Bratislavan kohdalla Alpeilta vyöryvä Tonava asettuu tasangolle, sen virtaus hidastuu ja pienet alppikivet laskeutuvat pohjaan muodostaen yli 200 metriä syvän sorakerroksen. Tämä on tulva-altista seutua, ja joen kausittaiset liikkeet sekä varoalueet tunnettiin perinteisesti hyvin. Törmät haaroittuvat saarekkeiksi ja penkoiksi, eikä Tonavalla ole ollut selkeitä rajoja. Hitaasti virtaavaa jokea on helppo ohjata padoilla, joita on tehty kaikkien alueella eläneiden ryhmien toimesta. Uomia on suoristettu tulvien säätelemiseksi sekä vastaamaan vesiliikennöinnin tarpeita. Tänä vuonna ylisukupolvinen toiminta on johtanut pohjavesien laskuun ja jokivartta riivaa poikkeuksellinen kuivuus.
Kuivuuden lisäksi Slovakialaisia ahdistaa pääministeri Robert Ficon hallitus. Ministerit ovat hyökänneet ohjelmallisesti demokratiaa, kulttuuria ja vähemmistöjä vastaan. Hallitus on EU-skeptinen ja sijoittuu unionin äärioikeistoon, eikä häpeile käyttää Venäjään kohdistuvien pakotteiden yksimielisyysvaatimusta neuvotteluvalttina edistääkseen omia tavoitteitaan. Tilannetta kannattaa lähestyä kysymällä, mikä EU:ssa on menossa pieleen: demokratiaa rapauttava vallankäyttö ei ollutkaan vain Orbánin Unkarille ominainen poikkeus. Kun tulevaisuudesta puhutaan militarisaation eli sotilaallisten arvojen ehdoilla, kansalaiskeskustelu tyrehtyy ja autokraattisten vallanpitäjien ote demokraattisista instituutioista vahvistuu.
Tässä paahteessa on mielekästä kokea Tonavan kuivuus somaattisten harjoitteiden ja nykytanssin kautta. Matkustin Slovakiaan 24. syyskuuta osallistuakseni äärimmäisessä poliittisessa ilmastossa järjestettyyn Kontaminácie / Telo vody -symposiumiin. Tapahtuma pyrki edistämään tieteen ja taiteen yhteistyötä sekä vahvistamaan niiden yhteistä liikettä.
Kokoontuminen kuivassa jokihaarassa
Ohjelma käynnistyi Andrea Froncován esitelmällä. Hän työskentelee BROZ-järjestössä, joka torjuu luontokatoa ja suojelee vesistöjä. Meille esiteltiin hanke, jossa joen saarekkeisiin rakennetaan keinotekoisia sivu-uomia. Uudet jokiuomat vapauttavat Tonavan virtaukset kuivuneisiin notkoihin, puhdistavat syvänteitä liejusta ja laajentavat pohjavesialuetta. Ihmisen vaikutusta pyritään korjaamaan simuloimalla veden luonnollista dynamiikkaa. Tanssitaiteilija ja tutkija Katalin Bitó vietti järjestön vieraana yhdeksän kuukautta. Yhteistyö oli osa Nature of Us -hanketta ja tutustuimme sen tuloksiin tanssin avulla. Bitó ohjasi koko yleisöä vuoropohjaisesti. Hän kuiskasi liikeohjeita ja kehotti meitä tarkkailemaan maastoa. Päädyin neppailemaan pikkukiveä enkä katsonut mitä muut tekivät. Ryhmä seurasi joenpohjan muotoja ja kertyi huomaamattomasti pienelle kummulle. Toiminnalla ei ollut päämäärää… Miten voisi olla, sillä joenpohja oli paljaana ensimmäistä kertaa tunnetussa historiassa.
Symposiumin toinen kuraattori Maja Hriešikin veti esitysten jälkeistä keskustelua. Hän ei pelännyt käsitellä yhteistyön haasteita. Mitä laajemman kuvan Froncová halusi antaa BROZin toiminnasta, sitä haastavampaa Bitólle oli suunnitella taiteellista työtään. Tanssiharjoitetta analysoitiin geologisen esitelmän sanastolla ja päinvastoin. Vuoropuhelu korosti, miten tärkeitä luontokokemukset ovat tutkijoille. Dramaattiset hetket, kuten joen vapauttaminen kaivinkoneella, antavat voimaa jatkaa puuduttavaa suunnittelutyötä. Yhteistoiminta taiteilijan kanssa, jolta odotetaan tunteiden esittämistä, alleviivasi sitä, kuinka paljon työtä asiantuntijat tekevät tuntemustensa kätkemiseksi. Päätöksentekoa tukevalta tiedolta edellytetään ilmeettömyyttä. Hriešik pohti, että erillisinä pidetyt alat saattavat kohdata jatkossa useammin. Niihin kohdistuu samanlaisia yhteiskunnallisia paineita: kumpaakaan ei kuulla päätöksenteossa, ja silti molempia halutaan kontrolloida.
Tämän jälkeen tutustuimme monialaisen taiteilijan ja tutkijan Andrea Gogován ajatteluun. Hän oli löytänyt keinon lukea Danubekansan muinaiskieltä bakteerikasvustosta, joka siirtyi uimanäytöksen aikana veden muistista taiteilijan valmistamaan pellava-asuun. Jatkoimme kävelyretkelle, luimme haikuja ja leikkasimme taiteilija Lucie Králíkován punaisen uima-asun suikaleiksi. Valtaosa toiminnasta järjestettiin kuivassa joenhaarassa. Törmäsimme uteliaisiin kaupunkilaisiin, jotka olivat tulleet paikalle keräämään erikoisen pyöreitä kiviä.
Liikettä leikkausten varjossa
Symposiumin loppuohjelma järjestettiin PLAST:in ylläpitämässä Telocvičňa nykytanssi-residenssissä. Ohjelman kuraattoreina toimivat edellä mainittu Hriešik sekä Eva Priečková, joka avasi tapahtuman Zuzana Žabkován kanssa toteutetulla CRYING GIRLS -esityksellä. Tanssi viittasi seireeneihin ja naishahmoja esittäviin suihkulähteisiin, mutta purki myyttisiin naishahmoihin liitettyjä odotuksia ja juhlisti tyttöyden uhmaa. Esiintymistila oli entisen koulurakennuksen jumppasalissa. Ympäristö tarjosi nykytanssitaidottomille keinon luoda suhdetta liikkeeseen. PLAST on taiteilijavetoinen, alhaalta ylöspäin perustettu organisaatio, joka toimii tanssijoiden edunvalvojana ja alan kehittämiskeskuksena. Sen toiminta on Nature of Us -hankkeen myötä keskittynyt tieteen ja esittävän taiteen vuoropuheluun.
Telocvičňa on yksi kulttuurikompleksi Nová Cvernovkan 130 eri toimijasta. Joukkoon kuuluu järjestöjä, yksittäisiä taiteilijoita, suunnittelijoita ja luovien alojen ammattilaisia. Vanhaan koulukäytössä toimineeseen rakennukseen sisältyy kahvila, leikkikenttiä, yhteisöpuutarha, tapahtumatiloja sekä kirjasto. Paikka oli henkevä ja eri toimijat järjestivät tapahtumia solkenaan. Nová Cvernovka kuuluu osaltaan Open Culture! -verkostoon, johon on liittynyt 363 eri kulttuuri- ja taideorganisaatiota. Verkosto pyrkii puolustamaan taiteen- ja kulttuurin vapautta Slovakiassa.
Kompleksia ylläpitävän Cvernovka-säätiön aktiivijäsen, kulttuuritoimija Laco Oravec esitteli Open Culture! -verkoston olevan vapaamuotoinen. Se johtaa itseään ja tuottaa orgaanisesti työryhmiä, jotka toimivat autonomisissa projekteissa. Toimintaa koordinoidaan ja aikataulutetaan erillisessä työryhmässä. Järjestäytyminen onnistuu tällä hetkellä verkkoalusta Slackissä, joka mahdollistaa asiakirjojen jakamisen ja rivakan päätöksenteon. Alustaan on kirjautunut 415 ihmistä, joista Oravec arvioi noin puolen toimivan säännöllisesti. Organisaatioiden lisäksi toimiin on liittynyt julkisesti 2242 ihmistä. Pitkään jatkuneena projektina se on tarjonnut alustan ammatillisten suhteiden luomiseen ja mahdollisuuden löytää jalansija kulttuurikentällä.
Open Culture! muodostui 2024 vastalauseena Ficon hallinnon ajamille massairtisanomisille, jotka koskivat liki kymmentä valtion taide- ja kulttuurilaitosta. Kulttuuriministeriö irtisanoi muiden muassa kansallisteatterin, kirjaston ja kansallisgallerian johtajat. Kansalaisyhteiskunta vastasi irtisanomisiin vaatimalla kulttuuriministerin Martina Šimkovičován eroa. Vaatimuksen tueksi tehty julkinen vetoomus keräsi nopeasti 190 000 allekirjoitusta. Kansallisteatterin irtisanottu johtaja Matej Drlička kuvasi suoraselkäisesti että irtisanomiset olivat poliittisia ja satoja työntekijöitä irtisanoutui solidaarisuudenosoituksena. Myöhemmin Drlička avasi, että kulttuuriministerin kannanotot, jotka ovat koskeneet ”valkoisen rodun” häviämistä ja vähätelleet maahanmuuttajien ihmisarvoa, tulee ymmärtää uusnatsistisina. Taidejohtajaa kiellettiin oikeuden päätöksellä kommentoimasta kulttuuriministeriä.
Hallitus on hyökännyt poliittisiksi nimeämiään kansalaisjärjestöjä vastaan. Kulttuuriministeri ilmoitti, etteivät sateenkaariyhteisöt ”saa enää senttiäkään” valtion tukea ja pääministeri julisti kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ”ulkomaisten agenttien ohjaamiseksi”. Päättäjien syytökset tuntuvat arjessa. Amnesty raportoi, että kolmasosa eri kansalaisjärjestöjen työntekijöistä kohtaa työssään ulkopuolista häirintää. Slovakialaiset kantavat tuoreessa muistissa homobaarin edustalla 2022 viharikoksena tehtyä kaksoismurhaa. Uhkan tuntua lisää myös poliittista korruptiota selvittäneen journalistin Ján Kuciakin sekä Martina Kušnírován palkkamurhat 2018. Ficon edellinen hallitus painostettiin eroon, koska se ei käynnistänyt asiasta luotettavaa tutkintaa. Uhrien kuvat ovat edelleen ripustettuna monen kulttuuritilan aulaan muistuttamaan, mistä järjestäytymisessä on kyse.
Oravec kuvasi, että vahva kansalaisyhteiskunta muodostui Slovakian vaikean itsenäistymisprosessin kautta. Nuori valtio joutui koko 90-luvun taistelemaan pääministeri Vladimír Mečiarin hallinnon poliittista korruptiota vastaan. Yhdysvaltalaisen Artistic Freedom Initiativen ja Open Culture! -verkoston Early warning -raportti (2025) kertaa taustoja seikkaperäisesti. Julkaisuun haastateltu Bratislavan esittävien taiteiden akatemian vararehtori Jana Keeble kertoo, että ylisukupolviset kokemukset ovat kehittäneet vaistomaista vastarintaosaamista. Open Culture! toimii maanlaajuisesti. Sen muodostumisen mahdollisti vapaan kulttuurin toimija Anténa, joka on ylläpitänyt vuodesta 2009 itsenäisten tilojen verkostoa. Oravec koki haasteeksi, etteivät Slovakit pidä taidetta tärkeänä ja valitteli, että mielenilmaisuihin on osallistunut pääasiassa kulttuuriväkeä. Pohjoisesta katsottuna on kuitenkin hämmästyttävä, että vuonna 2024 alkaneessa kolmen suurmielenosoituksen sarjassa on jokaisessa ollut yli 10 000 osallistujaa.
Jatkuvaa toimintaa edustaa Kultúrny štrajk! eli lakkouhkan julistus. Lakkouhkaan on tarttunut yli neljätuhatta ammattilaista, ja se koskee yli viittäsataa työpaikkaa sekä organisaatiota. Vaatimuksena on palauttaa kulttuurilaitosten johdon ammattimaisuus, lopettaa taiteen sensuuri sekä taata kulttuurityön taloudellisen vakaus. Perusteena on, että massairtisanomisten jälkeen uudet johtajat on valittu suljetuissa prosesseissa. Vaikka syytä olisi, lakkoa ei kuitenkaan ole vielä käynnistetty. Haasteena on se, että valtaosa lakkouhkaan liittyneistä ammattilaista on pätkätyösuhteissa. Oravec irvaili, että Cvernovkan jäsenenä hän johtaisi lakkoa, joka vaatisi hänen omalta organisaatioltaan toimia. Myös lakon laillinen asema sekä legitimiteetti järjestäytyneiden liittojen silmissä herättää kysymyksiä. Julkishallintoa edustava liitto on kuitenkin kirjelmöinyt tuomiten irtisanomiset ja läpi runnotut organisaatiomuutokset.
Lakko-työryhmä edisti kampanjaa 22 kaupungin kiertueella. Sitoumuksista viestitään pinneillä, tarroilla ja julisteilla, joita näkyi bratistavalaisten taidetilojen ikkunoissa. Merkin tunnistaminen ovenpielessä tai ilmoitustaululla herättää luottamusta. Kulttuurialan ammattilaiset esittävät taiteen vapauden haasteeksi myös pitkäjänteistä suunnittelua hankaloittavat rahoitusaikataulut. Early Warning -raportin esimerkissä kuvataan, että ohjelmallinen työ on mahdotonta mikäli ”lokakuussa tehtyyn suunnitelmaan saa vastauksen [vasta] helmikuussa”. Samansuuntaisesti kuraattori Jussi Koitela esitti Suomen kulttuuri- ja taidealan leikkauksia vastustavan Arts Against Cuts -verkoston avoimessa kokouksessa 2024, että vapaata kenttää koskeviin leikkauksiin tulisi säätää kahden vuoden varoaikaa, jotta organisaatioiden perustoiminta ei vaarannu.
Ficon hallitus on myllännyt myös Slovakian kansallisen taiteen tukirahaston (FPU). Kentälle oli järkytys kun vertaisarvioinnin sekä asiantuntijoiden roolia vähennettiin. Uudessa järjestelyssä kulttuuriministeriö nimittää tukirahaston johtokunnan enemmistön, joka päättää vuosittaisesta 30 miljoonan euron rahoituksesta. Johtokunta on ohittanut asiantuntijalautakuntien suosituksia. Tukirahaston toimitiloista paljastui salakuuntelulaite, jolla pyrittiin uutisoinnin mukaan selvittämään työntekijöiden osallisuutta Open Culture! -verkostossa. Vastarinta johti lopulta hallitusmyönteisen puheenjohtajan eroon. Open Culture! ja Anténa ovat kyvykkäitä kannanotoissaan, ja nyt lokakuussa julkaistu lausunto vaatii esimerkiksi päätöskriteerien avoimuutta.
Freemuse organisaation vuosittainen taiteenvapausraportti kuvaa, että kulttuuri on Slovakiassa muuttunut ideologisen hallinnan ja vastarinnan ”taistelukentäksi”. Oma haasteensa on tapa, jolla päättäjät hyökkäävät yksittäisiä taiteilijoita vastaan. Hallituspuolueen kansanedustaja yritti halveerata ansioitunutta taiteilijaparia väittämällä, että heidän maalauksensa väriaineena olisi käytetty ruumiineritteitä. Olosuhteen mahdollistaa mediakentän mittava uudelleenjärjestely. Yleisradiotoimija lakkautettiin, koska sen uutisoinnin väitettiin olevan ”poliittisen ja ideologisen aktivismin” ohjaamaa. Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö kuitenkin hälyttää, ettei tilalle luodun uuden yleisradiotoimijan puolueettomuutta valvota.
Euroopalla on mahdollisuus oppia slovakialaisten vastarinnasta. Open Culture! järjesti viime vuonna kansainvälisen konferenssin, jonka päätteeksi hyväksyttiin Bratislava-julistus. Tilaisuus toimi katalyyttina itsenäisten kulttuuritoimijoiden edistämälle EU:n taiteenvapausasetukselle (EAFA), joka pyrkii torjumaan poliittista ohjausta. Julistus on jälkikuva Slovakian tapahtumista. Autokraattisten johtajien toimet ovat aiheuttaneet arvopohjan ja luottamuksen romahduksen, jota voi olla vaikea korjata luomalla lisää säädöksiä. Väärissä käsissä uudet EU-mekanismit mahdollistavat uusia väärinkäytöksiä: monet Ficon ja kulttuuriministeriön päätöksistä ovat olleet teknisesti lainmukaisia. Tässä valossa Open Culture!:n organisoitumismalli ja toiminnan kerryttämä osaaminen on keskeistä, sillä se on vahvistanut kansalaisyhteiskuntaa.
EU:n taiteenvapausasetusta edistetään Culture Action Europe -verkoston toimesta, jonka kirjelmät tuomitsevat myös kaavaillut EU:n kulttuurimäärärahojen leikkaukset. Jotta poliittiset vaikutusyritykset voidaan tunnistaa ajoissa, asetuksen tueksi pyritään kehittämään seurantamenettely. Samansuuntaisesti Taide- ja kulttuuriviraston (Kuvi) kaksivuotinen hanke pyrkii luomaan tilannekuvan taiteen vapauden asemasta, tukemaan verkostoitumista ja seurantaa. Tietoa kerätään pienryhmäkeskusteluissa, asiantuntijahaastatteluissa sekä kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen kanssa toteutetun barometrikyselyn avulla. Kyselyn tulokset julkaistaan ensi keväänä. Päätöksiä ohjaavan tiedon tuottaminen on tärkeää koko kentälle. Cuporen toimintaa vastaava slovakialainen Institute of Cultural Policy (IKP), oli yksi ensimmäisistä Ficon lakkauttamista toimijoista.
Yhdessä palautumista äärimmäisessä kuivuudesta
Symposiumin liikelähtöinen ohjelma huipentui Anna Sedlačkován johtamaan kehonesteiden, solujen ja kudosten toimintaa avaavaan somaattiseen työpajaan. Kehitimme mitokondrioiden elämää kuvaavia liikkeitä ja muodostimme ryhmässä kalvoja, jotka suodattivat jumppapalloilla simuloituja hiukkasia. Työpajan lopuksi puristelimme toistemme nestetukirankoja. Tanssin jälkeen kuultiin esitelmä sieniviljelmien avulla suoritettavasta jätemaan ennallistamisesta ja opiskeltiin hydrofeminismin dramaturgiaa Laura Genčúrován johdolla. Myöhemmissä paneeleissa väiteltiin, kuinka ympäristömyrkyt pitäisi hahmottaa luonnon jälkeisessä luonnossa, ja esiteltiin kylmän sodan vakoiluteknologioiden roolia valaiden viestinnän tutkimuksessa.
Suomessa kulttuurin- ja taiteen määrärahojen leikkaaminen ei käynnistänyt pysyvää kansanliikettä tai johtanut koko kulttuurikentän läpäisevien verkostojen syntymiseen. Sakset seis -kampanja keräsi näyttävän adressin ja ihmisiä kaduille. Vapaata kenttää edustanut Arts Against Cuts kutsui liittoja sekä virastoja rakentamaan taiteenalojen ja toimijoiden välistä solidaarisuutta. Aliresurssoidut yhteisöt kärsivät leikkaukset ja hiljenivät. Liian harva älähti kun pätevimmät hakijat sivuutettiin ja kirkolliseen johtamiseen erikoistunut Juha Rintamäki nimitettiin opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajaksi. Toimeen ei tartuttu, vaikka kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie jäi kiinni siitä, että antoi väärää tietoa kun poliittisen nimityksen taustoja selvitettiin.
Kulttuurilehtien sekä järjestöjen tukien katkaisu on rajoittanut sananvapautta. Pääministeri Petteri Orpon johtamat leikkaukset kohdistettiin poliittisilla päätöksillä vähemmistöihin, tuhosivat vammaispalveluita ja suistivat yli 30 000 lasta köyhyyteen. Tilanne voi helpottaa tulevien vaalien jälkeen, mutta ei korjaannu ilman työtä. Meillä on neljä vuotta aikaa järjestäytyä ja purkaa oikeistohallituksen luomat repressiomekanismit. Samalla on vastattava uusien avoimesti fasististen toimijoiden liikkeisiin. Ficon hallinnon kynsissä paikkansa menettänyt Slovakian taiteen tukirahaston entinen johtaja Róbert Špoták on listannut hyödyllisiä toimia ja opit Liettuan taidetyöläisten järjestäytymisestä kannattaa huomioida. Näytöt autoritäärisen hallinnon voitoista Slovakiassa ja merkeistä päätellen Ranskassa sekä Saksassa osoittavat, että käynnissä on sääntöpohjaisen järjestyksen murros. Tästä ei selvitä, jos jää rannalle ruikuttamaan.
Teksti: Eero Yli-Vakkuri
Kuvat: Sonia Ščepánová, Oleksandra Sherhina ja Šimon Lupták
Kirjoittaja on performanssitaiteilija joka kehottaa tukemaan Mustekalaa, ostamaan lahjat Sumud – Suomen Palestiina verkoston kaupasta, vaikuttumaan M-Cultin toiminnasta, lumoutumaan Drift -festivaalin ilmaistarjonnasta sekä haltioitumaan Museum of Impossible Formsin tapahtumista. Kirjoitus on tehty Kuvin taiteilija-apurahalla.