteessa.
The Arctic
huippu
Suonpään ”grand touring” on kestänyt yli kymmenen vuotta. Tutkijan katseella hänen etsimeensä on osunut aitoja ja samalla keinotekoisia matkakohteita. The Peak -teoksen tapaan maailmamme näyttäytyy hallittavana ja turvallisena elämyspuistona, jossa romantiikan ylevyys on vain harhainen illuusio. Valokuvakirjassa esiintyvät turismin paikat tarjoavat matkailijalle muistijäljen pelottavasta ja villistä luonnosta, mutta paljastuvat todellisuudessa turisteja varten turvallisesti konstruoiduiksi. Turismin ja sitä varten rakennettujen mukavuusmaisemien tarkkailu tuntuukin jotenkin luonnolliselta siirtymältä pitkän luontokuvaushistorian omaavalta kuvaajalta, joka on tottunut odottamaan pedon saapumista raadolle. Suonpään matkailun kuvissa voi nähdä myös joitakin yhtymäkohtia 1800-luvun valokuvaajiin, esimerkiksi Hermann Kronen turisteille kesytettyihin maisemiin.
Valokuvat välittävät silminnähtävää, mutta turismissa on toki kyse muustakin kuin katseesta. Kuvien kautta elettynä tila voi representoida sosiaalista toimintaa, mutta paikkaan liittyvää ruumillista kokemusta ne eivät tietenkään tarjoa – ainakaan kohteessa käymättömälle. Alkutalvesta Tampereella ollut Suonpään näyttely tarjosi kirjassa olevien kuvien lisäksi kaksi videoteosta, joissa turismin toistuvat rituaalit ja inhimilliset reaktiot saivat suuria värivedoksia enemmän tilaa. Wish you were here –teoksen liikkuvassa videokuvassa turistit kiipeävät Nordkappiin rakennetulle korokkeelle kuvattavaksi, kun taas heidän poseerauksiaan Suonpää on tallentanut multivisiomaisin still-kuvin. Kuvarajaus jättää maapallomonumentin näyttämättä ja korostaa mainiosti tilanteen absurdeja piirteitä sekä toistoa. Hypnoottinen Touring the tourists pyörittää taiteilijaa ja katsojaa paikasta toiseen. Paikalla ei ole väliä – pääasia että liike jatkuu?
Suonpään tavoin turistikuvien ja matkaesitteiden siloitellusta todellisuudesta on ollut kiinnostunut myös valokuvaaja Pekka Niittyvirta. Edelliskesänä Hippolytessa Niittyvirta teki näkyväksi turistikohteen nurjaa puolta kaupunkipostikorteillaan, joissa Helsinki peittyi räntäsateeseen tai joissa sammuneet ihmiset värittivät kaupunkimaisemaa. Suonpään kritiikki on hienovaraisempaa. Varhaisimmissa kuvissa Suonpää kuvaa nähtävyyksiä turistien selän takaa, valottaen matkaesitteiden ja todellisuuden välistä ristiriitaa. Teoksia voi lukea kannanottona kestävän matkailun ja ympäristön puolesta, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi nousee tapa, jolla Suonpää havainnoi turistikuvissaan laumakäyttäytymistä. Samalla kuvista välittyy turistin roolin lempeä hyväksyminen. Valokuvaajan ironinen ulkopuolisuus on häipynyt prosessin myötä ja näyttelyn varhaisimpien kuvien kriittinen etäisyys on vaihtunut projektin edetessä läsnäoloon, Suonpään heittäytyessä osaksi ilmiötä.
The Statue
Visuaalisuuden kuluttamisen sijaan turistina oleminen merkitsee myös tuottamista. Kuvat antavat muodon ja merkityksen turistiselle kokemukselle, joka muodostuu matkailun odotuksesta, kokemuksesta ja muistoista. Näppäilykuvat rakentavat turistin muistoja ja samalle ne osallistuvat myös vierailtavien paikkojen ja niiden kokijoiden identiteetin tuottamiseen. Osa Suonpään valokuvista kuten The Statue, New Yorkin Vapaudenpatsaan edustalla poseeraava iloinen kaveriporukka ja The Guide, pyramideilla nähtävä kameliopas -tyyliset kuvat kameralle esiintyvine ihmisineen eivät juuri tunnu eroavan omista turistinäppäyksistä, vaikka kuvien sommittelullista kiinnostavuutta ei toki sinänsä voi kieltää. Sen sijaan toistuvat kuvat, joissa Suonpää on kuvannut turistijoukkoa nähtävyyksiä katsomassa selin kameraan tai joissa turisteja varten pystytetyt tyhjät rakenteet odottavat käyttäjiään, tuntuvat puhuttelevan ilmaisuvoimallaan kirjassa eniten.
opas
Juha Suonpään valokuvat sysäävät kiinnostavasti ajattelemaan matkailuun liittyvää paradoksaalista aitouden etsintää. Teokset tuovat esiin turismiin liittyviä hyvinkin monenlaisia, erilaisia käytäntöjä eivätkä vain tyydy moralisoimaan massaturismia ja -turisteja. Turistin käytäntöihin kuuluvat niin valokuvaaminen ja kuvattuna oleminen, arjesta irtaantumisen kokemukset kuin matkamuistotkin. Mitä muistaisimmekaan matkoistamme ja kokemusistamme ilman valokuvaa?
Kirjallisuus:
MacCannell, Dean (1989). The tourist: a new theory of the leisure class. New York: Schocken books.
Urry, John (2002). The tourist gaze. London: Sage Publications.
Veijola, Soile (2005).”Turistien yhteisöt”. Teoksessa Yhteisöllisyyden paluu. Toim. Antti Hautamäki et. al. Helsinki: Gaudeamus.
Kirjoittajat ovat taiteen maistereita, jotka ovat valmistuneet
Taideteollisen Korkeakoulun Porin taiteen ja median osaston visuaalisen
kulttuurin MA-ohjelmasta. Kati Pelkonen on toiminut tutkijana aiheenaan
matkailumainonnan yhteisölliset merkitykset. Irma Puttonen toimii
vapaana kirjoittajana, mutta matkailee liian vähän.