Tiina Nevanperä
Miksi hakeuduin Poriin? Ennen Porin jaksoa maalaukseni olivat mitä olivat. Huolimatta siitä, että jopa häpesin niitä, en voinut mitenkään vapautua niiden asettamista kahleista. Oli yritettävä enemmän ja enemmän, mutta samaan aikaan välimatka minun ja töideni välillä tuntui vain kasvavan – seisoin ammottavan kuilun partaalla. Silmieni eteen oli vähitellen avautunut määrätön ja omituinen maailma, todellisuus, joka asettui lähelle ja kauaksi, jossa puhuttiin vierasta kieltä ja joka yhtäkkisesti sieppasi minut sisäänsä ja tuijotti vääristynein kasvoin kohti minuuttani siihen lupaa kysymättä. Minusta tuli, ei merkitysten rajaaja, vaan yksi teosteni lukija. Näkymä toimi kuitenkin samanaikaisesti ikään kuin elävöittävänä ja voimistavana, samalla kun se houkutteli minut riisumaan itseni paljaaksi kuvajaiseni edessä.
Töideni outous, sopimattomuus ja kummallisuus pakotti pohtimaan, mistä omassa tekemisessäni ja sen suhteessa itseeni ja ”taidemarkkinoihin” on oikein kysymys. Tuo ”jokin” vastaansanomaton ja ehdoton, joka näyttäytyi työskentelyssäni ja töissäni, toimi kuin voima, joka puski eteenpäin ja vaati tutkimaan syvällisemmin teosten ja tekijän suhdetta: kokevaa ja kätkeytyvää minuutta ja teosten ilmiasua. Ymmärsin, että tulen tarvitsemaan tutkimukseni tekemiseen myös toisten apua. Päätin hakea jatko-opiskelupaikkaa Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osastolta.
Nevanperä: Tekoturkki, akryyli ja öljy kankaalle (2011)
Olin suorittanut Porissa taiteen maisterin opintoni, ja koska lähestymistapa Porissa on kokeellinen, kyseenalaistava, esteettinen, eettinen ja metodologisesti rikas, Pori tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Porissa ei kysytty mitä vaan miten, miten voimme tietää, kokea, aistia, tuntea. Onnekseni minut hyväksyttiin, olinhan miettinyt tutkimussuunnitelmaani jo vuoden päivät. Aloitin opinnot vuonna 2010.
Tutkimuskysymykseni ei ole vieläkään saanut lopullista ratkaisuaan, mutta olen mielestäni onnistunut piirittämään ja hahmottelemaan tuota ”jotakin”. Ja mikä parasta, vaikka tutkimukseni aikana olen tullut monesti yllätetyksi, olen yhtä kaikki tullut paljon rauhallisemmaksi. Tutkija-taiteilija positioni on haastava, se asettuu jonnekin välimaastoon, eri kerrostumien väliin, jolloin asiat näyttäytyvät uudessa valossa mutta eri positioiden läpivalaisemina. Mitään aukotonta, ristiriidatonta ja rajallista vastausta ei varmasti koskaan löydy, mutta kudelma, joka sitoo tuon ”jonkin ilmenevän” mielekkääksi ehdotukseksi, on tuloillaan. Kaikki taide ja tutkimus luodaan vuorovaikutuksen ja kosketuksen tarkoituksessa: jokin liikahtaa ja synnyttää omaa ajattelua, samalla kun ymmärrys on ymmärtänyt oman rajallisuutensa elämän ihmeen edessä. Taiteellinen tutkimus avaa uuden näkymän ajattelulle, jossa asiat voidaan sekoittaa ja järjestää uudelleen ja jossa elämän ääretön moninaisuus koko kauneudessaan, julmuudessaan ja ironisuudessaan tulee näkyväksi.
Tiina Nevanperä suorittaa taiteen tohtorin jatkotutkintoa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Nevanperä on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta.