25.11.2004 Kati Laakso
Muoti kuuluu kiinteänä osana designin yhä kasvavaan merkitykseen ja sen arvostus on vihdoin myös meillä Suomessa nousussa.
Gianni Versacen näyttely Helsingin Designmuseossa on Suomessa harvinainen näyttely sikäli, että muoti- eikä etenkään haute couture- vaatetus ei ole kuulunut suuren yleisön pääintresseihin. Muotivaatetusala kykenee elättämään Suomessa tuskin huippusuunnittelijoitamme, ja ulkomaisia design -vaatteita ei usein ole edes saatavilla. Tästä huolimatta olivat Designmuseon näyttelyn avajaiset tupaten täynnä ja ihmiset vilpittömän kiinnostuneita maailmankuulun suunnittelijan töistä.
Gianni Versacea on kutsuttu rohkean omaperäiseksi suunnittelijaksi, koska hänen kokoelmansa yhdistelevät ennakko- luulottomasti eri tyylejä. Näyttelyssä esillä olleista asuista voikin huomata hänen avoimen ja moniulotteisen yhdistelykykynsä. Pukujen materiaalit poikkeavat suuresti toisistaan ja värejä ja erilaisia kuoseja on liitetty toisiinsa vapaasti toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Museon yläkerta esittelee Gianni Versacen suunnittelemia pukuja ja niiden luonnoksia, alakerrassa taas ovat esillä Versacen saksalaiselle Rosenthalille suunnittelemat astiastot. Astioiden koristelut liikkuvat kitschin rajamailla, mutta onnistuvat silti vakuuttamaan yltiöpäisellä koristeellisuudellaan.
Sitä vastoin voi kysyä, miten onnistuneita kattaukset ylimääräisine tilpehööreineen ovat; mielestäni astiastot menettävät paljon glamour- arvostaan epäonnistuneen ja halvan näköisen rekvisiittansa vuoksi. Kuitenkin astiastojen läsnäolo on miellyttävä lisä näyttelyn muuten hieman monotoniseen pukujen esittelyyn. Samalla se laajentaa käsitystä Versacen muotitalosta.
Vaikka näyttely kuvaa lähes kolmenkymmenen vuoden työskentelyjaksoa, jää kuva Gianni Versacen kehityksestä vaatetustaiteilijana näyttelyssä hieman heikoksi. Alakerrassa esitettävä video muotitalosta ei kata aihetta kovinkaan hyvin mielenkiintoisuudestaan huolimatta.
Vaikka eri teemoihin jaettujen pukujen oheen on liitetty tekstiä, olisin kaivannut enemmän informaatiota suunnittelijan luomisprosessista, pukujen synnystä ja niiden valmistamiseen vaikuttaneista inspiraation lähteistä. Alakerran video kertoo Versacen muotitalosta lähinnä Giannin sisaren Donatellan kautta ja häneltä tulevat täten ainoat itse muotitaloa kuvailevat kommentit.
Donatella Versacesta välittyy videon kautta lämmin henkilökuva. Hänellä on suuri vastuu muotitalon tulevaisuudesta, tuleehan hänen korvata veljensä ennenaikainen poismeno ei vain suunnittelijana, mutta myös henkilökohtaisen olemuksensa kautta. Yläkerran huoneista yksi oli varattu Donatella Versacen tuotannon esittelyyn. Pari pukua ja video Versacen muotinäytöksestä eivät kuitenkaan onnistu vakuuttamaan hänen taidoistaan ja ennenkaikkea visionaarisuudestaan kuuluisan muotitalon pääsuunnittelijana.
Muoti kuuluu kiinteänä osana designin yhä kasvavaan merkitykseen ja sen arvostus on vihdoin myös meillä Suomessa nousussa. Designmuseon näyttely on paikallaan, sillä se korvaa aiheen tuntemuksen suurta, suorastaan ammottavaa puutetta vaatetusalan kannalta ja on hyvä lähtökohta aiheen esittelyyn suurelle yleisöllekin. Näyttelyn “kankaiden kosketteluhuone” on mainio lisä yleisöä ajatellen.
Kirjoittaja osallistui syksyllä 04 Helsingin yliopistossa pidetylle Kritiikin halu – kurssille.