Työtön näyttelijä Ignacio Rodríguez tulee tarjoamaan filmattavaksi elokuvaohjaaja Enriquelle miesten yhteisestä menneisyydestään ammentavaa käsikirjoitusta nimeltä ”Vierailu”. Pojat ovat olleet lapsuudessaan 1960-luvun katolisessa sisäoppilaitoksessa rakastavaisia. Näin alkaa La mala educación, Almodóvarin uusin ja omaelämäkerrallisin. Seuraa takauma, sukellus muistoihin, joiden vaikutukset ulottuvat tarinan nykyhetkeen asti.
Taustat tuntuvat jäävän elokuvassa vain värikylläisiksi kehyksiksi. Tarina keskittyy tuomaan esille henkilöiden välisiä nykyhetkeen sijoittuvia jännitteitä. Musiikki luo melodramaattista taustaa nautinnon ja kärsimyksen vyyhdille: unohtumaton on nuori Ignacio laulamassa korkealta sisäoppilaitoksen juhlassa Padre Manololle.
Seksuaalisuusväritteisessä elokuvassa ylevä ja banaali yhdistyvät, samalla kun yllättävien juonenpaljastumien kautta tunnelma kulkee yhä tukahduttavampaan suuntaan. Seksi ja halu tietää saattelevat elokuvan henkilöitä kiristykseen ja lahjontaan.
Lukuunottamatta Ignacion vanhaa maalaisäitiä (Petra Martínez) La mala educación rakentuu homoseksuaalien tai transseksuaalien henkilökuvien varaan. Niinpä jälleen kerran Almodóvarin viettelevänkaunis nainen on miehenä syntynyt. Elokuva asettaa katsojan eteen kysymyksen feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Paradoksaalista kyllä, Huonon kasvatuksen peniksellisinä syntyneet hahmot ilmentävät pukeutumisessaan ja eleidensä stereotypioissa naisiin liitettyjä piirteitä.
Elokuva asettaa valtakulttuurin ulkopuolelle fiktiivisen maailman, jossa transseksuaalisuus ei ole poikkeus ja homoseksuaalisuus näyttäytyy lähes normina. Ohjaajan jo aikaisempiin töihin perustuvaa ansiota on, että laajemmat yleisöt ovat hyväksyen vastaanottaneet elokuvia, jotka romuttavat seksuaalinormeja ja tekevät sen raikkaalla tavalla.
Nukkemaisen kauniista miehenkuvista huolimatta elokuvaa tuntuu vaivaavan kuitenkin sisällöllinen onttous. Henkilöhahmot jäävät tyyppimäisille tasoille, eritoten elokuva-ohjaaja Enriquen (Fele Martínez) hahmo on lähes ärsyttävä: toisaalta intohimoa ja toisaalta penseyttä ilmentävä. Ennen muuta pitäisin Huonoa kasvatusta eroottisen trillerin kategoriaan uppoavana, värikylläisen kauniilla kuvilla ja jännittävillä juonenkäänteillä operoivana työnä, joka verrattuna Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre) -elokuvaan ei ole onnistuneinta Almodóvaria.
Teksti: Kimmo Korhonen