Tässä numerossa tarkastellaan asumista fenomenologian näkökulmasta ja katsotaan millaista on olo Helsingissä Aku Louhimiehen elokuvassa Paha Maa (2005).
Numeron on päätoimittanut Irmeli Hautamäki. (Kuvassa Martin Heidegger. Kuvalähde: Fotosammlung Willy Pragher / Wikimedia Commons. Kansikuva lisätty numeron yhteyteen 22.9.2025)
”Loppujen lopuksi, on vaikea kuvitella suomalaista maksamassa saamistaan palveluista, täällähän on totuttu siihen, että kaikki hyvä on ’ilmaista’ ja tulee valtiolta. Siihen mustekalakin nyt siis yrittää päästä mukaan, saa nähdä, onnistuuko? Toiminnan periaatteet ainakin nojaavat ellei ihan hakkerietiikkaan niin ainakin silkkaan valistukseen. Koska mustekala.info on nyt selvästi löytänyt paikkansa ja lukijansa, kannattaa sivustoille tarjota kirjoituksia. Tällä kertaa mustekalan sisältö muodostuu Heideggerista, elokuvista ja asumisesta ja siitä vastaavat arkkitehtiopiskelijat, jotka arvioivat Aku Louhimiehen elokuvaa Paha maa.”
”Heideggerin ajatus autenttisesta Daseinista kuolemaa kohti olemisena ei toteudu Pahassa maassa, sillä henkilöhahmoilta puuttuu Daseinille ominainen sitoutuneisuus elämään, sen kokeminen riemullisena totuuden kysymisenä, joka saa sisältönsä kuoleman läheisyydestä. Tässä mielessä Paha maa kantaa vain tyhjyyttä; vasta kun yksilölliset merkitykset jaetaan yhdessä, maailma alkaa olla jotakin – lohduttomuudesta sikiää toivo, kylmyydestä yhdessäolon lämpö, työttömyydestä vapaus olla jotakin uutta, kuolemasta uusi elämä.”
”Authentic Dasein recognises the possibilities made available to him within facticity, and creates meaning for his own being-in-the-world. It is through resoluteness that Dasein can change the meaning of his world. The film Paha Maa deals with how those thrown into the world react to facticity; the tragedy that befalls most of the characters in the film can be said to be a result of failing to recognise the opportunities offered within facticity and a failure to define meaning for their existence.”
”Autenttinen Dasein tunnistaa ne mahdollisuudet, jotka ovat sille tosiasiallisesti avoinna ja luo merkityksen omalle maailmassa-olemiselleen. Päättäväisyyden avulla ihmisen maailmassa-oleminen voi muuttaa merkityksiä. Paha maa käsittelee sitä, kuinka maailmaan heitetyt reagoivat tosiasiallisuuteen; tragedia, joka kohtaa useimpia elokuvan henkilöitä seuraa siitä, että he eivät kykene havaitsemaan tosiasiallisuuden puitteissa tarjoutuvia mahdollisuuksia ja ovat kyvyttömiä määrittelemään merkitystä olemassaololleen.”
”Paha maa -elokuva kuvaa nykypäivän Suomen pahuutta eri muodoissa. Esimerkkitarinoissa paha ilmenee pieninä ilkeinä tekoina, jotka johtavat äärimmäiseen lopputulokseen, kostona, hyvien tekojen seuraamuksena ja systeemin tuottamana pahuutena. Lisäksi elokuva osoittaa joitakin hyvinvointiyhteiskunnan ja -kulttuurin ongelmakohtia; miten ihmiset eivät auta toisiaan eivätkä pyydä apua, koska meillä on hyvinvointivaltio, ja miten hyvinvointivaltiokaan lopulta ei auta.”
”Paha maa jakaa henkilöhahmonsa kahteen kastiin – hyviin ja pahoihin. Tosin henkilöiden moraalisuutta hämärretään saattamalla katsoja arvioimaan heidän tekojensa motiiveja, mutta tästä huolimatta jako paholaisiin ja enkeleihin tapahtuu salakavalasti katsojan samaistumisen perusteella.”