“Huono? Ruma? Paska?” keskustelutti Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen ainejärjestö Aistimuksen järjestämässä Estetiikka –päivässä marraskuussa 2006. Päivän teemasta keskusteltiin esteetikkojen, taiteen tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa teemaan täydellisesti sopivassa rähjäisen sympaattisessa yliopiston Alina-salissa. Tämä vuoden ensimmäinen Mustekala numero pitää sisällään aiheesta inspiroituneita artikkeleita. Toivottavasti aiheen rento ja vapaamuotoinen käsittely tilaisuudessa välittyy myös teksteistä. Toivottavaa on myös, että ajankohtainen aihe synnyttää lisää uusia kysymyksiä ja pohdintoja.
elephant
Rumuuden tai huonouden olemuksen etsintä voi alkaa estetiikan perinteisen ongelman, kauneuden vastaparin määrittelyn kautta, mutta epäharmonisuus, epäesteettisyys, epätarkoituksenmukaisuus, mauttomuus tai huono taide aiheuttavat heti lisää päänvaivaa. Ruman, huonon ja paskan teemaan on tuotu tässä Mustekala numerossa vielä pari uutta teemaa, groteski ja kauhu, jotka liikkuvat samalla alueella. Groteskista kirjoittaa taidehistorioitsija Taina Kauppinen ja kauhuelokuvasta musiikkitieteilijä Sini Mononen.
Estetiikkapäivän workshop–työryhmissä keskusteltiin muunmuassa abjektista taiteesta. Abjektin vaikeasti tavoiteltavaan olemukseen löytyi vastauksia Susanna Välimäen psykoanalyyttiseen rajankäyntiin keskittyneestä luennosta, joka päättyi iloisesti Michael Jacksonin Thriller-videon katsomiseen.
Max Ryynäsenworkshopin aiheena oli esteettinen häpeä: millaista on rakkaus banaaliin, huonoon tai älyvapaaseen. Ruma tai huono voi olla kiinnostavampaa kuin kaunis ja hyvä. Matti Nykäsen musiikki voi synnyttää häpeällistä nautintoa. Mauttoman rakastaminen voi olla riski, sillä sen tunnustaminen voi tiettyssä seurassa aiheuttaa tarvetta lisäselvityksille. Ryhmä kokosi yhteen ylös esteettistä häpeää aiheuttavia aiheita. Mariah Carey, natsi-estetiikka, kitsch-esineet, sekä turistirihkama löytyivät pitkästä esteettisen häpeän aiheuttajien listasta.
Estetiikkapäivään tuodut rumat esineet synnyttivät osallistujille myös päänvaivaa. Reissumies –kilpailussa voitettu mainosreppu ja Saarioisten pitsakääre olivat esillä rumien esineiden näyttelyssä. Mutta miksi ihastusta herättänyt kitsch-esine, lumisadepallo, jonka sisällä oli antiikin veistosta jäljittelevä muovifiguuri, oli joutunut rumien esineiden joukkoon tai miksi siellä oli uutislehti 100? Ruman esineen löytäminen ei olekaan ihan helppoa. Vai tiedätkö sinä välittömästi minkä esineen olisit tuonut rumien esineiden näyttelyyn?
Ruma ympäristökään ei jäänyt keskustelun ulkopuolelle. Hanna Mattilan ”Paska kaupunki” – workshop toteutti keskustelun jälkeen paskan kaupungin pienoismallin muovailuvahasta, se osoitti konkreettisesti paskan kaupungin ominaisuuksia. Graffitit, tagit, tarrat ja muu katutaide, sekä Helsingin kaupungin kaupunkitilan tarroista puhtaana pitämisen nollatoleranssi synnyttivät pohdintaa, ja toivoa saattaa, että keskustelu jatkuu vielä muissakin tilaisuuksissa.
Ruumiista ja rumasta keskusteltiin otsikkolla ”Liikaa tai liian vähän: ruma ruumis, vino naama. Ruma ruumiissa ja kiihottava ruma”, vetäjänä toimi Pia-Livia Hekanaho. Hän johdatteli osallistujat tarkastelemaan omien ja toisten ruumiiden rumuuksia, sekä ruumiiden mediakuvan kontrollointia. Huonon, ruman ja paskan taideteoksen tekeminen toteutui tässä ryhmässä vessapaperille kirjoitettujen iskulauseiden ja runojen kautta, ne kertoivat ruumiiseen liittyvistä uhista ja myös iloista.
Päivä päättyi taiteilija, tutkija Teemu Mäen innostavaan luentoon, joka perusteellisesti syventyi rumaan ja huonoon ja tarkasteli aihetta useiden musiikkiesimerkkien kautta. Keskustelun vapautuneisuus ja teemaan sopiva epämuodollisuus tekivät estetiikkapäivästä erittäin onnistuneen. Syvempi aiheisiin paneutuminen tapahtuikin vasta kotona artikkeleita kirjoittaessa. Alla olevat tekstit ovat hyvä esimerkki teeman monipuolisuudesta ja kiinnostavuudesta. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan uusia kujeita ja keskustelu ruma ja huono –teeman ympärillä jatkuu. Päivään osallistuneiden Suvi Keto-ojan, Tom Sundbergin, Pirkko Holmbergin, Tero Huotarin ja allekirjoittaneen artikkelit antavat siihen mainion alkusysäyksen.