
Nykysirkus
Teemanumerossa pureudutaan nykysirkukseen taiteenlajina niin dramaturgian, tekniikan, esitystilan kuin katsojasuhteenkin tasoilla.
Numeron on toimittanut Evianna Lehtipuu. (Kannen kuva: Mikko Rinnevuori)
Teemanumerossa pureudutaan nykysirkukseen taiteenlajina niin dramaturgian, tekniikan, esitystilan kuin katsojasuhteenkin tasoilla.
Numeron on toimittanut Evianna Lehtipuu. (Kannen kuva: Mikko Rinnevuori)
Teemanumeron tekstit eivät pyri määrittelemään nykysirkusta tyhjentävästi, vaan ne avaavat useita ikkunoita, joiden kautta nykysirkukseen voidaan kurkistaa tarkemmin. Tekstien kautta piirtyy esiin moniulotteinen kuva muuttuvasta taiteenalasta, joka on sidoksissa aikaan: se linkittyy menneeseen, on kiinni tässä ajassa ja sen ilmiöissä – ja mikä tärkeintä, uskon, että sillä on meille paljon annettavaa myös tulevaisuudessa.
Uskon, että kauhuklovnin hahmon taustalla vaikuttavat juuri ne tekijät, jotka tekevät klovnista mielenkiintoisen: klovni on kuin ihminen, mutta ei ole, toimii loogisesti, mutta järjettömästi, ja kyseenalaistaa pelkällä olemisellaan normien rajat. Klovnissa on jotain kaoottista. Siinä toisaalta piilee hahmojen välinen keskeinen ero: kauhuklovni tunnistaa oman anarkiansa ja nauttii kaaoksen luomisesta. Nykyklovneriassa klovni tyypillisesti pyrkii tekemään parhaansa. Se paras vain on ihanan naurettavaa.
Sirkustaiteilija ja klovni Jenni Kallo ja tuottaja, sirkushistorian opettaja ja taiteen tutkija Jonna Leppänen keskustelivat maaliskuun lopulla ajankohtaisista etäesityksistä ja klovnerian yleisösuhteesta. COVID-19-epidemia on estänyt tavanomaiset esittävän taiteen esitykset kaikkialla maailmassa, minkä seurauksena erilaiset etäesitysmuodot ovat vastanneet ihmisten tarpeeseen esittää ja katsoa esityksiä. Erilaiset etäesittämisen tavat ovat tervetulleita myös maapallomme tulevaisuuden kannalta, sillä ekosysteemimme ei kestä sellaista lentomatkustamiseen perustuvaa globaalia elämäntapaa, johon olemme ennen koronaepidemiaa tottuneet.
Jokainen taiteilija oli ensin amatööri, väitti amerikkalainen esseisti Ralph Waldo Emerson. Nykysirkus on paitsi taiteilijan ammatti myös yhä useamman lapsen, nuoren ja aikuisen harrastus. Mitä eroa ja yhteistä on harrastajan ja ammattilaisen nykysirkustaiteella?
Mielestäni on selvää, että perinteisestä sirkuksesta ei tule nykysirkusta lisäämällä siihen tanssi- tai näyttämöilmaisua. Mielestäni ei myöskään ole niin, että sirkus taidemuotona ‘sisältää’ elementtejä muista taidemuodoista. Sirkuksen kuuluu seistä omilla jaloillaan, mutta tämäkään ei tarkoita sitä, että sirkus on yhtä kuin temppujen, teknisen taidon tai balettimaisen muodon esittelyä. Ehkä postmodernin nykysirkuksen ei edes kannata olla wau-efekti?
Pohjois-Suomen sirkuskentällä on saanut usein huomata, kuinka välttämättömyys on käännetty hyveeksi: kun kunnolliset esitystilat ovat vähissä, ryhmät luovat paikkasidonnaisia teoksia perinteisten estradien ulkopuolelle. Toisaalta kiinnostava lopputulos voi syntyä myös silloin, kun muualla harjoiteltu teos tuodaan yllättävään ympäristöön.