Antti Majava
”Syyttäjä”, taiteilija Antti Majavan puheenvuoro IHME‐päivien ”Oikeusjutussa”, joka järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla 28. maaliskuuta 2010.
Hyvät Läsnäolijat,
Luen seuraavassa syytteet jutussa taiteen underground vastaan kuvataiteen ansaintalogiikka. Syytteiden pääkohdat on laadittu yhteistyössä taitelijakollegoiden muodostaman syyttäjänviraston kanssa.
Aluksi kuitenkin lyhyt johdanto syytteiden taustaksi:
Viime kuukausina on julkistettu joukko hallituksen tai ministeriöiden tilaamia kulttuuria ja sen tulevaisuutta määritteleviä raportteja. Kuvataiteen kannalta tärkeimpinä esimerkkeinä voidaan mainita ministereiden Vanhanen, Katainen ja Wallin tilaama selvitys Pekka Himaselta, ministeri Wallinin tilaama selvitys Leif Jakobssonilta sekä Opetusministeriön, EU:n ja Helsingin kaupungin rahoittama Kira Sjöbergin laatima raportti ”Nykytaiteen markkina‐rakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit.” Raporteille on yhteistä kulttuurin ja talouselämän yhteistyön korostaminen.
Taiteen ja myös talouden historia osoittaa, että taloudellinen voitontavoittelu on usein tehnyt mahdolliseksi taiteen ja tieteen ”kukoistuksen” . Taide ja talous ovat monin sitein linkittyneitä, mutta myös niiden erillisyyttä on vaalittu. Nykyisessä järjestelmässämme taide ja tiede nähdään kuitenkin nekin resursseina globaalissa kilpailussa pärjäämiselle. Kilpailun lopullinen päämäärä ei ole yleisen hyvinvoinnin takaamisessa tai taiteen ja kulttuurin vaalimisessa vaan mittaluokaltaan abstraktien omaisuusmassojen kasaamisessa harvoille suuromistajille.
Samaan aikaan kun elämme historiallisesti ainutlaatuisessa ekonokratiassa, on suomalaisten taiteilijoiden koulutus, taiteen sisällöllinen moninaisuus sekä taitelijoiden kansainvälinen vuorovaikutus paradoksaalisesti korkeammalla tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Taiteilijoiden ammattitaidolle ja kokemukselle kansainvälisestä toiminnasta on kuitenkin vain vähäistä kysyntää. Taiteilijoiden omia näkemyksiä taiteen kentästä, taiteen tekemisen edellytyksistä ja kulttuurin tulevaisuudesta näkee ja kuulee vain harvoin. Juuri nyt ajankohtaiset selvitykset ja raportit on laadittu virkamiestyönä jota ohjaavat kilpailun ja taloudellisen hyödyntavoittelun päämäärät.
Voidaankin kysyä, onko taiteella enää omaa erityistä kieltään, ja voiko taidetta enää käsitellä jonain omana olemisen, ajattelun ja tekemisen tapana? Onko nyt käsillä oleva taiteen yhdistyminen talouden päämäärien kanssa seurausta taiteilijakunnan vähäisestä osallistumista alansa määrittelyyn, vai onko taide ja taiteilijat tarkoituksellisesti suljettu keskustelun ulkopuolelle? Talouden päämäärien vastustamiselta puuttuu vielä selkeä artikulaatio, samoin kuin puutuu tuntuma siitä, mitä talouden korostaminen todellisuudessa tarkoittaa taiteelliselle toiminnalle ja sen tulevaisuudelle.
Jos taide ei itse määrittele omaa suhdettaan talouteen, se määrittyy ulkoapäin kuten tämän kevään raporteista voimme lukea.
Globaali kilpailu‐ ja kulutusyhteiskunta toimii usein eettisesti ja ekologisesti kestämättömällä pohjalla. Yksittäisiin yrityksiin, samoin kuin niitä ohjaaviin valtion virastoihin sekä lainsäädäntöön kohdistuukin valtavia muutospaineita. YK:n ilmastopaneelin ja mm. World Watch ‐instituutin Maailman Tila 2010 ‐raportin mukaan ihmiskunnan toiminnan aiheuttamat katastrofaaliset ekologiset seuraamukset voidaan välttää vain kulttuurisen muutoksen avulla. Kriisin ratkaisuksi eivät riitä teknologiset tai kaupalliset innovaatiot, vaan meidän on siirryttävä aineettomaan kuluttamiseen tai jopa kokonaan uuteen, kulutusyhteiskuntien jälkeiseen aikaan.
Voikin kysyä, kannattaako talouden ja taiteen kieliä yhdistää juuri kun tarvitsemme kipeästi täysin uusia näkökulmia talouden ja teknologian ylikorostamisen rinnalle? Onko taloudellisen hyödyntavoittelun näkökulmia edes järkevää tuoda osaksi taiteen tekemistä ja tulkintaa, vai pitäisikö juuri taiteen omalle kielelle ja perusteluille antaa jopa nykyistä suurempi vapaus itsenäiseen kehittymiseen?
On selvää, että pakko perustella taiteellista toimintaa talouden kielellä ja arvoilla vaikuttaa myös taiteen sisältöihin. Omasta ajattelutavastaan kiinni pitävän taitelijan onkin yhä useammin turvauduttava ammattimaisiin tukien hakijoihin, jotka pystyvät kääntämään taiteen kielen ymmärrettäväksi myös taloudellista hyötyä edellyttävälle kulttuuripäättäjälle. Käännösprosessissa saattaa kuitenkin kadota jotain oleellista itse taiteesta. Tuloksena on usein kulttuuri‐ ja talouspoliittista jargonia, jota tuetaan lähinnä muodon vuoksi.
Avain kansainvälisen taidemaailman kiinnostuksen saavuttamiseen on erikoislaatuisessa yhteiskunnassamme, joka poikkeaa olennaisilta osiltaan valtaosasta muuta maailmaa. Ainutlaatuiset kokemuksemme hyvinvointiyhteiskunnan hyvistä ja huonoista puolista, sekä nopea siirtymämme turbokapitalismiin kiinnostavat kansainvälistä yleisöä. Suomi ja suomalainen taide on kiinnostava sellaisena kuin se on ja kehittyessään omien suuntaviivojensa mukaisesti. Suomen ei kannata satsata rajallisia
resurssejaan kilpailuun maailman luovan talouden goljattien kanssa vaan kehittää edelleen omia maailmanluokan innovaatioitaan, sosiaalista ja taloudellista tasa‐arvoa, sekä talouselämän tavoitteista riippumatonta taidetta ja kulttuuria.
Syytteet:
1. Raportit sijoittavat taiteen ja sen arvopohjan määrittämisen prosessin kilpailutalouden menestystä luovaksi resurssiksi ja siten raportit merkittävällä tavalla osallistuvat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan henkisen ja kulttuurisen perustan purkamiseen.
2. Raportit eivät tuo esille omaa sitoutumistaan tiettyihin poliittisiin intressipiireihin ja niiden ideologisiin tavoitteisiin.
3. Nimeämällä taiteen ja yritysten yhteistyön esteeksi perusteettomat ennakkoluulot, mitätöidään taiteen toimijoiden korkean koulutuksen ja usein poikkeuksellisen laajan kansainvälisen toiminnan ja verkostojen kautta syntynyt kriittinen maailmankuva. Ennakkoluulojen poistaminen ja mm. yrittäjyysopetuksen ulottaminen taideakatemioiden opintosuunnitelmiin heikentää oleellisesti taiteen mahdollisuutta tuottaa kipeästi kaivattuja vaihtoehtoisia todellisuuskäsityksiä ja merkityksen muodostamisen prosesseja.
4. Taiteen toimijoiden edellytetään osallistuvan yrityselämän toimintaan ja päämääriin sekä omaksuvan talouselämän ihanteita. Yhteistyöltä ei kuitenkaan edellytetä vastavuoroisuutta, jossa talouselämän edustajat tutustuisivat taiteelliseen ajatteluun ja soveltaisivat taiteen kriittisiä ja kyseenalaistavia sisältöjä myös yritysten toiminnassa.
Lisätietoja: www.ihmeproductions.fi/index.php?k=16587