19.3.2008 Irmeli Hautamäki
Kalifornialainen pappiystäväni kysyi minulta joitakin kuukausia sitten aihetta sunnuntain saarnaansa. Ehdotin, että hän voisi puhua aiheesta Public Transportation. Pappi katsoi minua sivusilmällä, vähän ihmeissään. Vaikka olemmekin hyvissä väleissä ja väittelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, hän ei tajunnut, mitä ajoin takaa. Pointtina oli, että julkisen liikenteen avulla saavutetaan pelastus tämän puoleisessa maailmassa. Ehkä ystävä ei tajunnut sitäkään, että ehdotukseni taustalla oli huoli, ellei suorastaan eksistentiaaliseksi käynyt ahdistus ilmakehän lämpenemisestä ja liikenteen päästöjen osuudesta siihen.
Minusta on alkanut yhä enemmän tuntua siltä, että taivas putoaa niskaan. Pelkään, että Le ciel va tomber, kuten ranskalainen sarjakuva hahmo Asterix asian ilmaisi. Valistuneena eurooppalaisena en suhtaudu pelokkaasti kuolemanjälkeiseen aikaan. Pelottavampaa on se tuntematon uhka, mikä odottaa seuraavia sukupolvia ilmastonmuutoksen seurauksena.
Yhtenä yönä näin painajaisunta, että taivas oli muuttunut harmaaksi läpitunkemattomaksi untuvamassaksi. Taivaalla ei ollut enää ilmakehää, vaan höyhenpuuroa: paksua ja huokoista harmaata ainetta. Edellisiltana TV uutisissa oli näytetty Hannes Heikuran vuoden 2007 uutiskuva, jossa purjevene kynsi, kirjaimellisesti, levämössöksi muuttunutta Itämerta.
Tämän numeron aiheena on modernin historia johon paneudutaan Walter Benjaminin ajattelun avulla. Benjamin kyseenalaisti jo varhain monia moderniin liitettyjä itsestäänselvyyksiä. Yksi niistä on edistysusko, tuo enemmän nopeammin parempaa ajattelu, joka voi koitua katastrofiksi, mikäli siihen ei suhtauduta kriittisesti. Benjaminin poliittinen ohjelma perustui historian pelastamiseen eli sen uudelleen kirjoittamiseen. Lunastus ei tapahdu historian jälkeisessä utopian ajassa, kuten marxismi opetti, vaan oikeassa historiallisessa ajassa. Benjaminin mukaan taide ja sen luomat dialektiset kuvat olivat oivallisia historian uudelleen kirjoittamisessa.
Tämän numeron kirjoitukset perustuvat esseisiin, joita opiskelijat kirjoittivat Benjaminin filosofiaa käsitelleellä kurssillani taiteiden tutkimuksen laitoksessa Helsingin yliopistossa. Opiskelu ja tutkimus ovat Benjaminin mukaan myös hyviä tapoja kamppailla unohduksesta nousevaa myrskyä vastaan.