Jaana Kuusinen
Taiteilijapari Libia Castroa ja Ólafur Ólafssonia kutsutaan usein maailmankansalaisiksi ( Manifesta 7, 26.10.2008). Ei ainoastaan siksi, että he tekevät taidetta ympäri maailmaa, vaan he myös pyrkivät sulautumaan osaksi paikallista kulttuuria, etsien sen ydintä ja tulkiten sitä muulle maailmalle. He ovat kiinnostuneita ”näkymättömistä” ihmisistä, joiden työ mahdollistaa globaalin, kapitalistisen yhteiskuntamallin (Libia-olafur.com, 26.10.2008).
Roveretossa, oli esillä kaksi Castron ja Ólafssonin teosta: Uterus Flags ja The Caregivers. Uterus Flags on uusi versio useissa Euroopan kaupungeissa esillä olleesta teoksesta, joka sai Roveretossa uuden, paikallisten naisten työläishistorian innoittaman muodon. Teos koostui kankaisista lipuista, jotka olivat ripustettu urbaaniin tilaan, Rovereton kaduille. Lipuissa kuvattiin naisten lisääntymiselimet heraldiikan yksinkertaistamina kuvina. Teos oli kuin hiljainen kiitos kaikille äideille, jotka ovat kulkeneet Rovereton katuja matkallaan töihin, synnyttäneet uusia äitejä ja uusia työläisiä tehden oman osansa yhteiskunnan ylläpidosta ja kehittymisestä. Teos ei välttämättä olisi vaikuttanut niin voimakkaalta, jos lippunarut olisi ripustettu sisätilaan. Nyt värikkäät liput piristivät katukuvaa ja saivat erikoisen kuvamaailmansa kautta pohtimaan tavallisten työläisnaisten elämää ja osuutta Rovereron yhteiskunnan historiassa.
The Caregivers on Libia Castron ja Ólafur Ólafssonin oman verkkosivuston mukaan musiikkivideo. Manifestan katalogi luokittelee teoksen videoinstallaatioksi ja teosta voisi nimittää myös dokumenttielokuvaksi. Vai voisiko? Video kertoo itäeurooppalaisista kodinhoitajista, jotka muuttavat Italiaan huolehtimaan ikääntyvistä italialaisista. Työsiirtolaisuus hyödyttää videon mukaan sekä Italiaa että työn perässä muuttavien kotimaita, sillä itäeurooppalaiset naiset ovat ratkaisu Italian työvoimapulaan kodinhoitoalalla ja naiset lähettävät rahaa kotiin perheilleen säännöllisesti. Teoksessa on kuvattu kahden kodinhoitajan elämää. Kuvaus on hyvin dokumenttielokuvamaista, mutta kerronta on kaukana tavanomaisesta. Libia Castro ja Ólafur Ólafsson antoivat säveltäjä Karólina Eiríksdóttirille tehtäväksi kirjoittaa videoon sävelmän, joka perustuu ilmiötä käsittelevään artikkeliin. Artikkelin on kirjoittanut amerikkalais-italialainen toimittaja Davide Berretta. Sävelmän, joka toimii videossa kerrontana, tulkitsee soprano Ingibjörg Guðjónsdóttir.
Kerronnallinen, klassinen nykymusiikki erottaa The Caregiversin tavallisista dokumenttielokuvista, mutta muovaako se videosta taidetta? Taiteeksi arvottaminen on pitkälti mielipideasia, mutta ainakin erilainen kerrontatyyli tekee The Caregiversistä poikkeuksellisen. Musiikki on teoksessa niin voimakas elementti, ettei sitä voi olla huomioimatta. Manifestassa oli myös muita dokumentaarisia videoteoksia, joista useissa oli joku ”poikkeama” kuvaus- tai kerrontatyylissä. Näiden teosten runsas määrä saa pohtimaan teoksen ja taideteoksen eroavaisuuksia, taidenäyttelyä arvottavana tilana ja tyylillisten keinojen käyttöä dokumentaarisissa produktioissa.
Manifesta 7-bienaalin verkkosivut. Manifesta 7 – Trentino, Italy “PRINCIPLE HOPE” – 19.07 – 02.11 2008. Viitattu 26.10.2008 (http://www.manifesta7.it/artists/417)
Libia-olafur.com. The No-See-Ums (1), By Bik Van der Pol. Viitattu 26.10.2008 (http://libia-olafur.com/?page_id=448)