8.11.2004 Anu Raasakka Mitä ”itämaisuus” on ja millaisia kokemuksia ja käsityksiä taiteilijoilla siitä on? Katsoja, joka ei ole perehtynyt Kaukoidän maiden kulttuureihin, niiden taiteeseen ja uskontoon, on näyttelyssä vain visuaalisten havaintojensa varassa. Aasian kulttuureita tutkinut ja niistä viehättynyt taiteilija-kriitikko J.O. Mallander kokosi Amos Andersonin taidemuseoon näyttelyn, joka käsitteli itämaisuutta suomalaisessa nykytaiteessa. Näyttely lainasi nimensä Jan […]
25.10.2004 Sari Hallanaro Papisto ja transvestiitit saattavat aluksi tuntua oudolta yhdistelmältä, mutta tässä elokuvassa nuo kaksi maailmaa nivoutuvat luonnollisesti yhteen Almodóvarin uusimman elokuvan teemoja ovat homoseksuaalisuus, lasten hyväksikäyttö ja narkomania. Elokuva käsittelee näitä nykypäivänä niin arkisia asioita koskettavasti, saaden katsojan välillä nauramaan, välillä kuivaamaan silmäkulmiaan. ”Huonon kasvatuksen” pääosasssa ovat Enrique ja Ignacio, jo lapsina toisiinsa […]
”Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa on avoinna 25.2–23.5.2004 neljän naistaiteilijan yhteisnäyttely, valokuvia ja videoteoksia. Yhteistä taiteilijoille on oman itsensä asettaminen esille, kuvattavaksi ja katsottavaksi. Näyttely on samalla kertaa sekä koskettava ja surumielinen että avartava ja informatiivinen. Kuvat kertovat nuoren ja keski-ikäisen amerikkalaisen naisen monenlaisista rooleista ja tunkeutuvat taiteilijoiden monimutkaiseen ajatusmaailmaan.”
”Historiaa nopeammin -näyttely esittelee Venäjän ja Baltian maiden nykytaiteilijoiden teoksia. Ajankohta ei voisi olla kiinnostavampi. Suurin yhteiskunnallinen myllerrys on juuri takana, ja arki alkaa vähitellen muotoutua uudelleen. Murrosvaiheessa olevat yhteiskunnat tarjoavat ihmisille mahdollisuuden olemisensa konkreettiseen analyysiin. Se näkyy myös taiteessa – elinvoimana ja kyselemisenä.”
”Taidehistorioitsija Anna Kortelaisen […] Levottomassa naisessa popularisoidaan naistutkimuksen, psykoanalyysin ja taiteentutkimuksen aloilla viime vuosina käsiteltyjä teemoja. Tässä ei ole mitään huomautettavaa, kysymyksiä herättävää sen sijaan on, kuinka popularisointi tehdään. Kirjan ongelmana on, ettei siinä tarjoutuvia monenlaisia teemoja kehitellä riittävästi.”
”Taiteen esillepano on yksi sen ikuisista peruskysymyksistä ja ongelmista. Museoissa problematiikka laajenee, sillä kokoelmien esittelyssä vallankäyttö ja taidehistorian muokkaaminen paljastuvat alastomasti. Ateneum uusi kolmannen kerroksen ripustuksensa joulukuulla 2003. Miten kansakunnan yhteinen taide onkaan esillä?”
”Miten teatteriesitys voi toimia, kun se tehdään vain yhdelle katsojalle kerrallaan? Olen aina kuvitellut yleisön kollektiivisena käsitteenä kuuluvan teatteriin. Toisaalta, on ollut hoviteatteria, jota on tehty pienelle katsojajoukolle, kenties vain yhdelle katsojalle? Toinen asia nousi mieleeni vasta esityksen jälkeen. Esitys eteni kohtauksittain kuten teatteri yleensäkin, mutta eri kohtaukset näyteltiin eri paikoissa, joissa läsnä oli vain yksi näyttelijä kerrallaan. Esitys pirstoutui sarjaksi osasuorituksia kuin viestijuoksu, eikä käsitystä kokonaisuudesta voinut syntyä muille kuin ohjaajalle ja katsojalle.”
”Galleria Sculptorin on vallannut kesäkuun ajan erikoinen tilanne. Minna Heikinaho rakentelee siellä yhdessä työryhmänsä kanssa tilapäisen näköisiä suojia. Yhdessä nurkassa on tekeillä onnettoman näköinen muuraustyö. Toiseen nurkkaan on siirretty seinäelementtejä, joiden taakse joku on piirustellut kuin merkitäkseen oman yksitysreviirinsä. `Tänne ei SAA tulla’, lukee töhryssä. Mistä oikein on kysymys, alkaa selvitä vasta, kun näyttelyvieras astuu pahvista kyhätyn huomaamattoman oven taakse tilaan, jossa esitetään videoita.”
”Kiasman Yöjuna-näyttely tunkeutuu museon kokoelmiin surrealismi-nimikkeen avulla. Näyttelyyn on löytynyt museon varastoista joukko teoksia, joista jotkut edustavat lähinnä surrealistista tyyliä. Liikkeen energian ehtyessä se muuttui tietysti kaikkien tuntemaksi tyyliksi. Yöjuna-näyttely käy moneen kertaan taiteen kautta välittyneen tyylihistorian oppitunnista. Näyttelyn paino onkin siinä, että surrealisimin merkitys tunnustetaan vihdoin meilläkin.”
”…miten kiinteisiin ja paikallaan pysyviin objekteihin tottunut kuvataidekriitikko voi sanoa jotakin liikkeeseen perustuvasta taiteenmuodosta? Onko hänen auttamatta jäätävä puvustuksen, lavastuksen ja valaistuksen tasolle esitystä tulkitessaan? Vai voiko tanssin nähdä kuvina ja jos voi, millaisina? Päätin tutkia asiaa menemällä seuraamaan Tero Saarisen Hunt-tanssiesitystä.”