
Siirtymiä ja kulkuja – Suomalaisia taiteilijoita Roomassa
Näyttelyn nimi ”SIIRTYMIÄ JA KULKUJA” tuntuu viestivän jonkinlaisesta välitilasta, joka ei ole täysin tuttua mutta ei myöskään vierasta.
Näyttelyn nimi ”SIIRTYMIÄ JA KULKUJA” tuntuu viestivän jonkinlaisesta välitilasta, joka ei ole täysin tuttua mutta ei myöskään vierasta.
Päällimmäiseksi Blaue Fraun teoksesta ja koulutusillasta minulle jää mieleen sen turvallinen ilmapiiri ja lempeä ote, jota voin soveltaa suhteessa itseeni ja toisiin toiminnallani – olemalla läsnä, kuuntelemalla ja vastaamalla.
Sen sijaan, että olisivat etupäässä kiinnostuneita valokuvan kulttuurihistoriasta tai keräilyharrastuksesta, Kalha ja Tahvanainen lähestyvät teoksissaan valokuvia henkilökohtaisen esteettisen kokemuksen näkökulmasta.
Koiviston tapa katsoa maisemaa nostaa esiin ihmisen ja luonnonympäristön teknologisen suhteen. Ihminen on laji, joka pystyttää itsensä ja luonnon väliin rakennelman, jonka hän sitten naamioi sisältäpäin muistuttamaan luontoa.
Jos dokumenttielokuvien objektiivisuutta onkin jo pitempään haastettu ja kyseenalaistettu, essee-elokuva välttää tämän ansan henkilökohtaisella suhteellaan esitettäviin asioihin.
Taiteilijan sosiaalinen omatunto, traumat, muisti ja dokumentaarisuus ovat läsnä monissa teoksissa.
Raekallion kaunokirjalliset tanssiteokset perustuvat eräänlaiseen esteettiseen kolmoissidokseen tanssin, tekstin ja tilan välillä.
Ensinäkemältä kepeän humoristisilta vaikuttavat sarjakuvat saattavat asiapitoisuuden ja runsaan tekstin vuoksi tuntua raskailta lukea.
Lavarunospektaakkelissa Alakulttuuritalolla tuntui, että ensi vuonna jo kymmenen vuoden ajan pääkaupungin kulttuuritarjontaa rikastuttanut Helsinki Poetry Connection (HPC) on uuden vaiheen äärellä.
Millaisena Suomi ja suomalainen kulttuuri näyttäytyy burleskin – klassisen ”nakubaletin” – silmin? Lahden pikkuteatterissa itsenäisyydenpäivän aattoiltana järjestetty Nakubalettirevyy oli myös osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa.
Teksti: Kari Yli-Annala Kuvat: Rakkautta&Anarkiaa __________________________ Claire Denis: Aurinko sisälläni (Un beau soleil intérieur, 2017) Roland Barthes: Rakastuneen kielellä (alunp. Fragments d´un discours amoureux, 1977, suom. Tarja Roinila, Nemo, 2004) __________________________ “Epäselvää rap-musiikkia” tekevän Draama-Helmen eli Helmi Kajasteen musiikkivideossa Kukkuu (2015, musiikki: Miikka Sipilä) näkymätön voima vetää laulajan kehoa auringonvalossa maan pintaa pitkin. Musiikkivideon loppua […]
Oudontaminen on totuttujen tapojen ja itsestäänselvien asioiden kuvailua etäännytettyinä tavallisista muodoistaan. Miten R & A -festivaalin — elokuvat onnistuvat oudontamisen taidossa?