Mustekalan vuoden parhaat 2023
Parilta viime vuodelta tuttuun tapaan Mustekalan uusi vuosi käynnistyy katsauksella menneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Kokosimme Mustekalalaisten valinnat perusteluineen blogitekstiksi.
Blogit
Arkiston aarteita
Mustekalan juhlavuoden päätteeksi pyysimme lehden entisiä ja nykyisiä päätoimittajia valitsemaan lehden arkistosta jonkin tekstin tai teemanumeron, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Tuloksena on kiintoisa pieni läpileikkaus Mustekalan 20-vuotisesta taipaleesta.
Kulttuurilehtien avustuksista leikataan jopa 15 % – olemmeko vaarassa menettää moniäänisen kulttuurikeskustelun?
“Me Mustekalassa olemme huolissamme suomalaisen kulttuurijournalismin ja kritiikin tulevaisuudesta. Taike on tänään ilmoittanut, että valtion budjettileikkaus Taiken määrärahoihin tulee kohdistumaan etenkin kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen avustuksiin. Leikkaukset saattavat olla jopa 15 %, mikä olisi huomattava osuus, noin 120 000 €, jo nyt riittämättömästä avustuspotista.”
Mitä sydän on täynnä
“Runous on siitä lohdullinen kieli, ettei se kysy oikeutusta suruun, se puhuu aina minulta sinulle. Taiteen ja runouden kautta on yhä mahdollista käsitellä sellaistakin kipua, jonka edessä muut sanomisen tavat mieluiten vaikenevat.”
Tanssijuus muutoksessa
“Tanssi on olemassaolon tapa, se on maailman ja oman itsensä ymmärrettäväksi ja näkyväksi tekemistä liikkeen kautta […] Tanssi hyödyntää ruumiillista olemassaolon kapasiteettia monipuolisesti ja moniulotteisesti, mikä nostaa pintaan ennen kaikkea kiitollisuuden tunteen siitä, että olen saanut työssäni käyttää tuota kapasiteettia ja kehittää sitä. Klassisen baletin treenaamisen kehittämä tekninen osaaminen muodostaa pohjan, johon nykytanssi on lisännyt ulottuvuuksia. Kaikki vuosien varrella hankittu kehollinen tietämys ja tanssien eletty kokemus on varastoitunut kehooni, eikä se sieltä minnekään katoa, vaikka en enää esiinnykään viikoittain.”
Joutomaan aika
“FAM:n tilaisuus avasi näkymiä luonnon ja avantgarden moninkertaisiin sidoksiin, ja muistutti, että luonto täytyy ottaa huomioon myös avantgarden tutkimuksessa. Ainakin jos tutkimuksen halutaan olevan nykyajan kannalta relevanttia.”
Paon viivoja ja kiinnittyneisyyttä – Tarkastelussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin pitkät elokuvat
“Pohdin seuraavassa eräitä vuoden 2023 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla esillä olleita pitkiä elokuvia rajallisten, monin tavoin alistettujen mutta vapautta janoavien ruumiiden olosuhteiden kuvauksina. Elokuvat muistuttavat myös siitä, miten monin eri tavoin olemme toisissamme kiinni. Niissä luotujen maailmojen erityisyys ulottuu usein kerronnan rakenteen tasolle, kun katsojaa koetellaan esimerkiksi keston tai standardikerronnasta poikkeavien ratkaisujen avulla.”
The Drowners
“Sueden konsertin aikana kokemani psykosomaattinen tunnemyllerrys ei unohdu, vaan jää mieleeni lukuisten muiden muistojen tavoin. Jokainen konsertti on aina edellistä vaikuttavampi, sillä joka kerta muistoja on vuosien verran enemmän ja kappaleissa alati uusia merkityksen kerroksia.”
Kivien kutsu
“Ekströmin näyttelyssä pohdin, tarvitsisimmeko aikaamme enemmän ylevän kokemuksia, jotta pystyisimme irtaantumaan nykyisestä elämäntavastamme? Voisiko läheisempi suhde esimerkiksi kiviin juurruttaa meitä pois yksilö- ja ihmiskeskeisestä ajasta ja ajattelusta?”
Ei enää neroja, kiitos
“Jos taiteen kaikkiruokaisuus on banaalia, niin yhtä lailla on myös sen ääneen toteaminen. Postmodernin taiteen ironisuudesta valittaminen on kaiketi ilmiönä sekuntia vanhempi kuin postmoderni taide itsessään. Valittaminen kuuluu osaksi taiteen ruoansulatusta: taiteilijan paskasta valittaminen on teoksen kannalta yhtä lailla konstitutiivinen elementti kuin sen näyttelyyn tai museoon tuominen. Taide elää pahennuksesta, jonka se sulattaa osaksi itseään, ja yhtä lailla se elää tämän pahennuksen vastailmiöstä, elitismistä ja ”sisäpiiriläisyydestä”, joka on millä tahansa hetkellä vaarassa puhjeta performanssiksi.”