Anniina Kauppinen
Jam Rostron (aiemmin Janine Rostron), joka tunnetaan paremmin nimellä Planningtorock, on Berliinissä vaikuttava musiikkituottaja ja muusikko. All Love’s Legal (2013) on Planningtorockin kolmas albumi, jonka aiheena on Rostronin oma visio transnationaalisesta sukupuolien (gender) tasa-arvosta. Sukupuolien tasa-arvo ja sukupuoli-identiteetti ovat albumin kantavia teemoja, ja kappaleiden sanoitukset ovat hyvin poliittisia ja kantaaottavia. Teemat ovat myös ajankohtaisia. Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista ja transsukupuolisten oikeudesta omaan kehoonsa käy kuumana. Suomessa avioliittolaki on vaihtumassa sukupuolineutraaliksi avioliitoksi vuonna 2017.
Planningtorock menee sukupuolineutraaliuden visiossa huomattavasti päivän politiikkaa pidemmälle. Rostronin visiota transnationaalisesta sukupuolien tasa-arvosta voi pitää queerina utopiana, queer-tilana. Utopia on tavoiteltava tai saavuttamattoman ihanteellinen paikka tai yhteiskunta, joka ei ainakaan vielä ole olemassa, tai tule koskaan olemaan. Tässä tapauksessa utopiasta tulee queer, sillä se purkaa heteronormatiivista säännöttelevää ajatusjärjestelmää. [1]
Länsimaisessa yhteiskunnassa on edelleen kaksi vallitsevaa sukupuolinormia, mies ja nainen. Oletus kahdesta sukupuolesta näkyy kaikkialla: valtion virastoissa on yleensä vaihtoehtona sukupuolta kysyttäessä mies tai nainen, puhutaan “miesten” ja “naisten” töistä, tyttöjen ja poikien eroista. Kaksinapainen sukupuolijärjestelmä löytyy myös muun muassa useista kielistä, jotka määrittelevät sanojaan feminiinisiksi ja maskuliinisiksi.
All Love is Legal -albumilla kaksinapasta sukupuolijärjestelmää ei ole. Sukupuoli tuodaan sanoituksissa esille jonakin, mikä on kaksinapaisen järjestelmän ulkopuolella. Teema on esillä jo kappaleiden nimissä: Beyond Binary Binds kertoo Planningtorockin asenteesta kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään. Mitä kaksinapaisuuden ulkopuolella Rostronin utopiassa on? Intersukupuolisuus, muunsukuisuus, sukupuolettomuus ja monisukupuolisuus? Ihmisiä, jotka ovat nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä prekaareja, ja usein myös näkymättömiä.
Rostronin queer-utopia antaa näkymättömille äänen – kaksinapaisuus muuntautuu sukupuolisuuden kirjavaksi spektriksi Rostronin äänenkäytön kautta.
Albumilla Rostronin laulu kuulostaa välillä mieheltä, välillä naiselta, välillä taas androgyyniltä ja täysin sukupuolettomalta. Esimerkiksi kappaleessa Let’s Talk About Gender Baby ääni vaihtelee hyvin paljon. Kappaleen sanat koostuvat yhdestä fraasista: “Let’s talk about gender baby”. Vaikka puhe sukupuolisuudesta jää yhteen lauseeseen, ääni affirmoi muutosta jatkuvan toiston kautta. Ääntä voisikin kuvata “transääneksi”, joka ilmentää sukupuolen ja äänen liukuvuutta. Se kyseenalaistaa kahden sukupuolen järjestelmän ja luo sukupuolen moninaisuutta. [2]
Sukupuoli – peli, vale, huono normi?
Kappaleessa Human Drama sukupuoli nähdään leikkinä, pelinä ja valheena: “Understand that gender is just a game” ja “The gender’s just a lie”. Ajatukset kyseenalaistavat hyvin kaksinapaista sukupuolijärjestelmää ja tuovat esille sukupuolen performoimisen. Performoimme sukupuolta joka päivä tietoisilla ja tiedostamattomilla tavoilla, muun muassa puhetyylin, pukeutumisen, eleiden ja ilmeiden kautta. Normista ulos astuneen performoinnin kautta tavat voivat muuttua ja identiteetti muotoutua uudeksi. Sukupuolen leikkiä voi edustaa esimerkiksi drag king ja drag queen showt, peliä taas sukupuolisen performanssin kyytiin hyppääminen. Valhetta Planningtorockin maailmassa edustaa kenties se, että emme voi koskaan olla varmoja ihmisen sukupuolesta ulkoisen esityksen perusteella. Sukupuolen määrittelee jokainen ihminen aivan itse.
Näin sukupuoli on ennen kaikkea poliittista. Human Drama -kappaleessa toistuu toisen aallon feministien iskulause, “The personal is so political”. Planningtorock on sulauttanut musiikkiin lukuisia viitteitä, joilla feministinen queer-historia vedetään osaksi musiikin merkitysverkostoa. Queer-väri, violetti, on Planningtorockin rakkauden väri. 1960-luvulla San Francisco Examiner -sanomalehden työntekijät kaatoivat violettia mustetta Gay Liberation Frontin ja Society for Individual Rights -liikkeiden protestoijien päälle. Tämän seurauksena protestoijat kirjoittivat mielenosoituksellisia iskulauseita musteella rakennusten seinille, ja ottivat violetin värin omakseen. Näin violetista on tullut camp-asenteen väri, vallankumouksen ja protestin väri. Se on yhtä kuin Public Love, julkisesti harjoitettu rakkaus tai pride-kulkue heteronormatiivisessa ympäristössä.
Filosofi Judith Butlerin [3] mukaan tulemme havaituksi ja tunnustetuiksi tunnistamisen kautta. Jotta hetero-oletuksen ulkopuolelle jäävät tunnistettaisiin, joutuvat ulkopuolella olevat “tulemaan kaapista ulos”. Planningtorockin albumin utopiassa tällaista varsinaista “kaapista ulostuloa” ei tapahdu. Rostronin utopiassa siihen ei ole tarvetta. Seksuaalisella suuntautumisella ja sukupuolella ei ole väliä, sillä kaikki rakkaus on sallittua. The Breaks (2011) -musiikkivideolla visuaalinen sukupuolen merkki on häivytetty vahvasti: videolla esiintyvillä hahmoilla on pitkät hiukset, “rumentava” kyömynenä, ja heidän sukupuoltaan on hyvin vaikea määritellä ulkoisen olemuksen perusteella. Androgyyni lauluääni vahvistaa sukupuolen häivytystä.
Planningtorockin musiikissa tuodaan esille erityisesti se, miten monipuolinen seksuaalisuus on ja miten se ei istu heteronormatiivisuuteen millään lailla. Samalla tuodaan esille seksuaalisuuden prekaarit, ja se, miten huono normi heteronormi on. Human Drama -kappaleella laulaja yrittää löytää sanoja, joilla määritellä seksuaalisuuttaan.
Been burning up inside day to today
Trying to find the words to explain my sexuality
It’s liquid, it’s living, a moving love defined by itself
There’s no rules, no convention
This love can go where ever it wants
Laulaja kokee seksuaalisuuden “nesteenä”, “elävänä” ja “rakkautena joka määrittelee itse itsensä”. Nesteisyyden, notkeuden ja normin vastustuksen voi havaita erityisesti Planningtorockin lauluäänestä, se muuttuu ja “elää” läpi kappaleen. Kappaleen määrittely seksuaalisuudesta verrattuna heteronormatiivisuuteen on räikeä. Siinä missä heteronormatiivisuus “lukitsee” seksuaalisuuden heteroseksuaalisuudeksi oletukseksi, kappale “vapauttaa” seksuaalisuuden ja antaa sen mennä miten haluaa. Kappaleessa nousee myös seksuaalisuuden (ja myös sukupuolen) äärimmäinen kirjo, “Gimme a human drama, we break a box to find a hundred more”.
Häädä misogynia pois!
Planningtorockin utopiaan eivät misogynia ja patriarkaatti kuulu, ne häädetään pois. Kappaleet “Patriarchy Over & Out” ja “Misogyny Drop Dead”, tekevät tämän konkreettisesti ja selkeästi. Planningtorockin musiikissa patriarkaattiin ollaan niin kyllästyneitä, että sen poistumista ei jakseta enää odottaa.
Vanhakantaisen sääntörakennelman tilalla on vapaa alue, jolla rakkauden laillistaminen on täysin tarpeetonta. Kaikki on jo sallittua.
All Love’s Legal luo uudet säännöt rakkaudelle: “All love’s legal, you cannot legalize love”. Länsimaisen kulttuurin heteronormatiivinen käsitys laillisesta rakkaudesta romuttuu. Musiikki luo uuden kehyksen rakkaudelle. Tässä kehyksessä kaikki rakkaus on sallittua, mikään taho ei voi määrätä jotakin rakkauden muotoa laittomaksi. Kuulijaa kehotetaan myös antautumaan rakkaudelle, “take your love where it leads to”. Näin Planningtorock ottaa yhdessä kuulijan kanssa kantaa ja kritisoi suoraan yhteiskunnissa vallitsevia normeja ja rakkauden laillisuutta määrittäviä tahoja kohtaan. Erityisesti ääneen pääsevät ne rakkauden prekaarit muodot, jotka jäävät heteronormatiivisen rakkauden ulkopuolelle. Esimerkiksi polyamoria, saman sukupuolen välinen rakkaus ja sukupuolettomien välinen rakkaus on yhtä sallittua kuin eri sukupuolien välinen rakkaus.
Rakkaus luo omat sääntönsä. Kuten seksuaaliseen, rakkaus määrittelee itse itsensä, sillä ei ole sääntöjä tai sopimuksia, se on liikkuvaa, vapaa menemään minne haluaa. Tämä kertoo jotain jo ennalta tuttua ja hyvin olennaista rakkauden luonteesta, kuinka se yllättää ja kuinka sitä ei voi hallita.
Rostronin lauluääni haastaa kuuntelijan, ja tuo esille toki musiikissa vallitsevan prekaarin ilmiön: harvassa ovat androgyynit ja ääntään yhtä monipuolisesti “miehisestä” “naiselliseen” ja aina vain uusille alueille muuttavat artistit. Albumin avaa kappale Welcome, edustaa tätä rakkauden moninaisuutta ja sitä, millainen rakkaus on sallittua Rostronin visiossa. Kappaleessa toistuu vain seuraava fraasi: “Fall in love whoever you want to”, rakastu keneen haluat.
Kirjoittaja on kolmannen vuoden musiikkitieteen ja sukupuolentutkimuksen opiskelija Turun yliopistossa.
Viitteet:
[1] Välimäki, Susanna 2015. Muutoksen Musiikki. Pervoja ja ekologisia utopioita audiovisuaalisessa kulttuurissa. Tampere: Tampere University Press, s. 13.
[2] Susanna Välimäen teoksessa Muutoksen musiikki transääni ja pervoutopia ovat keskeisiä tutkimuksen lähtökohtia ja oman tulkintani innoittajia.
[3] Butler, Judith 2009. Frames Of War. London: Verso.