Museot ja tekoälyn aika: mitä jätämme perinnöksi?

”Jo pidempään museoissa on pohdittu kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja sitä, miten yhä uudet yleisöt voisivat kokea museot omikseen. Alkuvuosinaan internet yhdistyi vahvasti demokratiaan ja tiedon saavutettavuuteen. Tällä saralla monet muistiorganisaatiot ovat tehneet hyvää työtä: yhä useampi kokoelma on selattavissa netissä. Nyt tekoälyn aikakaudella avoimuus ei olekaan ongelmatonta. Herää huoli tekijänoikeuksien polkemisesta, ihmisten luovan työn ja yhteisen kulttuuriperinnön eteen tehdyn työn ryöstöviljelystä kaupattavaksi tuotteeksi, kun botit etsivät koulutusdataa netistä.”

Benjamin Zephaniah, innostuksen ja raivon ääni 

”Zephaniah on nostanut tuotannossaan ja muussa toiminnassaan esiin monia yhteen kietoutuvia teemoja. Hän on puolustanut naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja on puhunut eläinoikeuksista ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Hänen laaja rasisminvastainen toimintansa on kattanut niin mustaan väestöön paikallistasolla kohdistuvan sorron kuin globaalin ylivallan vastustamista.”

Klassista (r)ähinää

”Mua siis ajoi aktivismiin ekokriisitietoisuuden ja oman alani arvojen välinen ristiriita. Toivoin, että jos toimin elinkelpoisen planeetan puolesta muualla, voisin toimia klassisen musiikin töissä rauhallisemmalla mielellä: vaikka alalla ei ekokriisin todellisuus näy, oma tonttini olisi kuitenkin puhtaahko. Niin ei käynyt.”

Taiteesta aktivismissa – Kuinka kansalaistoiminnasta tuli taiteellista toimintaa

”Tämä teksti on kirjoitettu johdannoksi Mustekalan taidetta ja aktivismia käsittelevälle juttusarjalle. Juttusarjan tarkoitus on luoda katsaus Suomessa viime vuosina yleistyneelle taidetta hyödyntävälle aktivismille eli artivismille. Siinä missä artivismia on nähty viime vuosikymmenten aikana myös institutionaalisissa konteksteissa, kuten taidemuseoissa, gallerioissa ja biennaaleissa, tässä juttusarjassa kiinnitetään huomiota nimenomaisesti Elokapinan ja Äitikapinan kaltaisten kansanliikkeiden kontekstiin.”

Mustekalan vuoden parhaat 2025

Jo tutuksi tulleeseen tapaan päätämme vuoden katsauksella kuluneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Mustekalan blogissa siis mustekalalaisten valintoja perusteluineen!

Näytä kuva

”Kuvallistuminen, teoksen välinearvon siirtyminen teoksesta otetun kuvan välinearvoon, on isompi muutos taidekaupan historiassa. Sillä on myös isompi vaikutus taiteeseen itseensä. Katsominen on muuttunut. Se on muuttanut myös taidetta. […] Jos siis 2020-luvun julkisen taiteen ensimmäinen uskonkappale on, että taideteos voi olla sekä kiinnostava että täysin ristiriidaton, toinen on tämä: kaiken läpäisevä, musertava tarve johonkin, joka voidaan muuntaa kuvaksi itsestään, sillä vasta tuon kuvan menestys on menestystä. Teoksen, taiteilijan, tilaajan.”

Mannermaan sinet ja sinelmät – Eurooppalaisuus Espoo Cinén elokuvissa

”Eurooppalaisena elokuvafestivaalina profiloituneen Espoo Cinén vuoden 2025 ohjelmistossa näkyvät maanosan paikalliset erot, jotka ylettyvät elokuvatuotantojen erilaisiin tuotantomahdollisuuksiin. Kirjoitan artikkelia hetkellä, jolloin Suomen hallituksen leikkausten on kerrottu kohdistuvan kipeästi elokuva-alaan. Näyttää siltä, että vuoden 2019 elokuvalain tuotannon monimuotoisuuden, ammatillisuuden, kansainvälistymisen ja elokuvakulttuurin edistämisen tehtäviä ollaan heittämässä romukoppaan.”

Ripustamassa ”Activestills – dokumentoimassa elämää, kuolemaa ja vastarintaa Palestiinassa” -näyttelyä

”Teoksia silkkipapereista availlessa ja aina uusille pöydille levitellessä paikalle saapuu ripustusta ohjaamaan kollektiivin jäsen, taiteilija ja kuraattori Haidi Motola. Jatkamme teosten levittelyä nyt lajitellen kuvia sarjoiksi eri pöydille. Silkkipaperien alta paljastuu ja niiden päällä kulkee poikkeuksellisen järkyttäviä kuvia.”

Ideologioita ja sosioekonomisen statuksen performointia: arkkitehtuurin esteettiset ihanteet 1980-luvun Suomessa

”1980-luvulla suomalainen arkkitehtuuri oli kriisissä. Modernismi oli pettänyt lupauksensa demokratian rakentajana. Yhteisymmärrystä modernismin kehittämiselle tai sen täydellisen vastakohdan luomiselle ei syntynyt. Postmodernismi koettiin uhkaavana, vaikka sen moninaiset ilmenemismuodot sallivat jopa vastakkaisten arkkitehtuuriaatteiden yhtäaikaisen olemassaolon. […] esittelen, miten arkkitehtuurista kirjoitettiin Helsingin Sanomissa ja Avotakassa 1980-luvulla. Mitä pidettiin hyvänä arkkitehtuurina ja miksi?”

Pienet kulttuurilehdet Taiken leikkurissa – tue Mustekalaa liittymällä kannatusjäseneksi

Reilu vuosi sitten kirjoitimme olevamme huolissamme moniäänisen kulttuurikeskustelun puolesta. Huoli on osoittautunut ainakin pienlehtien osalta oikeaksi. Taiteen edistämiskeskus Taike ilmoitti 7.2.2025 kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen yleisavustuspäätöksistä. Suuremmat lehdet saivat huokaista helpotuksesta, sillä monella tuki leikkauksista huolimatta nousi. Me pienet sen sijaan jouduimme kokemaan kenties odotettavissa olleen pettymyksen.

Mustekalan vuoden parhaat 2024

Viime vuosilta tuttuun tapaan Mustekalan uusi vuosi käynnistyy katsauksella menneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Kokosimme mustekalalaisten valinnat perusteluineen blogitekstiksi.

Käsittämättömän käsittäminen – Surrealismin juhlaa Yö Galleriassa

”Levähdys-nimisessä esityksessä mekaaninen teknologia kohtaa digitaalisen; historian eri kerrostumat ovat yhtä aikaa läsnä samalla tavalla kuin kuvan, äänen ja liikkeen elementitkin. […] Diskopallon ja valonsäteen avulla Renvall tekee Yön seinälle tähtitaivaan. Se avartaa loputtomiin surrealismin perinnettä kehittävää ja kommentoivaa taidetta, jota gallerian muut seinät ovat täynnä.”

1 2 3 4 5 6 41