→ Selaa teemanumeroita

Teema #32026 / vol. 96

Ihme – Mustekalan kadonnut ensinumero

Vuonna 2003 perustetussa Mustekalassa on vuosien mittaan julkaistu jo 95 teemanumeroa mitä moninaisimmista aiheista. Mustekalan kaikkien aikojen ensimmäinen numero on kuitenkin ollut pitkään kadoksissa: Ihme-nimeä kantanut numero hävisi lehden verkkosivu-uudistuksen yhteydessä bittiavaruuteen ilmeisesti vuonna 2007. Kuin ihmeen kaupalla numeron tekstit ovat nyt löytyneet ja Ihme ilmestyy uudelleen!

Numeron yhteydessä julkaistaan uusi pääkirjoitus, jossa toinen nykyisistä päätoimittajista Alonzo Heino valottaa numeron löytymistä ja hänen toteuttamaansa Mustekalan arkistojen eheyttämishanketta. (Numeron kansikuva perustuu Mustekalan vanhaan logoon.)

Jutut

Teema

Uusi Ihme – Ajatuksia Mustekalan arkistojen eheyttämisen tiimoilta

”’Uskomatonta, että Ihme-numero on löytynyt.’ Näin asiaa minulle kommentoi Mustekalan perustaja Irmeli Hautamäki, kun ilmoitin hänelle sähköpostitse löytäneeni lehden kadonneeksi julistetun ensinumeron tekstit. Ymmärrän reaktion, sillä näinä aikoina pienikin ihme saattaa helposti tuntua uskomattomalta. Ihme. Voisiko tällä Tuonelan virtuaalivirrasta takaisin elävien kirjoihin ongitulla numerolla sattuvampaa nimeä olla?”

Alonzo Heino
Teema

Ihmeiden aika

”Varhaisromantikot kuitenkin tekivät naurunalaiseksi käsityksen, jonka mukaan taide vain esittäisi sisältöjä, jotka voitaisiin esittää myös muilla tavoin, esimerkiksi käsitteiden avulla asiatekstin muodossa. Varhaisromantikot antoivat taiteelle paljon suuremman arvon. Heidän ohjelmansa mukaan ei voida pitää itsestään selvänä, että käsitteiden avulla ilmaistavissa oleva ’järjen valaisema alue’ kattaisi koko todellisuuden. Tämän lisäksi ihmisen […] on ’yhtä järkevää’ helliä suhdetta yölliseen, oikulliseen, arvoitukselliseen, vieraaseen, yllätykselliseen ja ihmeelliseen.”

Veli-Matti Saarinen
Teema

Taidekritiikki Britanniassa, osa I

”Kriitikkojen mielipiteet ovat itsenäisiä, henkilökohtaisia ja vahvoja. […] Mielipiteet ovat tärkeitä maassa, jossa ei ole yhtenäistä, konsensuksen mukaan samaan suuntaan päätään kääntävää taidemaailmaa. Monikulttuurisessa maassa on useita päällekkäisiä ja rinnakkaisia taidemaailmoja. Lisäksi lehtien kriitikot avoimesti väittelevät keskenään ja viittaavat toistensa vastakkaisiin näkemyksiin.”

Susanna Pettersson & Timo Valjakka
Teema

Taidekritiikki Britanniassa, osa II: Kritiikkiä ja markkinointia

”[Charles Saatchin] kokoelman lisäksi osa sen taiteilijoista on […] brittiläisten seurapiiripalstojen vakiokasvoja, yhtä tunnettuja kuin Elton John tai Kate Moss. Seurauksena on kiinnostava eikä taiteen kannalta yhtään hullumpi kuvio: koska taiteilijoiden elämää seurataan julkisuudessa, myös nykytaiteen tapahtumia seurataan tarkasti. Nykytaide synnyttää näkyviä uutisia. Lehtien lukijat puhuvat taiteilijoista yhtä luontevasti kuin jalkapalloilijoista.”

Susanna Pettersson & Timo Valjakka
Teema

Suomen ihme – onko sitä?

”Vakava taidevienti ei ole viimeaikojen uutuus. Se käynnistettiin jo 1980-luvulla […] Jos ajatellaan kansainvälisen taidemaailman aikaisempaa keskittymistä ’suuriin taidemaihin’ ja metropoleihin, on ilahduttavaa, että myös pienten maiden taide pääsee mukaan kentälle. Tilanne herättää silti myös runsaasti kysymyksiä. Miksi usein vaikuttaa siltä, että kansainvälistyminen on itseisarvoista? Mitä ovat ne yleisöt, joille ’kansainvälistyvät’ taiteilijat tuottavat teoksiaan? Mitä kansallisuus, esimerkiksi ’suomalaisuus’ oikein merkitsee? Miksi ja millaista suomalaisuutta on tärkeää propagoida?”

Leena-Maija Rossi
Teema

Gendered Images and Brands – The Social Production of Contemporary Artists

”In this situation the media should be more aware of its role in the branding and mythmaking process. The gallerists still launch the artist to the permanent collectors and the media still launches the artists to the wider public. If the media only reprints and repeats the content of the press releases – as it often is the case especially with newspapers – then art criticism and journalism on the visual arts is nothing else but a continuation of the branding process in exactly the way the gallerist and artist want it to be.”

Taava Koskinen
Teema

Kuvataideakatemian avajaispuhe

”Nautinto ja mielihyvä ovat sivutuloksia prosessista, jossa liikutaan jotakin kohti. Se on tarkentumista, omien intressien, tarpeiden, halujen ja pelkojen hahmottamista, joka ei voi tapahtua vain kuin itse teon yhteydessä. Nautinto ja mielihyvä tarkoittaa sitä, että kokee sen mitä tekee mielekkääksi ja tärkeäksi. Se on sitä, että kykenee nauttimaan, ottamaan etäisyyttä, nauramaan itselleen ja ympäristölleen – ja käsittelemään asioita, jotka ovat liian raskaita ja liian vaativia, jos suhde niihin ei ole yhtäaikaisesti läheistä ja etäistä, lähestyvää ja poistuvaa, kiinteää ja katoavaa.”

Mika Hannula
→ Selaa teemanumeroita