Arkiston aarteita

Kaksikymmentävuotisen aktiivisen lehtitoiminnan luonnollisena seurauksena on mittava juttuarkisto. Samalla tapaa luonnollista on, että valtaosan lukijoiden huomiosta kullakin hetkellä saavat uusimmat sekä verrattain tuoreet jutut. Arkistoon kuitenkin kätkeytyy aarteita, jotka paitsi piirtävät mielenkiintoista ajankuvaa myös voivat olla ajankohtaisia edelleen. Mustekalan juhlavuoden päätteeksi tuntuu näin ollen sopivalta vielä luoda silmäys lehden historiaan sen arkiston kautta. Pyysimme Mustekalan entisiä ja nykyisiä päätoimittajia valitsemaan lehden arkistosta jonkin tekstin tai teemanumeron, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Tuloksena on kiintoisa pieni läpileikkaus Mustekalan 20-vuotisesta taipaleesta. Alla päätoimittajien nostot lyhyine perusteluineen.

Irmeli Hautamäki (Mustekalan perustaja, päätoimittaja 2003–2011)

Numero 5/06 käsittelee nykytaiteen tutkimusta. Lähes 20 vuotta julkaisemisensa jälkeen sen sisältö on merkityksellistä ja yhä ajankohtaista. Susanna Petterssonin pääkirjoitusta luonnehtii laaja historiallinen perspektiivi taiteeseen kasvamisen merkityksestä, Anna Turtiainen artikkelissa otetaan huomioon myös nykytaiteen katsoja. Leevi Haapala tuo esiin nykytaiteen määrittelyn ongelmat suhteellisuudentajuisesti ja sopivan ironisesti. Mukana numerossa on myös Juha-Heikki Tihisen arvio Annamari Vänskän tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta sekä pari omaa kritiikkiäni nykytaiteesta.

Pirkko Holmberg (päätoimittaja 2011–2014)

On vaikeaa kuvitella seksuaalisuutta toisenlaisessa kehossa ja sukupuolessa. Tämä pätee erityisesti silloin, kun on kyse niinkin laajalti aliedustetusta asiasta kuin trans-henkilön kokemuksesta. Tässä suhteessa Mira Aurelia Eskelisen teksti queer-seksin ihanuudesta oli itselleni tajunnanräjäyttävää luettavaa.

Eskelisen teksti on julkaistu myös englanniksi.

Sini Mononen (päätoimittaja 2014–2016)

Vuonna 2015 valmistauduttiin eduskuntavaaleihin. Marko Gylénin ja Mikael Kinasen toimittamassa Taide ja puoluepolitiikka -teemanumerossa haastateltiin puolueiden edustajia kulttuuripolitiikasta sekä esitettiin aiheellinen kysymys: voiko taide politisoida puolueet? Monipuolisessa numerossa puolueita tentataan taidepolitiikasta ja Eeva Kemppi haastattelee taidepolitiikan tuntijaa, Pauli Rautiaista. Omakohtaisesta suhteestaan puoluepolitiikkaan kirjoittaa puolestaan näyttelijä ja keskustan kansanedustajana eduskuntaan vuonna 2007 noussut Risto Autio. Samaisesta numerosta löytyy myös Otso Kantokorven Mustekala-debyytti, Taiteen puolueettomuuspolitiikkaa -essee, jossa Kantokorpi etsii politiikasta taidetta laihoin tuloksin.

Petteri Enroth (päätoimittaja 2016–2019)

Nostan Mustekalan arkistosta esille Jane Vuorisen tekstin, joka käsittelee Ville Anderssonin Desert Music -näyttelyä. Syy on osin henkilökohtainen: minua ärsytti, kun en saanut vääntäydyttyä Anderssonin näyttelyyn. Vuorisen kritiikki on kirjoitettu niin tarkasti ja elävästi, että sen lukemisen jälkeen näyttelyn missaaminen ei enää tuntunut apinalta olkapäällä. Kritiikillä on kaikenlaisia tehtäviä tiedonvälityksestä ja suosittelusta tulkintojen esittämiseen ja taiteesta keskusteluun, mutta tällä kertaa kritiikki ennen kaikkea lohdutti.

Enroth päätoimitti Mustekalaa yhdessä Matti Tuomelan kanssa.

Nuppu Koivisto-Kaasik (päätoimittaja 2019–2021)

Mustekalan parikymmenvuotisesta historiasta olisi voinut nostaa esille monta upeaa ja vaikuttavaa tekstiä. Päädyin lopulta omassa valinnassani taiteilija-kuraattori Max Hannuksen päätoimittamaan, joulukuussa 2019 ilmestyneeseen Halu-teemanumeroon. Teemanumerossa ilmestyneissä Kim Yen, Abdullah Qureshin, Mira Aurelia Eskelisen sekä J. A. Juvanin teksteissä sekä Hannuksen pääkirjoituksessa käsitellään monipuolisesti halun ja seksuaalisuuden teemoja taide- ja kulttuurielämän eri osa-alueilta sekä eri näkökulmista. Sen lisäksi, että numero oli minulle lukijana erittäin avartava, tärkeä ja mieleenpainuva, se edustaa mielestäni ’mustekalalaisuutta’ parhaimmillaan: paneutunutta kulttuurijournalismia pintaa syvemmältä.

Jaakko Uoti (päätoimittaja 2019–2021)

Taiteilija ja kuraattori Max Hannuksen kokoamassa Halu-nimisessä teemanumerossa sukelletaan halun, seksuaalisuuden ja seksin teemoihin monista eri näkökulmista. Pidän tavasta, jolla tällaisia liukkaita ja samalla hyvin henkilökohtaisia ja toisaalta hyvin yhteiskunnallisia aiheita lähestytään teemanumerossa niin taiteentutkimuksen, henkilökohtaiseen historiaan nivoutuvien taidekokemusten kuin varsinaisten numerossa esitettyjen taideteosten kautta.

Helmi Saukkoriipi (päätoimittaja 2021–)

Mustekalan julkaisuista mieleeni on jäänyt mm. Riina Hannukselan luokkaa ja nykytanssia käsittelevä essee: ”Nykytanssin katsomoissa vain hetkittäin unohdan sen, mistä olen lähtöisin”. 

Luokkatietoisuus on jossain määrin noussut viime vuosina, kun maksuttoman koulutuksen mahdollistamana taide- ja kulttuurialalle on valmistunut uusi ”luokkanousun” tehnyt sukupolvi. Silti taidemaailma on yllättävän sokea omalle homogeenisen yleisön taustaoletukselle – ellei sitten kyseessä ole erillinen yleisötyöprojekti, jolla taidetta viedään ”itään” tai haja-asutusalueille. Mustekalan 20-vuotisjuhlien kulttuurilehtiä käsittelevästä paneelista on jäänyt elävästi mieleeni kollektiivinen hämmennyksemme, kun me kaikki panelistit – itseni lisäksi Taija Roiha, Sanna Lipponen ja Sini Mononen – totesimme, ettei kukaan meistä tule ns. perinteisestä kulttuuriperheestä. Kenties meidän tulisi siis rohkeammin pyrkiä murtamaan oletusta taidealan ammattilaisten ja yleisöjen taustoista. Hannukselan teksti on ajankohtainen myös siksi, että Taideyliopisto julkaisi tänä vuonna samasta teemasta usean kirjoituksen kokonaisuuden: ”Tanssitaide, luokka ja ruumiillisuus – kirjoituksia yhteiskuntaluokasta ja taidetyöstä”.

Alonzo Heino (päätoimittaja 2021–)

Mustekala on usein toiminut alustana erilaisille kokeiluille. Yhtenä esimerkkinä voi nostaa esille dialogi-muotoisen kritiikin, jota Mustekalassa on harrastettu jo pitkään ja joka on alkanut levitä myös valtavirtaan. Jenna Jauhiaisen toimittama englanninkielinen teemanumero Doing Differently henkii Mustekalalle ominaista toisin tekemistä ja kokeilemista – ja haastaa tekemään yhä vahvemmin ja useammin toisin.

Hieno teemanumero jäi mielestäni liian vähälle huomiolle sen julkaisun aikaan vuosi sitten, joten otan sen uudelleen esille tässä. Numeron tekijäjoukko koostuu taiteilijoista, jotka kuvailevat teksteissään omia toisintekemisen tapojaan ja raottavat näkökulmia toisenlaiseen todellisuuteen: reilumpaan ja iloisempaan maailmaan.

Jauhiaisen pääkirjoitus loppuu kannustaviin sanoihin, jotka on hyvä toistaa näin vuoden (ja juhlavuoden) päätteeksi: ”Thank you for your time and whatever you do – next time do it differently.”