Pakeneva minuus -Jouni Kujansuun retrospektiivinen näyttely Tennispalatsissa

18.10.2004 Raisa Vesterinen Teoksessa ”Puppies” rinnastetaan koiranpennut ja mies, jonka olemus viittaa homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuus on marginaalista. Jouni Kujansuun (s. 1964) näyttely ”Nurkan takana” on matka olemassaoloon, ruumiiseen, seksuaalisuuteen, minuuteen, sivullisuuteen ja kuolemaan. Näyttely esittää maailmassaolon epäyhtenäisenä prosessina. Ihmisen olemus ei ole jotain kokonaista, vaan alati kehkeytyvää ja muuttuvaa. Myös feminiinisyys ja maskuliinisuus sekoittuvat; kuitenkin molemmat […]

Puhtaus ja lika – miehinen ahdistus ulkonäöstä

10.10.2004 Marjukka Syväterä Jouni Kujansuun Nurkan takana- näyttelyssä Tennispalatsissa on teoksia kymmenen vuoden ajalta, vanhimmat 90-luvun alusta. Teoksia ei ole aseteltu näyttelytiloihin mihinkään aikajärjestykseen, eikä esimerkiksi taiteilijan kehityksen seuraaminen tai eri teemojen etsiminen teoksista kuluneiden vuosien perusteella tunnu mielekkäältä. Välillä teokset eri vuosilta on koottu yhteen niin, että ne luovat vaikutelman yhdestä tilasta, jossa jokaisella […]

Miehisyyden gloriasta syrjäytymisen häpeään

10.10. 2004 Anna Jensen Kirjoitus on harjoitustyö Helsingin yliopiston Taiteiden tutktimuksen laitoksella järjestetyllä kritiikin perusteet kurssilla. Jouni Kujansuun näyttely Tennispalatsissa on kuin korkeakulttuurinen peep show; tuntuu kuin olisi salaa päässyt katsomaan jotakin hyvin intiimiä, jotakin, mikä yleensä pidetään katseilta suojassa. Prosessinomaisuus, joka syntyy ripustuksesta, sekä siitä, että esillä on kaikkea piirustuksista ja videoista valmiisiin veistoksiin, […]

Olemassaolon vääjäämättömyydestä – Jouni Kujansuun retrospektiivinen näyttely

7.10.2004 Kimmo Korhonen Kirjoitus kuuluu harjoitustyönä Helsingin Yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitoksella syksyllä 04 käynnissä olevaan Kritiikin perusteiden kurssiin. Näyttelyhuoneen nurkassa on kasa käytettyjen kankaiden sisään ommeltuja luita. Vihertävä värivalo suuntautuu “Luuvalo” nimiseen –teokseen. Vastapäiselle seinälle on ripustettu rivistö seinäkoukkuja esittäviä valokuvia. Ensisilmäyksellä Jouni Kujansuun teokset vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta niihin alkaa kaivata merkityksiä. Nurkan takana, seuraavassa […]

Nykytaiteen banaali helvetti – arvio Donal Kuspitin kirjasta The End of Art

6.10. 2004 Irmeli Hautamäki Post-taiteen tuntee Kuspitin mukaan siitä, että se on kiusallisen banaalia, epäesteetttistä epäkiinnostavalla tavalla ja se lähenee arkielämää ja massojen kokemusta niin pitkälle, etteivät ‘massat’ tunnista sitä enää taiteeksi. Johtava amerikkalainen taidekriitikko Donald Kuspit on julkaissut 2004 poleemisen kirjan ‘The End of Art’, (Cambridge University Press, 2004) jonka pääväitteenä on, että taide […]

After Image – Kuvia sisimmästä

”Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa on avoinna 25.2–23.5.2004 neljän naistaiteilijan yhteisnäyttely, valokuvia ja videoteoksia. Yhteistä taiteilijoille on oman itsensä asettaminen esille, kuvattavaksi ja katsottavaksi. Näyttely on samalla kertaa sekä koskettava ja surumielinen että avartava ja informatiivinen. Kuvat kertovat nuoren ja keski-ikäisen amerikkalaisen naisen monenlaisista rooleista ja tunkeutuvat taiteilijoiden monimutkaiseen ajatusmaailmaan.”

Historiaa nopeammin – Niin lähellä, niin kaukana

”Historiaa nopeammin -näyttely esittelee Venäjän ja Baltian maiden nykytaiteilijoiden teoksia. Ajankohta ei voisi olla kiinnostavampi. Suurin yhteiskunnallinen myllerrys on juuri takana, ja arki alkaa vähitellen muotoutua uudelleen. Murrosvaiheessa olevat yhteiskunnat tarjoavat ihmisille mahdollisuuden olemisensa konkreettiseen analyysiin. Se näkyy myös taiteessa – elinvoimana ja kyselemisenä.”

Hysteria ja taide

”Taidehistorioitsija Anna Kortelaisen […] Levottomassa naisessa popularisoidaan naistutkimuksen, psykoanalyysin ja taiteentutkimuksen aloilla viime vuosina käsiteltyjä teemoja. Tässä ei ole mitään huomautettavaa, kysymyksiä herättävää sen sijaan on, kuinka popularisointi tehdään. Kirjan ongelmana on, ettei siinä tarjoutuvia monenlaisia teemoja kehitellä riittävästi.”

Ateneumin raikkaat kasvot – kansallisen taiteen kokoelma ranskalaisessa seurassa

”Taiteen esillepano on yksi sen ikuisista peruskysymyksistä ja ongelmista. Museoissa problematiikka laajenee, sillä kokoelmien esittelyssä vallankäyttö ja taidehistorian muokkaaminen paljastuvat alastomasti. Ateneum uusi kolmannen kerroksen ripustuksensa joulukuulla 2003. Miten kansakunnan yhteinen taide onkaan esillä?”

Who’s afraid of reality?

”Miten teatteriesitys voi toimia, kun se tehdään vain yhdelle katsojalle kerrallaan? Olen aina kuvitellut yleisön kollektiivisena käsitteenä kuuluvan teatteriin. Toisaalta, on ollut hoviteatteria, jota on tehty pienelle katsojajoukolle, kenties vain yhdelle katsojalle? Toinen asia nousi mieleeni vasta esityksen jälkeen. Esitys eteni kohtauksittain kuten teatteri yleensäkin, mutta eri kohtaukset näyteltiin eri paikoissa, joissa läsnä oli vain yksi näyttelijä kerrallaan. Esitys pirstoutui sarjaksi osasuorituksia kuin viestijuoksu, eikä käsitystä kokonaisuudesta voinut syntyä muille kuin ohjaajalle ja katsojalle.”

Heikinahon tilanne Sculptorissa

”Galleria Sculptorin on vallannut kesäkuun ajan erikoinen tilanne. Minna Heikinaho rakentelee siellä yhdessä työryhmänsä kanssa tilapäisen näköisiä suojia. Yhdessä nurkassa on tekeillä onnettoman näköinen muuraustyö. Toiseen nurkkaan on siirretty seinäelementtejä, joiden taakse joku on piirustellut kuin merkitäkseen oman yksitysreviirinsä. `Tänne ei SAA tulla’, lukee töhryssä. Mistä oikein on kysymys, alkaa selvitä vasta, kun näyttelyvieras astuu pahvista kyhätyn huomaamattoman oven taakse tilaan, jossa esitetään videoita.”

Surrealismin maallinen valaistuminen – Kiasman Yöjuna-näyttelyn tarkastelua

”Kiasman Yöjuna-näyttely tunkeutuu museon kokoelmiin surrealismi-nimikkeen avulla. Näyttelyyn on löytynyt museon varastoista joukko teoksia, joista jotkut edustavat lähinnä surrealistista tyyliä. Liikkeen energian ehtyessä se muuttui tietysti kaikkien tuntemaksi tyyliksi. Yöjuna-näyttely käy moneen kertaan taiteen kautta välittyneen tyylihistorian oppitunnista. Näyttelyn paino onkin siinä, että surrealisimin merkitys tunnustetaan vihdoin meilläkin.”

1 68 69 70 71 72 73 74