Mustekalan uusimmassa teemanumerossa luodaan monipuolinen katsaus suomalaiseen elokuvaan. Mukana on elokuvantekijöitä, tutkijoita sekä elokuvan esittämisen parissa työskenteleviä toimijoita.
Numeron ovat toimittaneet Mustekalan päätoimittajat Alonzo Heino ja Helmi Saukkoriipi. (Kannen kuva: Alonzo Heino)
“Tämän numeron kautta toivomme tuovamme esiin suomalaisen elokuvan monipuolisuutta taiteenlajina. Haluamme myös kyseenalaistaa elokuvaan liittyvää lokerointia. Millaisia perinteisen elokuvamaailman, kuvataidemaailman ja tutkimuksen yhteiset rajapinnat ja tulevaisuus voisivat olla? Minkälainen Suomi ja suomalaisuus kuvaruuduilta ja valkokankailta heijastuu? Olkoon tämä keskustelun avaus, joka jatkukoon aiheen parissa niin Mustekalan sivuilla kuin muissa kanavissa.”
“Pohjoiseurooppalaisten kollegoiden kanssa työskenteleminen nostaa kieltämättä toisinaan pintaan lievää kateutta. Siinä missä suomalaisissa yliopistoissa on laskutavasta riippuen kaksi tai kolme elokuvatutkimukseen rajattua vakituista opetustehtävää, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa niitä on kymmeniä. Epäsuhdasta kertoo jotain se, että Tukholman yliopistossa on vuosien varrella työskennellyt luultavasti useampia suomalaislähtöisiä elokuvatutkijoita kuin kaikissa Suomen yliopistoissa yhteensä.”
“Jos puhutaan siitä, kenen tarinoita kerrotaan tai ketkä pääsevät tekemään elokuvaa ja kertomaan tarinoita, niin eivät ne ole vain ohjaaja tai käsikirjoittaja, vaan kyllä [muutkin] taiteellisesti vastaavat ihmiset ovat niitä, jotka kertovat sitä [elokuvan] tarinaa. Ja myös sitä diversiteettiä pitäisi nostaa Suomessa ja pitäisi pystyä tuomaan tekijöitä uusista taustoista.”
”On paljon elokuvia, jotka eivät tule teattereihin eivätkä suoratoistoon. Ainoa mahdollisuus niille ovat juuri festivaalit. Siihen varmaan kannattaa panostaa.”
-Juri Nummelin
”Kohtaamiset ja elämyksellisyys tiivistävät mielestäni sen, mikä ajaa ihmiset edelleen ja tulee jatkossakin tuomaan heidät paikan päälle kokemaan elokuvia eikä vaan striimaamaan niitä kotisohvalta.”
-Hanna Hynynen
“Jesse Jalosen Rotterdamin elokuvafestivaalien ohjelmistoon valittu Aalto-yliopiston tuore lopputyö Kukaan ei katso sinua silmiin (2022) on Nokia C5 -mobiilipuhelimella kuvattu elokuva, joka kertoo fiktiota ja dokumentaarista ilmaisua yhdistellen spekulatiivisen realismin keinoin ihmisistä, jotka voi nähdä vain kameran kautta. Elokuva on koskettava teos toistemme havainnoinnista, huomioinnista ja ymmärtämisestä erottavien ja yhdistävien välineiden aikana. Siitä on kysymys myös elokuvamaailman ja kuvataidemaailman eriytymisessä ja yhteydessä. Toivon että yhteinen kiinnostus välineeseen saa meidät myös näkemään toisemme ihmisinä ja tekijöinä ja luomaan yhteisen arvostuksen tilan.”
“Yksi asia joka vastikään jäi mieleeni pyörimään, oli kun äitini totesi yhden kokeellisen elokuvateoksen nähtyään, että ‘jotenkin sitä aina katsojana etsii liikkuvasta kuvasta sitä tarinaa’. Tämä tuo yksinkertaisuudessaan hyvin esiin nämä katsojan odotukset ja sen, että elokuva nähdään lineaarisena narratiivina.”