Absurdi emansipaationa
Kevään viimeisimmillä klubeilla nähtiin niin suomiburleskin veteraaneja ja aloittelijoita kuin kansainvälistä osaamista.
Kevään viimeisimmillä klubeilla nähtiin niin suomiburleskin veteraaneja ja aloittelijoita kuin kansainvälistä osaamista.
Sukupuolinen identiteetti ei ole enää välttämättä lukittua; annetun sukupuolisuuden kyseenalaistaminen on yksi nykytaiteen teemoista. Silti tutkittavaa täysin traditionaalisen naistaiteilijuuden tai aihepiirinä miehisyyden maalaamisen kanssa riittää yhä.
Sarjakuva kertoo tarinan käyttäen peräkkäin asetettuja kuvia, sanoo yleisesti tunnustettu tosi uskomus. Yksinkertaista kaavaa on helppo noudattaa. Vaikeampaa on poiketa siitä ja tehdä se hyvin.
Innolla odotettu ARS17 – Hello World! kysyy, mitä taide kertoo digitaalisesta ajastamme. Näyttelyn taiteilija- ja teoskattaus vakuuttavat, mutta laajaa, monitahoista ja tärkeää teemaa olisi voinut haastaa lisääkin.
Siloteltu maakuvapropaganda ei lopulta onnistu antamaan tilaa sellaiselle kerronnalliselle särmälle, joka tekisi näyttelystä aidosti keskustelua stimuloivan kokonaisuuden.
Heini Ahon ja Charlotta Östlundin näyttelyt sopivat hyvin näyttelykierroksen peräkkäisiksi rasteiksi
Toiminnan tulee särkyä aika ajoin, jotta se voisi olla todellinen ja ihmiselle ominainen. Kuten kaunis lauluääni ja ilmaiseva viiva vaihtelevat, on jokaisen yksittäisen ihmisen tapa toimia vaihteleva ja vaihtelevuuden tavoiltaan omanlaisensa.
Oikeastaan kyse on vain painotuseroista. Populismi selitetään tunteilla ja tunteet populismilla. Totuudenjälkeisyys lymyää taustalla eräänlaisena kattokäsitteenä, periodinimikkeenä tai aikakautena.
Eiköhän tapahtuman järjestäjien olisi nyt jo aika ohjata toimintaansa suuntaan, jossa kulttuuri olisi aidosti asian pihvi eikä sen toissijainen ”mauste”?
Kulttuurin ja sivistyksen alasajoon vähemmän viehtynyttä Musturin vuodatus saattaa synkentää. Taiteilija kärjistää, mutta ajat toden totta ovat hyvälle, kauniille ja totuudenmukaiselle kovat.
Galleria Forum Boxissa on helmikuun ajan esillä kolmen taiteilijan yksityisnäyttelyt. Suuri tila jäsentyy selkeästi jokaisen tekijän omaan kokonaisuuteen: Lotta Hänninen ja Minna Pöllänen jakavat alakerran ja Kati Rapian näyttely nähdään parvella.
Although the existence of art a million years ago may at first seem to be an anachronistic idea, in the end its existence depends either on strict definitions or on the limits of our imagination.