Mustekalan viidennessä numerossa käsitellään institutionaaliseen taideteoriaan liittyviä myyttejä.
Numeron on päätoimittanut Irmeli Hautamäki. (Kansikuvassa Marcel Duchampin teos Roue de bicyclette. Kuvalähde: Wikimedia Commons / CP Hoffman. Kansikuva lisätty numeron yhteyteen 3.9.2025.)
”Turkulainen taidehistorioitsija Lars Saari kirjoittaa tuoreessa Kritiikin uutisten numerossa 3/2004 taiteen instituutiokritiikin joko puuttuvan Suomesta kokonaan tai sen olevan kovin vähäistä. […] Saari vetoaa kirjoituksessaan instituutiokriittisen taiteen pitkään perinteeseen viitaten, kehenkäs muuhun, kuin Marcel Duchampiin. Hän on kuitenkin ymmärtänyt Duchampinsa melko vinoon suuntaan.”
Mustekala julkaisee otteen Georges Charbonnierin Keskustelusta Marcel Duchampin kanssa, joka tehtiin Ranskan Radiolle 1961. Keskustelun aiheena ovat taiteen ja maun käsitteet. Suomennoksesta vastaa Irmeli Hautamäki.
”Kuspit kysyy, onko nykytaide, joka tavoittelee massojen huomiota sensaatiomaisilla elämyksillä sekoittamalla lähes mitä tahansa arkipäivän ilmiöitä taiteeseen, uhrannut esteettisen kokemuksen ja sen mukana koko taiteen? […] Niin perusteellista ja tervetullutta kuin Kuspitin esittämä kritiikki onkin, pelkästään Duchampin asettaminen vastuuseen koko nykytaiteen banalisoitumisesta on melko kyseenalaista. Miksi tehdä Duchampista banaalin syntipukki, eivätkö vastuussa ole pikemminkin ne lukuisat kriitikot, jotka kirjoittaessaan nykytaiteen ilmiöistä vetoavat epäkriittisesti Duchampiin?”
Mustekala alkaa julkaista uutta kevyempää ’Mustetahroja’ -palstaa, jonne voi toimittaa taide-elämään liittyviä anekdootteja ja pakinoita, kirjoituksia voidaan julkaista myös nimimerkillä. Palstan aloittaa nimimerkki Löylyn lyömä juhannus-aiheisella pakinallaan.