Kritiikit

Tällä palstalla julkaistaan eri taiteen aloja käsitteleviä, pintaa syvemmälle sukeltavia kritiikkejä.

Kritiikki

Suunnistus kohti ääntä ja pois – Havaintoja vuoden 2025 Kiilan Äänipäiviltä

”Kiilan Äänipäivät on äänitaiteilija Antti Tolvin ja Lau Nau-taiteilijanimellä tunnetun säveltäjä Laura Naukkarisen vuosittain järjestämä kokeelliseen musiikkiin keskittyvä tapahtuma. Äänipäivät on järjestetty yli kymmenen vuoden ajan Kemiönsaaressa, missä järjestäjät myös asuvat. […] Äänipäivillä korostuu yhdessäolo, niin pääkaupunkilaisesta näkökulmasta erikoisen ja etäisen sijainnin kautta kuin hiljaisen olemisen ja jaetun tekemisen myötä. Tähän liittyy vahvasti myös äänitaiteen eetos yhteisestä, jaetusta kokeilevuudesta sekä ylipäätänsä ihmettelystä. Paikalle saapuminen vaatii eräänlaista herkistymistä, valmiutta lähestyä äänten koko tilannetta uusin silmin ja korvin.”

Erika Ryppieva & Oula Haapala
Kritiikki

Kostautuiko oveluus? 13. Berlin Biennale

”Berlin Biennalen maskottina kettu on tietynlainen metafora taiteen tekemisen ja taiteellisen ilmaisun oveluudesta ja liikkuma-alasta. Miten tehdä teoksia, jotka muodostavat oman toimintalogiikkansa? – – Jos näyttelyä pohditaan ilmaisunvapauden näkökulmasta, niin taiteilijoilla on valtiosta riippuen hyvin erilaiset edellytykset sen harjoittamiseen. Tällöin myös tarvitaan taktikointia ja ”ketun oveluutta” esimerkiksi erilaisten merkitysten piilottamiseen.”

Joonas Pulkkinen
Kritiikki

Puhu suuta vailla – Dialogikritiikki Peter asui talossa -näytelmästä

”Kaikessa traagisuudessaan näytelmän voi nähdä kurottavan kohti jotakin uutta ja vallankumouksellista, tilaa jossa toisen lajin edustaja ei ole pelkkä ihmisen vertauskuva, faabelin elementti tai välinearvo. – – Vaikka näytelmä kertoo delfiiniyksilöstä, samalla se viittoo kohti kokonaisia lajeja ja suurempaa kysymystä ei-inhimillisten eläinten oikeuksista. Peter symbolisoituu tahtomattammekin. Hän on kärsimys pienessä tilassa, hän on yksinäisyys, avuttomuus ja kipu, hätkähdyttävä sokeus samankaltaisuudellemme. Näytelmä loppuu, Peter kuolee ja delfinaarioita suljetaan, mutta hyväksikäyttö ja kärsimys jatkuvat toisissa muodoissa ympärillämme.”

Ilona Vuori ja Venla Niinistö
Kritiikki

Keith Tyson vastaan kaikki

”Artikkelissaan Rod Mengham asemoi Tysonin yhtäältä tekijyyden kieltäväksi, tai ainakin persoonallisen ilmaisun kieltäväksi ja siten omasta egostaan luopuneeksi, mutta toisaalta täysin ylivertaiseksi renessanssihahmoksi: Keith Tysonin taiteessa ”maailmaa ei nähdä niin kuin taiteilijat tavallisesti sen näkevät”. Sitä, mitä tavanomainen näkeminen sitten on, tai keitä ne tavanomaisemmat taiteilijat ovat, ei kirjoittaja välitä sen kummemmin eritellä. Tysonin taiteellisen tuotannon asettaminen vastatusten ’muun nykytaiteen’ kanssa pitää toki sikäli paikkaansa, että taiteilija mesenaatteineen ja lähipiireineen asemoituu maailman rikkaimpien ihmisten äärimmäisen kapeaan kärkeen.”

Savu E. Korteniemi
Kritiikki

Vivahteikasta tarinankerrontaa ja kosolti kitaroita – Pat Methenyn Dream Box / MoonDial -konsertti

”Kaikkien aikojen palkituimpiin ja kaupallisesti menestyneimpiin jazz-muusikoihin lukeutuva amerikkalaiskitaristi ja säveltäjä Pat Metheny konsertoi 13.8.2025 Finlandia-talossa osana meneillään olevaa soolokiertuettaan. […] Metheny on panostanut aina niin sävellyksissään, improvisoiduissa sooloissaan kuin levy- ja konserttiohjelmistoissaankin tarinankerrontaan ja melodisuuteen sanan laajassa merkityksessä. Vahva draaman- ja melodiantaju leimasi myös Finlandia-talon konserttia, jonka ohjelmistoon oli punottu kappaleita paitsi kitaristin viimeisimmiltä äänitteiltä myös hänen uransa eri vaiheilta.”

Alonzo Heino
Kritiikki

Voiko taidehistorian kaanonia kirjoittaa uudelleen ilman miehiä?

”Hesselin teoksen nimi viittaa taidehistorioitsija Ernst Gombrichin (1909–2001) teokseen Taiteen historia (1950), johon ei mahtunut naisia taiteilijoina kuin vasta kuudenteentoista julkaisuun vuonna 1995 – johon siihenkin hyväksyttiin vain yksi nainen – – Kirja kuvaa, kuinka vuosisatojen ajan naiset ovat vaikuttaneet taiteeseen ja toimineet johtohahmoina eri tyylikausien parissa.”

Riina Hietanen
Kritiikki

How a Thing is Already Turning into Something Else

”Rääk’s exhibition leads visitors into its own entropy—a controlled chaos and a system of material objects, hard and soft elements, sculptures that can be almost recognized but are mostly strange and disturbing, and smells that defy expectations based on visual perception. […] Morphogenesis is a project of artistic research, articulated in multiple forms: sketches, notes, materials, experiments. But it is also an inhabitable space and a multisensory presentation.”

Anna Jensen
Kritiikki

Hauraus on kokonaisvaltaista ja mutkikasta

”Ihmisten rakentamia monumentteja on pystytetty, ja pystytetään, konkreettiseksi muistuttajaksi oletetusta tärkeydestä. Niiden avulla on haluttu ohjata huomiota historialliseen henkilöön tai tapahtumaan ja toisaalta myös monumentin pystytysalueeseen; maisemaan ja arkkitehtuuriin. Tällaiset spesifit kansallismonumentit ovat historiallisesti kohdentaneet huomionsa juuri kansallisten aatteiden ja mahtavuuden esilläpitämiseen. Kansallista muistia määrittää kuitenkin rakenteellisesti poissulkevuus nostettaessa jalustalle tiettyjä henkilöitä ja tarinoita ja unohdettaessa aktiivisesti toisia. Ristiriitaisuus tulee monesti näkyväksi juuri kohtaavan subjektin ja teoksen välillä, kun julkinen tila, siellä sijaitseva ja tapahtuva monumentti ja eri yleisöt eivät kohtaa yhtenäisellä tavalla.”

Eero Karjalainen ja Tuija Huovinen
Kritiikki

Grönlund-Nisunen ja aistimisen pitkä oppimäärä

”Ambivalenssi, moniselitteisyys, ulkoa tulevien ratkaisumallien puute. Voisi ajatella, että mitään terveellisempää ei voisi ajassamme tapahtua kuin tällaisten kokemisen tapojen uudenlainen oppiminen. Tilanteet, joissa on kerrankin pakko kokea jotain yksin ja olla vastuussa siitä, mitä minussa ja minulle tapahtuu. Aistit kun eivät ole passiivinen valkokangas, jolle todellisuus räimii kuviaan, vaan alati elävä, muutettavissa oleva mahdollisuuksien voimakenttä, jonka rikastaminen ja syventäminen on elinikäinen ilo ja haaste.”

Petteri Enroth
Kritiikki

Piste päättää tauon

”Piste tavoittaa hyvin ajan hengen sekä näyttelyiden käsitteessä ja kokemisessa tapahtuneen muutoksen. – – Claire Bishop kirjoittaa museosta harmaana alueena, joka ei ole enää katseen kautta tarkasteltaville teoksille omistettu valkoinen kuutio eikä myöskään aikasidonnaiselle kokeelliselle teatterille ja esitystaiteelle tarkoitettu black box, vaan jotakin näiden väliltä. Teokset ovat koettavissa moniaistisesti, niillä on tapahtumallinen ja aikaan sidottu ulottuvuus, mutta toisaalta myös kestollinen, tapahtuma-ajan ylittävä olemus. Lisäksi teokset ovat olemassa lukemattomilla näytöillä, joiden läpi niitä katsotaan tallentamisen hetkellä ja tallenteena.”

Anna Jensen
Kritiikki

Väsyneiden vuosikymmen – Dialogikritiikki Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologia -kirjasta

”Yhtenä isona teemana jäi mieleen kummittelemaan tuo kirjan nimessäkin esiintyvä yleinen väsähtäminen. Vaikka teksteissä vihjataan, että juuri taiteesta voi löytää valonpilkahduksia, ei 2010-luku näyttäydy tulevaisuususkoisena aikana, ei edes välttämättä hirveän transgressiivisena kriisiaikana, vaan jonkinlaisena ristiriidoissa jumittavana ja vellovana aikakautena.”

Saara Karhunen ja Jaakko Uoti
Kritiikki

Nämäkin hetket tulevat katoamaan

”Spekulatiivisia tulevaisuuksia luomalla Sansour tuo esiin sen, miten toistuva, kollektiivinen trauma on muovannut palestiinalaista kansallisidentiteettiä. Yrityksestä estetisoida uudenlaisia tulevaisuuksia syntyy eräänlainen väylä toivon ja tahdonvapauden takaisinlunastukselle. Se on selviytymiskeino loputtomalta näyttäytyvässä kierteessä, jossa väkivalta ja hävitys ovat arkipäivää.”

Dana Benlakhdar
1 2 3 4 5 6 … 73