Mustekalan Kyberpunk-teemanumero syntyi yrityksestä ymmärtää kyberpunkin roolia maailmassa, joka näyttää yhä enemmän siltä, millaiseksi taiteilijat 30 vuotta sitten sen kuvittelivat muuttuvan.
Numeron on toimittanut Onni Mustonen. (Kannen kuva: Ahma Hokkanen)
“Kyberpunk-kertomuksissa teknologia on kehittynyt pisteeseen, jossa mieli kyetään irrottamaan ruumiista ja siirtämään virtuaaliavaruuden kautta toiselle puolelle maailmaa, tekoäly on saavuttanut tietoisuuden ja ihmiset voivat matkustaa planeetoilta toiselle (tästä juontuu kyperpunk-termin kyber-etuliite). Samalla tämä teknologinen kehitys on kuitenkin johtanut yhteiskuntajärjestelmän murenemiseen. Valtaa pitävät joko suuryritykset tai totalitaristiset valtiot, ja tarinoiden päähenkilöt eivät ole avaruuslaivojen kapteeneita tai jedi-ritareita, vaan yhteiskunnan marginaalissa eläviä anti-sankareita (ja tästä juontuu kyberpunk-termin punk-loppupääte).”
“Postmoderni-kyberpunk viittauksineen, lainauksineen ja vanhentuneine teknologioineen palvelee kuluttajien nostalgianhalua. Kyberpunk oli viimeinen tieteisfiktion liike, joka kuvitteli uudenlaisen tulevaisuuden, joka perustui ennennäkemättömiin teknologisiin harppauksiin. Pian tulevaisuuden korvasivat erilaiset loput: historian loppu, hyvinvointivaltion loppu, kommunismin loppu ja – lopulta – maailmanloppu. 80-luvulle viittaavassa kyberpunkissa on siis jotain lohdullista, koska se uskoo, että tulevaisuus on vielä mahdollinen (oli tuo tulevaisuus miten synkkä hyvänsä), mutta nostalgisena moodina se myös salakavalasti tuhoaa uskomme ‘todelliseen’ tulevaisuuteen.“
“Päähenkilö Kanedan punainen moottoripyörä on hitsautunut globaalisti populaareihin mielikuviin japanilaisesta viihteestä, harrastajapiireissä Hello Kittyn ja Pokémonin vertaisesti. Ilman Otomon hektisiä, post-apokalyptisiä kuvia Neo-Tokion nuhjuisista sivukujista ja sykkivistä moottoriteistä sellaiset teokset kuin The Matrix (1999) ja Looper (2012) olisivat olleet hyvin erinäköisiä, puhumattakaan Battle Angel Alita (1990) ja Cowboy Bebop (1998) -animeista tai Hideo Kojiman videopeleistä.”
“Yksi klassisimmista kyberpunkin elementeistä on tekniikan vankka marssi. Se on prosessi, joka ei jää miettimään mahdollisia moraalisia tai yhteiskunnallisia seurauksia. Ihmiskunnan ja tieteen kehitys on uskomattoman nopeaa ja tuonut paljon kehitystä, mutta sen avaamia mahdollisuuksia ei vielä ehkä ymmärretä. Genren tärkein (poliittinen) huolenaihe on se, miten uudet tieteelliset edistysaskeleet voivat vaikuttaa yhteiskunnan arvoihin tai ihmiselämän käsitykseen.“
Ahma Hokkasen sarjakuvassa pohditaan Brandon Cronenbergin Possessor (2020) -elokuvan inspiroimana kehodysforiaa pelaamisen kautta sekä käännetään katse tulevaisuuden teknologiaan.
”Jos kyberpunkilla olisi poliittinen agenda, sen agendan ytimessä olisi edistys. – – Tässä ajassa oikeastaan korkeateknologista moraalittomuutta [eivät] edusta tavanomaiset rikolliset, vaan joka yö sykettään mittaavat uraohjukset. Maailma kirjaimellisesti palaa, mutta silti ihmisten on edistettävä omaa unelmaelämäänsä.”