
Kuuman kesän taidetta
Laajassa kritiikissä Martta Heikkilä arvioi kesänäyttelyjen antia.

Laajassa kritiikissä Martta Heikkilä arvioi kesänäyttelyjen antia.

Russolon manifestin tekstiä kannattelee intohimo, joka on säilyttänyt tuoreutensa vuosisadan ajan. Sen julistuksen häly ei ole mitään korvia huumaavaa meteliä. Pikemminkin se viekoittelee
Ohtonen ja Jensen tuovat esiin niin yhteisöllisen tekemisen kuin kuraattorin ja taiteilijan välisen keskustelun tarpeen. Kolmas, olennaisin ja keskustelua uusille urille avaava osapuoli tässä olisi kuitenkin taideteos itse.

Rajaa todellisen ja mielikuvituksellisen välillä hämärtävät muun muassa taiteilijan valinnat jättää ajoittamatta joitakin töitään.

Hukkanen hallitsee niin mustavalkoisen viivapiirroksen kuin liidut ja vesivärit. Kokonaisuus on ilmava, raikas ja monipuolinen.

Käsitekartta-kritiikki Hangon teatteritreffeiltä. Kartan seuraaminen onnistuu parhaiten älylaitteen näytöltä.
Illan kutkuttavimpia kysymyksiä olivat rakkauden äärirajat ja kysymys siitä, kuka määrittää rakkauden sopivaisuudelle rajoja.

Festivaalista muodostui irrallisia teoksia tiheämpi kokonaisuus. Päivä jolloin ihmisiä kokoontui yhdessä ihmettelemään taiteen ja elämän rajallisuutta, loputtomia mahdollisuuksia ja hetkellisyyden haikeaa kauneutta.

Haku proosamuotoisen taidekritiikin kirjoituskurssille on alkanut.

en halua missään nimessä olla osa koneistoa, joka on tässä nyt nostamassa Suomen taiteen tulevaa kärkeä esiin tai tekemässä “seuraa näitä” poimintoja. (Kansikuva: Saska Ylitalo: Camouflage)

Kulttuuriyhdistys Mustekala ry.:n verkkolehdessä teknisiä ongelmia

Ei ole kauhua uudelleenmerkitseviä tai uudelleentulkitsevia elementtejä – ei ole nimeämisen tekoa, jossa kauhusta tulisi jotakin muuta kuin fiktioon ja karnevalismiin palautuva, kauhua banalisoiva klisee.