”Juttusarjan juttujen kautta taideaktivismi jäsentyy hyvin monipuolisena. Mukaan tuli populaarimusiikkipromootiota, metsässä liikkumista, hiljaa piirissä istumista, Jean Sibeliuksen musiikkia katusuluissa, erilaista aktioiden suunnittelua taiteellisena toimintana, käsitöitä kuten virkkaamista, laulamista, rumpujen soittamista, käsikirjoittamista, puvustamista – hirveän monentyyppistä toimintaa.” – Sini Mononen
Singin’ in the Acid Rain on Aatos Ketvelin musiikillista äänikollaasia ja lyriikkaa yhdistävä kuunnelma.
”Se selittämätön tunne sijaitsee jossakin
nenäontelon ja kitalaen välillä.
Se on siemen.
Siellä se sijaitsee, sykkii silloin tällöin.
Luulisin, että aina lähellä ymmärrystä se sykkii.
Tai sitten silloin, kun jokin on aivan hirvittävällä tavalla väärin.
Viime aikoina se on sykkinyt tavallista tiheämmin.”
”Ruumiillinen impulssi johtaa pysähtymiseen, joka johtaa tuhoavien rakenteiden pysäyttämiseen. Nykyhetkessä Elokapina ja sen yhteydessä toimivat liikkeet, kuten Äitikapina, samoin kuin rampa-aktivistit ja vaikkapa Territorio Doméstico toteuttavat kukin erilaista, mutta nähdäkseni samasta ytimestä kumpuavia pysäyttämisen politiikkaa. Ruumiin fyysistä todellisuutta kuuntelemalla voi päätyä voimistelu- tai pinkojatodellisuuden vastustamiseen yksinkertaisesti menemällä työn sijasta uimaan, mutta myös tekemällä mielekästä työtä sellaisen maailman eteen, jossa lapseni pääsee vielä aikuisenakin uimaan.”
”Metsään uppoutuminen kehostaan tietoisena voi tuottaa muun muassa kaltaistumisen kokemuksia: kirjaimellista myötätuntoisuutta toisenlaisia kohtaan. Kokemuksellinen havahtuminen energian kiertoon kehon, ympäristön ja yhteisöjen sisällä ja niiden saumoissa voi myös edistää ymmärrystä laajemmasta jaetusta kehollisuudesta. Miten tällainen ymmärrys leviäisi laajemmalle niihin yhteiskunnan ja talouden valtarakenteisiin, jotka määrittävät elollisen olosuhteita?”
”Kapina elämän puolesta ei ainoastaan herätä huolta maapallon heikkenevistä elinolosuhteista, vaan myös kansalaisyhteiskuntamme tilasta. Kapinallisten sinnikkyyttä korostavan narratiivin vastavoimaksi on elokuvan loppupuolelle koostettu joukko videotaltiointeja poliisien aktivisteihin kohdistamista ylilyönneistä. Kapinallisia poistetaan ajoradoilta kuristusottein, asfalttia pitkin raahaten, raajoista riuhtoen, kumoon tönien. Eräs poliisi lyö poistaessaan lippua kapinallisen hallusta tätä lipun varrella päähän. Kädet ilmaan nostava kapinallinen puolestaan viedään asfalttiin kolmen poliisin toimesta, joiden alla oltavat vaikuttavat lievästi sanottuna tukalilta. Täysin ilman huolta liioittelusta voidaan puhua poliisiväkivallasta – liikkuvan kuvan todistusarvolle ei ole vastaansanomista. Nämä kuvat ovat omiaan järkyttämään sekä mieltä että uskoa poliisin rooliin mielenosoitusoikeuden turvaajana.”
”Elokapinan Kapinaorkesteri on esimerkki siitä, kuinka taideinstituutioiden ja aktivismin välinen suhde voi tiivistyä liikkeiden kontekstissa omaksi alakulttuurikseen, jossa tieteen, taiteen ja aktivismin väliset kytkökset muovautuvat kenties instituutioiden lavoilla esitettävää taidetta näkymättömämmäksi, mutta toisinaan myös suuria massoja liikuttavaksi ja näin ollen yllättävänkin muutosvoimaiseksi poliittisen taiteen muodoksi.”
”Kun mielenosoitus on visuaalisesti harkittu ja kun siinä on musiikkia tai selkeä esteettinen kieli, se kutsuu pysähtymään. Hanna kertoo, että taiteen hyödyntämisen keskeinen tavoite on se, että ihmiset pysähtyisivät niin pitkäksi aikaa, että he näkisivät ja kuulisivat, miksi kadulla ollaan. Näkyvyyden lisäksi taide tuo mielenosoituksiin myös turvaa ja rauhaa.”
”Taiteeseen kohdistunut ilmastoaktivismi esitetään uutisissa pääasiassa uhkaavana tai vahingollisena toimintana ja oikeudellisesti tuomittavina tekoina. Niissä aktivistit ’hyökkäsivät’ teosten kimppuun, ’töhrivät’ maalauksia ja ’iskivät’ arvotaiteeseen. Se, että teokset on suojattu turvalaseilla eikä teosten vahingoittaminen ollut aktivistien tarkoituksena, jää useamassakin uutisessa mainitsematta. Vain harva uutisjuttu rakentaa ilmiöstä kuvaa muutoksenajajana tai tuo positiivisemman näkökulman ilmiöstä uutisointiin.”