Charles Burnsin täydellisen piirrosjäljen takaa kurottaa kauhistus

”Kauhukuvastosta huolimatta Final Cut ei ehkä ole kauhusarjakuva, mutta se on kauhistuttava, ja suurin osa tästä tunteesta syntyy Brianin ja Laurien välisestä jännitteestä. […] Jännite tuo mieleen Ruuminryöstäjät lukijan odotellessa koko ajan, milloin Brianin siistin kiltin pojan ulkokuori viimein murtuu paljastaen takaansa jotakin kammottavaa ja hirviömäistä. Final Cutin voisi hyvinkin lukea ’incel’-apologiana; tarinana kivasta tyypistä, joka ei kuitenkaan saa tyttöä, vaikka on kaikin puolin mukava, lempeä ja huomioon ottava.”

Paikkansa taistellut sarjakuva

”On myös ongelmia, jotka eivät ole poistuneet: sarjakuvalla ei edelleenkään ole selvästi määriteltävää paikkaa suomalaisen taiteen kentällä. Tämä näkyy esimerkiksi taidemuseoissa tai -gallerioissa pidettävien sarjakuvanäyttelyiden vähäisyytenä tai sarjakuvan epäselvässä asemassa valtion taidehallinnossa. Pitkiä apurahoja, jotka mahdollistaisivat keskittymisen laajojen sarjakuvaromaanien tekemiseen, ei ole liiemmälti jaossa.”

Monica

”Monet Clowesin sarjakuvat käsittelevät nostalgian problematiikkaa. Sekä Pussey! (1995) että Wilson (2010) kertovat miehistä, jotka katkeroituvat, koska he eivät pysty päästämään irti nuoruudestaan tai vanhasta parisuhteestaan. Usein Clowes nostaa nostalgian symboliksi juuri ephemeran, kaiken sen tavaran, joka ankkurin tavoin, joko pitää meidät paikoillaan tai pahimmillaan raahaa syvyyteen.
[…] Monicassa Clowes aseistaa nostalgian ja suuntaa sen lukijaa kohtaan. […] Selittämätön uhka ja vainoharha leijuvat tarinoiden yllä lyijynraskaan miasman tavoin.”