Silvia Hosseini
”For me, a poet is one who explores new areas of sensibility”, kirjoitti runoilija Irving Layton A Red Carpet for the Sun -runokokoelmansa esipuheessa vuonna 1959. Sitaattia voisi pitää myös kirjailija, laulaja-lauluntekijä Leonard Cohenin runouden mottona, sillä herkkyys ja aistillisuus ovat hänen tuotantonsa keskeisiä piirteitä. Kanadalaismodernisti Layton (1912–2006) oli Cohenin (s. 1934) ystävä ja kirjallinen esikuva, tai kuten Cohen on itse sanonut: ”I taught him how to dress, he taught me how to live forever.”
Cohen omaksui Laytonilta runoutensa aiheiksi lisäksi intohimon, juutalaisen identiteetin pohtimisen ja epäpuritaanisen uskontokäsityksen. Nämä teemat näkyvät jo hänen esikoisrunokokoelmassaan Let Us Compare Mythologies (1956), jossa – kuten kirjallisuudentutkija David Staines on sanonut – pelkkä juutalainen usko osoittautuu riittämättömäksi tyydyttävän elämän kannalta. Sen sijaan fyysinen yhteys toiseen ihmisen puhdistaa hengellisesti, ja runoissa eroottinen ja spirituaalinen kokemus kietoutuvat toisiinsa. Cohenin tapa yhdistää profaaneja, seksuaalisia kokemuksia mystisiin ja hengellisiin näkyy myös hänen muissa runokokoelmissaan ja kahdessa romaanissaan – sekä tietenkin lauluissaan, joista hänet tunnetaan parhaiten.
Kun kuuntelee Cohenin musiikkia tai lukee hänen teoksiaan, huomaa pian, että hänen kirjallisuuskäsityksensä on monin tavoin romanttinen. Romanttisuuden voi ajatella tässä kahdella tavalla. Kirjallisuushistoriallisesti termiä voi käyttää viittaamaan yksilöllisyyden korostamiseen, tunteellisuuteen, hengellisyyteen, mitallisuuteen ja metalyyrisyyteen, jotka ovat Cohenin tuotannolle ominaisia. Metalyyrisellä runolla tarkoitetaan tekstiä, joka käsittelee runoutta, runouden kirjoittamista tai sen merkitystä, tässä tapauksessa myös laulun kirjoittamisen merkitystä. Arkikielen sanalla ”romanttinen” voi puolestaan kuvata monien Cohenin laulujen tyyliä, romanttista kuvastoa sekä niiden tyypillistä aihetta – ihmissuhteita.
Cohenin kappaleet ovat kuitenkin harvoin pelkkiä rakkauslauluja, sillä niiden subjekti yleensä erittelee rakkaussuhteiden avulla omaa ristiriitaista minäkuvaansa ja kielteisiä tuntemuksiaan. Oikeastaan ihmissuhteet toimivat Cohenin teksteissä samanlaisena itsereflektion keinona, minän peilinä, kuin luonto ja maisema 1700- ja 1800-lukujen romantiikassa.
”Hallelujah”-kappaleessa kiteytyvät monet Cohenin laululyriikan keskeiset romanttiset teemat – raamatullinen vertauskuvallisuus, spirituaalisuus, eroottisuus ja metalyyrisyys. ”Hallelujah” julkaistiin alun perin Various Positions -albumilla (1984), ja siitä on myöhemmin tullut Cohenin tunnetuin kappale – tosin ennen kaikkea muiden artistien cover-levytysten myötä. Tunnetuin ”Hallelujah” lienee Jeff Buckleyn Grace-albumin (1994) herkkä versio, jonka sanoitukset ovat yhdistelmä Various Positions ja Cohen Live -levyjen sanoituksista. Cohen on kirjoittanut sävelmään kaiken kaikkiaan 15 säkeistöä, joista yhteensä seitsemän kuullaan hänen edellä mainituilla levyillään.
Rakastelu Jumalan ylistyksenä
Various Positions -albumin ”Hallelujah” alkaa tilanteesta, jossa runon puhuja kertoo rakastetulleen Daavidista, Vanhan testamentin ”hämmentyneestä kuninkaasta”, joka säveltää oodia herralleen. Heprean kielen sana halleluja’han tarkoittaa suomeksi ”kiittäkää Jumalaa”:
I’ve heard there was a secret chord
That David played, and it pleased the Lord
But you don’t really care for music, do you?
It goes like this, the fourth, the fifth
The minor fall, the major lift
The baffled king composing Hallelujah.
Daavidin hämmennyksen voi tulkita johtuvan sekä uskoon että rakastumiseen liittyväksi. Toisessa säkeistössä puhuja nimittäin osoittaakin sanansa rakastetun sijaan Daavidille: ”Your faith was strong but you needed proof / You saw her bathing on the roof / her beauty and the moonlight overthrew you.” Raamatussa Daavid näkee parvekkeelta Batseban kylvyssä ja rakastuu; tässä kappaleessa kuningas hakee vahvistusta uskolleen maallisesta rakkaudesta, kuten Cohenin filosofiaan sopii.
Tämä onnistuukin aluksi, sillä sama halleluja, jota Daavid ensimmäisessä säkeistössä laulaa, purkautuu hänen huuliltaan eroottisessa kohtaamisessa Batseban kanssa toisessa säkeistössä: ”She tied you to a kitchen chair / She broke your throne, and she cut your hair / And from your lips she drew the Hallelujah.” Rakastelua Jumalan ylistyksenä on kuvattu vielä suoremmin ja aistillisemmin sanoituksen toisessa versiossa Cohen Live -levyllä: ”I remember when I moved in you / And the holy dove was moving too / And every breath we drew was Hallelujah.”
Laulussa Jumalaa ei kuitenkaan tavoiteta suoraan rakastelun kautta, sillä eroottiseen kokemukseen liittyy syyllisyyden tunne, joka rikkoo välittömän yhteyden rakastavaisten välillä. Daavidhan tapattaa Vanhan testamentin mukaan Batseban sulhasen, Urian. Hän katuu tekoaan, mikä ilmenee suoraan Samuelin kirjassa – ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan” – ja epäsuorasti Cohenin laulussa. Runon nimettömän puhujan ja hänen rakastettunsa suhdetta hiertää niin ikään jokin, mitä ei kuitenkaan kerrota selvästi. Joka tapauksessa kyse on rakastavaisten kireistä väleistä ja teoista, jotka asettavat sanoituksen mieshahmot puolustuskannalle.
Cohenin rakkautta käsitteleviä lauluja sävyttävät usein miehen ja naisen väliset valtasuhteet. Tässä laulussa Batseba tuntuu hallitsevan Daavidia: hän murtaa kuninkaan kruunun, leikkaa tämän hiukset ja ”vetää” ylistyssanan tämän huulilta. Hiusten leikkaaminen on Vanhassa testamentissa vallan menettämisen metafora: voittamaton Simson onnistutaan vangitsemaan ja pahoinpitelemään, kun Delila saa selville hänen salaisuutensa ja viholliset leikkaavat Simsonin hiukset. ”Hallelujah’in” asetelma on siis päinvastainen kuin Raamatussa, jossa näkökulma on miehinen: Daavid on se, joka käyttää valtaansa ottamalla Batseban ja järjestämällä Urian kuoleman.
Katumuksesta oivallukseen
Various Positions -albumin sanoituksen kolmannen ja neljännen säkeistön puhetilanteen voi tulkita kahdella tavalla – siten, että kyseessä ovat runon puhujan sanat rakastetulleen, tai niin, että ääneen pääseekin Daavid, joka osoittaa sanansa Batseballe:
You say I took the name in vain
I don’t even know the name
But if I did, well really, what’s it to you?
There’s a blaze of light
In every word
It doesn’t matter which you heard
The holy or the broken Hallelujah
Näin puhuja / Daavid kommentoi saamaansa kritiikkiä sanomalla, ettei ole rakastetun / Batseban asia, vaikka hän mainitsisikin Jumalan nimen turhaan. Ei nimittäin ole merkitystä, onko Jumalaa ylistävä sana pyhä vai ”rikkinäinen”, sillä mikä tahansa sanominen tai tekeminen voi olla Jumalan ylistämistä, jos sen tekee tuossa tarkoituksessa – myös syntisen kuninkaan oodi.
”Rikkinäisyyden” voisi tulkita viittaavan juuri syntiin, katumuksen tunteeseen ja ihmissuhteessa epäonnistumiseen. Cohen Live -albumin versiossa Daavidin rikkomus todetaan suoremmin, sillä siinä mainitaan ampuminen, joka koitui Urian kohtaloksi: ”Maybe there’s a God above, / As for me, all I’ve ever seemed to learn from love / Is how to shoot at somebody who outdrew you.” Kyse on toisaalta Daavidin, voitokkaan kuninkaan tekemistä virheistä, toisaalta puhujan ja hänen rakastettunsa välisestä valtapelistä. Sanoituksen mieshahmot ovat kuitenkin sisäistäneet kilpailun turhuuden, oppineet muutakin kuin tekemään väärin: ”Yeah and I’ve seen your flag on the marble arch / But listen, love is not some kind of victory march.”
Tekstin mukaan rakkaudessa, oli kyse sitten maallisesta tai spirituaalisesta rakkaudesta, on kyse oman epäonnistumisensa ja rajallisuutensa hyväksymisestä sekä vallasta ja kilpailusta luopumisesta. Tätä oivallusta puhuja ja Daavid yrittävät rakastetuilleen perustella: ”Yeah, but it’s not a complaint that you hear tonight / It’s not the laughter of someone who claims to have seen the light / No, it’s a cold and it’s a very lonely Hallelujah.”
Metalyyrisyys ja vertauskuvallisuus
Kappaleen näkemys rakkaudesta ja uskosta tuntuu olevan melko pessimistinen. Toisaalta pessimismissä piilee juuri sen sanoman lohdullisuus. Cohen on itse kommentoinut laulun taustalla olevaa elämänfilosofiaa humoristisesti The Telegraph-lehden haastattelussa: ”You’re not going to be able to work this thing out. There’s no solution to this mess. The only moment that you can live here comfortably in these absolutely irreconcilable conflicts is when you embrace it all and say, ’Look, I don’t understand a ****ing thing at all – Hallelujah!’” Juuri tämä ajatus näkyy sanoituksessa. Vääristä teoista, syyllisyydentunteesta ja katumuksesta huolimatta – tai oikeastaan niiden kautta – puhuja ja Daavid päätyvät Jumalan eteen: ”And even though / It all went wrong / I’ll stand before the Lord of Song / With nothing on my tongue but Hallelujah.”
Viimeinen säkeistö vihjaa lisäksi Cohenin käsitykseen siitä, että musiikin tekemisen taustalla on jumalallinen inspiraatio, jonka saavuttamiseksi on käytävä vaikeita kokemuksia läpi. Metalyyrisyys, hengellisyys ja erotiikka kietoutuvat siten toisiinsa laulun molemmissa versioissa. Rakkaudesta käytetään samaa metaforaa kuin Jumalan ylistämisestä – ”it’s a cold and it’s a very broken Hallelujah”. Halleluja-sanalla viitataan myös laulun tekemiseen ja runon kirjoittamiseen. Ensimmäisessä säkeistössä esitetty kysymys ”But you don’t really care for music, do you?” on laulun ja Cohenin tuotannon kontekstissa kriittinen, sillä musiikilla on Cohenin sanoitusten subjektille erityinen merkitys. Piittaamattomuus musiikista tarkoittaa lauluntekijyyden halventamista ja toisaalta myös uskon halventamista. Musiikkiahan tehdään sanoituksessa juuri hengellisistä syistä, ja viimeisessä säkeistössä Jumala nimetään nimenomaan ”laulun Herraksi”.
Hengellisyyden ja musiikin yhteys konkretisoituu kertosäkeessä, jossa ei ole muuta kuin hallelluja-sanan toistoa. Bryan Appleyard toteaa: ”Describing the chord structure in those three lines in the first verse makes the words, sort of literally, into the music. Similarly, the chorus, which consists simply of the repetition of the word, is pure song in which the words and music are inseparable.” Tosin Appleyard väittää dekonstruoivassa tulkinnassaan, että tämä yhteys trivialisoi sanan ja tyhjentää sen merkityksistään. Cohenin muista teksteistä sekä hänen eläytyvästä, tunteikkaasta tavastaan tulkita kappaletta konserteissa välittyy kuitenkin vilpitön yritys saavuttaa spirituaalinen yhteys musiikin avulla. Siksi kertosäkeen toisto korostaa mielestäni ennemmin halleluja-sanan performatiivisuutta kuin sen sisällöttömyyttä.
Kiinnostavaa ”Hallelujah”-sanoitusten kahdessa versiossa on se, että molemmissa runon puhujan ja Daavidin maailma ja kokemukset sekoittuvat. Various Positions -levyn versiossa tämä tapahtuu viimeisessä säkeistössä, jonka lopussa puhuja ylistää samaa ”laulun Herraa”, jolle Daavid soittaa salaista sointuaan sanoituksen alussa. Tosin jo toisessa säkeistössä puhuja mainitsee Batseban sitoneen Daavidin “keittiön tuoliin”. Arkinen ilmaisu ei aivan istu Raamatun maailmaan. Siksi tuntuu, että Daavidin ja puhujan tarinat kietoutuvat toisiinsa ja että puhuja ja Daavid ovat välillä äänessä yhtä aikaa. Cohen Live -levyn sanoituksessa taas puhuja oikeastaan koko tekstin ajan mukailee Daavidin kokemusta ja eläytyy siihen niin täysin, että laulun subjektin voisi oikeastaan tulkita olevan Daavid itse. Kummassakin versiossa Daavidin tarina toimii paitsi omana kertomuksenaan, myös puhujan ja hänen rakastettunsa vaikean suhteen – sekä puhujan jumalsuhteen – vertauskuvana.
Lähteet
Cohen, Leonard 1984: Various Positions. Passport Records. (CD)
— 1994: Cohen Live. Sony Music Entertainment (Canada) Inc. (CD)
— 2007 [1956]: Let Us Compare Mythologies. HarperCollins Publishers: New York.?
Appleyard, Bryan 2005: ”Hallelujah.” The Sunday Times (UK)?9 January 2005. www.leonardcohenfiles.com/appleyard.html Luettu 2.12.2012.
Baines, Rich 2006: ”Irving and Leonard.” www.leonardcohenfiles.com/layton2006.html
Cheal, David 2008: ”Hallelujah – 20 facts about Leonard Cohen’s Hallelujah.” www.telegraph.co.uk Luettu 2.12.2012.
Day, Aidan 1996: Romanticism. Routledge: London and New York.
Hallelujah-sanoitusten versiot osoitteessa www.leonardcohenfiles.com, kohdassa ”Song Index”.
Kainulainen, Sini, Kaisu Kesonen & Karoliina Lummaa (toim.) 2010: Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Vastapaino: Tampere.
Layton, Irving 1960 [1959]): A Red Carpet for the Sun. McClelland: Toronto.
McGormick, Neil 2008: ”Leonard Cohen: Hallelujah!” www.telegraph.co.uk Luettu 2.12.2012.
Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Kirjapaja: Pieksämäki.
Staines, David 2004: ”Poetry.” The Cambridge Companion to Canadian Literature. Edited by Eva-Marie Kröller. Cambridge University Press: Cambridge.