Jaakko

Kritiikki

Linnun silmänräpäys ja muita kuvia – Sanna Kannisto: Observing Eye

Galleriaan astuessani huomaan ensin lintujen äänet, sirkutuksen, visertelyn, liverryksen. Sanna Kanniston (s. 1974) yksityisnäyttely Observing Eye koostuu kolmen viime vuoden aikana valmistuneista valokuvista, valokuvakollaaseista ja videoinstallaatiosta, joka sisältää myös 10-kanavaisen äänimaailman.     Videoinstallaatio sijaitsee gallerian nurkassa, viiden näytön taustaksi on suoraan seinään kiinnitetty mustavalkoinen maisemavalokuva, kuin tapetiksi. Maisemassa on lehdettömiä puita. Videoissa näemme valokuvista […]
Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen: Immen ansa (2019)
Kritiikki

Radikaalia pehmeyttä: Astrid Strömberg ja Maria Valkeavuolle, Exhibition Laboratory Project Room sekä Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen, Huuto Galleria

Ystäväni googlettaa Maria Valkeavuolteen näyttelyn nimeä avajaisissa. “Se tarkoittaa punastumisen pelkoa!” hän lopulta ilmoittaa tohkeissaan. Olemme sitä mieltä, että tämä nimi, Erythrophobia, on huippu. Näyttelyssä on toinenkin teksti, joka tekee minuun vaikutuksen: kuultopaperille tulostettu, päivittäin vaihtuva lause muodostaa toiston myötä kuvion läpinäkyvälle pinnalle. Tänään siinä lukee: Kuinka elää tässä ruumiissa kaikkien näiden tunteiden kanssa? Niin […]

Landscapes of possibility: Outi Koivisto’s line leads the viewer into undecidability

The pencil descends onto the paper and begins its path. It glides along vast curves, turns around unexpectedly, moves intensely back and forth, and all of a sudden obtains a conscious mind. For a moment it learns the viewer’s language and the mute line transforms into a power line hanging over an alley. The wires […]
Sivusilmä

Mahdollisuuksien maisemat: Outi Koiviston piirrosjälki vie derridalaisen päättämättömyyden äärelle

”Kynä asettuu paperin pinnalle ja lähtee kulkemaan, se liukuu laajoja kaaria, tekee äkkikäännöksen, sahaa edestakaisin hetken verran, ja yhtäkkiä se saavuttaa tietoisen mielen, se oppii hetkellisesti katsojan kielen ja mykkä viiva muuntautuu sähkölinjaksi sivukujalla.”
Sivusilmä

Arkiston pahin uhka on kaaos

  1 § Tämä teksti koskee seuraavia arkistonmuodostajia: Titti Miettisen näyttely Minä jäädytän sitä öisin. On pakko., joka oli esillä Huuto-galleriassa tämän vuoden alussa. Eksyin sen pariin oikeastaan sattumalta, kun liikuin koneteknillisen laboratorion liepeillä. Oli iltapäivä, teoksen jääkimpaleet olivat ehtineet muuttua vetisiksi. Galleria Hippolyten tammikuun ajaksi täyttänyt Ulrika Fermin näyttely Ollaan kuin ei oltaiskaan. Suunnittelin […]
Sivusilmä

Veet syvät päilyvät – Merkintöjä Gaston Bachelardin materiaalisesta mielikuvituksesta, vedestä ja elokuvasta

  Oi värisevä liha / niin viehättävästi liikut / materia.                                     Raimo Hartzell Kaikki mitä sydän kaipaa, palaa veden hahmoon.                                     Paul Claudel   I Ranskalainen hakuteos esittelee Gaston Bachelardin (1884–1962) tieteen ja runouden filosofiksi. Siinä voisi aavistella ristiriitaisuutta, mutta ainakaan Bachelardia itseään se ei tuntunut vaivaavan.(* Uransa alkuvaiheessa Bachelard hahmotteli tieteen ja […]
Sivusilmä

Kriitikko Joonas Säntistä ja väärin luetusta kirjasta

  Viime kesänä kriitikko Joonas Säntti joutui kiivaan arvostelun kohteeksi ”luettuaan väärin” Saara Turusen Sivuhenkilön. Säntti kritisoi teoksen dualistista sukupuolimaisemaa, joka hänen mukaansa uhraa mieskarikatyyrille sellaiset sukupuolisuuden harmaat alueet ja nyanssit, jotka ovat keskeisiä hänen omalle kokemukselleen. Ongelmaksi muodostui feministisen teoksen arvostelijan sukupuoli. Niinpä metakritiikkiä kirjoitettiin olettaen, että kyse on kulahtaneen kulttuuriukon regressiivisestä öyhötyksestä, joka […]

1 2 3 4 5 6 7