kritiikki

Kritiikki

Kostautuiko oveluus? 13. Berlin Biennale

”Berlin Biennalen maskottina kettu on tietynlainen metafora taiteen tekemisen ja taiteellisen ilmaisun oveluudesta ja liikkuma-alasta. Miten tehdä teoksia, jotka muodostavat oman toimintalogiikkansa? – – Jos näyttelyä pohditaan ilmaisunvapauden näkökulmasta, niin taiteilijoilla on valtiosta riippuen hyvin erilaiset edellytykset sen harjoittamiseen. Tällöin myös tarvitaan taktikointia ja ”ketun oveluutta” esimerkiksi erilaisten merkitysten piilottamiseen.”

Joonas Pulkkinen
Kritiikki

Puhu suuta vailla – Dialogikritiikki Peter asui talossa -näytelmästä

”Kaikessa traagisuudessaan näytelmän voi nähdä kurottavan kohti jotakin uutta ja vallankumouksellista, tilaa jossa toisen lajin edustaja ei ole pelkkä ihmisen vertauskuva, faabelin elementti tai välinearvo. – – Vaikka näytelmä kertoo delfiiniyksilöstä, samalla se viittoo kohti kokonaisia lajeja ja suurempaa kysymystä ei-inhimillisten eläinten oikeuksista. Peter symbolisoituu tahtomattammekin. Hän on kärsimys pienessä tilassa, hän on yksinäisyys, avuttomuus ja kipu, hätkähdyttävä sokeus samankaltaisuudellemme. Näytelmä loppuu, Peter kuolee ja delfinaarioita suljetaan, mutta hyväksikäyttö ja kärsimys jatkuvat toisissa muodoissa ympärillämme.”

Ilona Vuori ja Venla Niinistö
Kritiikki

Keith Tyson vastaan kaikki

”Artikkelissaan Rod Mengham asemoi Tysonin yhtäältä tekijyyden kieltäväksi, tai ainakin persoonallisen ilmaisun kieltäväksi ja siten omasta egostaan luopuneeksi, mutta toisaalta täysin ylivertaiseksi renessanssihahmoksi: Keith Tysonin taiteessa ”maailmaa ei nähdä niin kuin taiteilijat tavallisesti sen näkevät”. Sitä, mitä tavanomainen näkeminen sitten on, tai keitä ne tavanomaisemmat taiteilijat ovat, ei kirjoittaja välitä sen kummemmin eritellä. Tysonin taiteellisen tuotannon asettaminen vastatusten ’muun nykytaiteen’ kanssa pitää toki sikäli paikkaansa, että taiteilija mesenaatteineen ja lähipiireineen asemoituu maailman rikkaimpien ihmisten äärimmäisen kapeaan kärkeen.”

Savu E. Korteniemi
Kritiikki

Hauraus on kokonaisvaltaista ja mutkikasta

”Ihmisten rakentamia monumentteja on pystytetty, ja pystytetään, konkreettiseksi muistuttajaksi oletetusta tärkeydestä. Niiden avulla on haluttu ohjata huomiota historialliseen henkilöön tai tapahtumaan ja toisaalta myös monumentin pystytysalueeseen; maisemaan ja arkkitehtuuriin. Tällaiset spesifit kansallismonumentit ovat historiallisesti kohdentaneet huomionsa juuri kansallisten aatteiden ja mahtavuuden esilläpitämiseen. Kansallista muistia määrittää kuitenkin rakenteellisesti poissulkevuus nostettaessa jalustalle tiettyjä henkilöitä ja tarinoita ja unohdettaessa aktiivisesti toisia. Ristiriitaisuus tulee monesti näkyväksi juuri kohtaavan subjektin ja teoksen välillä, kun julkinen tila, siellä sijaitseva ja tapahtuva monumentti ja eri yleisöt eivät kohtaa yhtenäisellä tavalla.”

Eero Karjalainen ja Tuija Huovinen
Kritiikki

Grönlund-Nisunen ja aistimisen pitkä oppimäärä

”Ambivalenssi, moniselitteisyys, ulkoa tulevien ratkaisumallien puute. Voisi ajatella, että mitään terveellisempää ei voisi ajassamme tapahtua kuin tällaisten kokemisen tapojen uudenlainen oppiminen. Tilanteet, joissa on kerrankin pakko kokea jotain yksin ja olla vastuussa siitä, mitä minussa ja minulle tapahtuu. Aistit kun eivät ole passiivinen valkokangas, jolle todellisuus räimii kuviaan, vaan alati elävä, muutettavissa oleva mahdollisuuksien voimakenttä, jonka rikastaminen ja syventäminen on elinikäinen ilo ja haaste.”

Petteri Enroth
Kritiikki

Piste päättää tauon

”Piste tavoittaa hyvin ajan hengen sekä näyttelyiden käsitteessä ja kokemisessa tapahtuneen muutoksen. – – Claire Bishop kirjoittaa museosta harmaana alueena, joka ei ole enää katseen kautta tarkasteltaville teoksille omistettu valkoinen kuutio eikä myöskään aikasidonnaiselle kokeelliselle teatterille ja esitystaiteelle tarkoitettu black box, vaan jotakin näiden väliltä. Teokset ovat koettavissa moniaistisesti, niillä on tapahtumallinen ja aikaan sidottu ulottuvuus, mutta toisaalta myös kestollinen, tapahtuma-ajan ylittävä olemus. Lisäksi teokset ovat olemassa lukemattomilla näytöillä, joiden läpi niitä katsotaan tallentamisen hetkellä ja tallenteena.”

Anna Jensen
Kritiikki

Väsyneiden vuosikymmen – Dialogikritiikki Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologia -kirjasta

”Yhtenä isona teemana jäi mieleen kummittelemaan tuo kirjan nimessäkin esiintyvä yleinen väsähtäminen. Vaikka teksteissä vihjataan, että juuri taiteesta voi löytää valonpilkahduksia, ei 2010-luku näyttäydy tulevaisuususkoisena aikana, ei edes välttämättä hirveän transgressiivisena kriisiaikana, vaan jonkinlaisena ristiriidoissa jumittavana ja vellovana aikakautena.”

Saara Karhunen ja Jaakko Uoti
Kritiikki

Kolme kuvaa tuttuudesta ja vieraudesta

Kuvan Kevään tämänvuotiseen katselmukseen sisältyi harvoin tarjolla oleva erikoisuus: yksi näyttelyistä oli esillä Kansallismuseon tornissa, joka on normaalisti yleisöltä suljettu. Erikoisuuden kokemiseksi piti nähdä vaivaa. Kolmesta videosta koostuvan näyttelyn katsomiseen oli varattava aika etukäteen, ja tornin kolmeen ylimpään kerrokseen piti kiivetä omin jaloin kapeita puisia portaita. Tilaa oli niukasti. Kullekin porrastasanteelle oli viritetty yksi 60-tuumainen […]
Kritiikki

Kuvan Kevät on maanläheinen ja valoisa

Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta valmistuvien kuvataiteilijoiden kevätnäyttely on aina hyvä tilaisuus nähdä ajankohtaista, kiinnostavaa ja hyvin kuratoitua taidetta. Tänä vuonna valmistuvia taiteilijoita on 51. Kolmessa galleriatilassa olevien teosten lisäksi esillä on kuratoitu kokonaisuus videoteoksia Kansallismuseon tornissa sekä screening-ohjelma Cinema Orionissa. Grafiikan tekijöistä Emma Peura on tehnyt kuivaneulavedoksistaan suuren kokonaisuuden ja liittänyt sen installaatioon, joka kuvaa hänen ja […]
Kritiikki

Äänen laajat kentät – Muu for Ears: Invisible Time. Taidetta korville 
MUU galleriassa 8.6.–21.6.2012

”MUUn näyttely käsittelee ääntä hyvin monipuolisesti. Mukana on ajankohtaisia aiheita tiedon kaoottisuudesta ekokritiikkiin. Äänitaide korostuu näyttelyssä näkymättömänä aarreaittana. Lähes olemattoman pieneen tilaan sujahtava ääni avaa siihen paneutuvalle valtavia maailmoja ja suuria konsepteja.”

Sini Mononen
Kritiikki

Testivoittajana taide? Kalle Turakka Purhosen Elämäni Tekniikan Maailmassa

”Kalle Turakka Purhosen (s. 1974) osuvasti nimetty näyttely esittelee yksinkertaisesti Tekniikan maailman numeroita, joissa taiteilija tai hänen lähipiirinsä on itse ollut mukana avustamassa. Yhdistävä linkki taiteilijan ja lehden välillä on hänen isänsä, joka on ollut TM:n pitkäaikainen avustaja.”

Saara Hacklin
Top-mk.jpg
Kritiikki

Maalauksia kuvista ja kuvattomuudesta – Päivi Takalan teoksia Galerie Anhavassa

”Näyttelyssään Takala on halunnut rakentaa perinteisiä taidehistoriallisia aiheita on teipeillä – alun perin joko teknisestä syystä, maalauksen alustamiseksi, tai sitten viehtymyksestä teippiin itseensä ja halusta yrittää tavoittaa sen avulla maalauksen illuusioita. Mikä tahansa alkuperäinen intentio on ollutkaan, maalaukset sisältävät samanaikaisesti yrityksen ja onnistumisen, kuvan ja kuvattomuuden, maailman illuusion ja maalauksen hahmottoman tasopinnan.”

Oskari Tolonen
1 2