”Ikebanassa merkityksellinen kysymys ei ole, mitä teos esittää, vaan huomio kohdistetaan siihen, miten sen elementit asettuvat suhteeseen keskenään ja ympäristöönsä. Asetelmista ei etsitä aihetta, kertomusta tai symbolista merkitystä, vaan siinä keskitytään tarkastelemaan linjoja, jännitteitä, rytmejä ja tasapainoa.”
”Uskoakseni Passer d’un rêve à l’autressa on klassikkoainesta. Ei tavalla, jolla Documenta 11 uudisti poliittisella taiteellaan paradigmoja vuonna 2002, vaan pitkään muisteltuna poikkeamana, jossa käytävät taidemaailman alitajuntaan, materiaalit edellä, osoittivat jotakin merkittävää taiteen mahdollisuuksista ja luonteesta – jotakin, jota ei kenties ennen ikinä ollut ajateltu. Kaikki oli kuitenkin jo valmiina. Jonkun piti vain tarttua toimeen ja kuratoida.”
”Vähäisyys ei tarkoita sitä, että mitään ei tapahtuisi. Päinvastoin: tapahtuma vain siirtyy teoksen ja katsojan väliseen pieneen mittakaavaan. Se voi olla liike, joka on ensin lähes näkymätön, mutta joka paljastaa ominaisuutensa vasta ajan kanssa, tai esine tai ympäristö, joka voi ensin tuntua vieraalta ja sen jälkeen tulee uudella tavalla tutuksi.”
”Laajoissa immersioissa viettelee ja ahdistaa ajatus tapahtumien ulkopuolelle jäämisestä. Jotkin hetket on varattu muutamalle tai vain yhdelle katsojalle. – – Kaikki toistuu, mutta mikään ei tapahdu uudelleen aivan samalla tavalla. En tunne olevani väärässä paikassa, eikä aika mene hukkaan. Ihmiset eivät ole mitään animatroniikkaa, joka vain toistaisi luuppiaan. Ja ennen pitkää katoaa myös tarve sännätä aina seuraavaan, varmasti uuteen hetkeen ja uuden esiintyjän luo. Paitsi jäämisen pelko häviää.”
”Kumun 20. juhlavuoteen kutsuttu Kristi Kongi on ensimmäinen virolainen naistaiteilija, joka pääsee esiintymään museon pääsalissa. Laaja, useammasta erillisestä tilasta koostuva installaatio antaa kokonaisvaltaisen visuaalisen ja tilallis-kehollisen kokemuksen. En ole koskaan nähnyt yhtä kekseliään värikylläistä ja rohkeaa näyttelyarkkitehtuuria. Sekä materiaalisesti että semanttisesti moniulotteinen, ärhäkkä kokonaisuus häkellyttää, vakuuttaa ja vavahduttaa.”
”Odotinkin, että Flow’ssa taideohjelma olisi tietenkin alisteinen musiikille ja kaupallisillekin kumppaneille. Silti tuntui korostetusti siltä, että taideosio jäi jalkoihin ja toimi harmittomana taustana kaikelle muulle poseeraukselle.”
”Kirjallisuuden, kuvataiteiden ja musiikin sijaan Rajewsky puhuu verbaalisesta, visuaalisesta ja auditiivisesta mediasta, jotka voivat liittyä toisiinsa monilla tavoilla edustaen näin erityyppisiä intermediaalisuuden muotoja: kahta tai useampaa eri mediaa yhdistävää kombinaatiota, yhdestä taidemuodosta toiseen tapahtuvaa media transpositiota (adaptaatio) ja intermediaalista referenssiä eli viittaussuhdetta toiseen mediaan.”
”Kaiken kaikkiaan tämän hetken nuorten taiteilijoiden teoksissa on jollain lailla odottava suhde nykyisyyteen. Harva esittää voimakkaita väitteitä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Epäkohdat ja aikamme haasteet esitetään usein realistisesti ja suoraan kuvattuna, toisaalta myös henkilökohtaisesti. Nykytaide on nuorten kontekstissa avoin niin materiaalisille kokeiluille ja tekniikoiden yhteen tulemiselle kuin myös alustaksi itseä koskeville kysymyksille.”
Mustekalassa sukelletaan tänä vuonna Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -maisterinäyttelyn tarjontaan kahden dialogikritiikin voimin. Nyt julkaistavassa toisessa keskustelussa näyttelykokonaisuutta pohdiskelevat nuorempaa taiteentutkijapolvea edustavat Henrika Lehmusvaara ja Neea Lahti.
”Analogiset filmitekniikat ovat selvästi palanneet jäädäkseen. Vanhoilla tekniikoilla luodaan nykytaidetta, joka tutkii usein mennyttä nimenomaan nykyhetkestä käsin. Festivaalin kokonaisuus ei tuonut siis minulle uusia näkökulmia vaan vahvisti omaa näkemystäni: analogisilla medioilla on tärkeä rooli nimenomaan nostalgian kuvaamisessa. Itse materiaalin tutkimisen lisäksi (materiaali itsessäänkin on toki nostalginen) analogisten filmitekniikoiden avulla taiteilijat usein kuvaavat ja tutkivat suhdettaan menneisyyteen, sukujuuriin ja historiaan.”
Loppukevään ja alkukesän vuosittaisiin tunnuspiirteisiin lukeutuu Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -maisterinäyttely, jossa on tällä kertaa esillä 45:n opintojaan viimeistelevän taiteilijan töitä. Näyttely huomioidaan Mustekalassa tänä vuonna kahden dialogikritiikin voimin. Ensimmäisenä näistä julkaistaan Mustekalan kirjoittajakuntaan kuuluvien Jaakko Uotin ja Frans Aution keskustelu.
”Teoriaa on kuitenkin vaikea, turhakin, ohittaa teosten äärellä, kun taiteilija esittelee näyttelyssään laajasti queer-ekologian ja posthumanistisen taiteen keskeisiä kysymyksiä. Tai suorastaan vaikuttaa poimivan ihailtavan sujuvasti teoksiinsa lähes kaikki ilmassa olleet aiheet: teoksissa käsitellään niin ihmisen ja muiden lajien suhteita, fossiilikapitalismia kuin ihmisten välisiä oikeudenmukaisuuskysymyksiäkin. Toisaalta teoksissa voi nähdä viitteitä myös populaarimpiin ilmiöihin”