Taide ja merkityskato
Taiteen tarkoitus on olla yhteiskunnassa se alue, jolla oletetut päämäärämerkitykset voidaan haastaa, ja se tekee kaikesta taiteesta poliittista.
Taiteen tarkoitus on olla yhteiskunnassa se alue, jolla oletetut päämäärämerkitykset voidaan haastaa, ja se tekee kaikesta taiteesta poliittista.

Italialaisen Carol Raman (1918–2015) Emmassa esillä oleva näyttely on hämmentävä tapaus: puolittain pettymys, vain osittain antoisa ja odotukset täyttävä kokemus.
Meillä ei automaattisesti ja varsinkaan määrärahojen tiukentuessa välttämättä ole resursseja siihen mitä tilapäisen, osallistavan, paikkasidonnaisen tai muuten muodoltaan uudenlaisen julkisen taiteen tuottaminen useimmiten vaatii.

Keskellä ankeaa helmikuuta Euroopan-pakomatkaa suunnitellessani mikään maa tai kaupunki ei tuntunut itsestään nousevan ylitse muiden. Lopulta päätin kunnon humanistin lailla yhdistää ammatin ja vapaa-ajan. Niinpä kohteeksi valikoitui Frankfurt am Main.

Romaanissa yritetään sovittaa yhteen mennyt ja nykyinen, henkilökohtainen ja julkinen, perheen ja valtion asiat. Vaikka kokonaisuus ei täysin onnistu, ja ehkä juuri siksi että romaani ei ole kovin sujuva ja ehyt, se panee lukijan koville.
Tunne innovaatiohokemien onttoudesta on ymmärrettävä, sillä liian usein unohdetaan määrittää innovaatioiden tavoite eli nimetä haluttu arvo. Kuvittelemme tietävämme, mistä puhumme julistaessamme tarvitsevamme innovaatioita.

Nyt ollaan aivan erityisessä paikassa. Pimiö on suljettu, oma maailmansa, jonka käyttämiseen liittyy aina suurta varovaisuutta ja keskittymistä: päivänvalo ei saa päästä sisään vahingossakaan tai kaikki on pilalla.
How to write about works of art, if almost any piece of information is said to disturb the experience of them? One cannot but try and be careful, refraining from giving too much information or representations of the works.
Heikki Aittokosken mukaan ”kansakunta – tai sen sukulainen, kansallisvaltio – ei taida olla katoamassa mihinkään”. Lähtökohta, jossa ilmiö otetaan annettuna, on kauttaaltaan problemaattinen.

On tärkeää ja virkistävää kokea suuria tunteita taiteen äärellä, yhä vain teini-iän jälkeen. Arvostanen ajatuksieni kanssa resonoivaa taidetta kenties enemmän kuin nuorukaisena. Kun on elänyt, on pohjaa verrata.

Museo voi tarjota hyvälaatuisen ja luotettavan kuvan sen sijaan, että jättää kokoelmista kiinnostuneet huonolaatuisten jpeg-tiedostojen varaan. Mutta onko tarkin kuva aina paras?

Kun asiaan hiukan perehtyy, on selvää, millainen taustaideologia Päivitys-teoksella on ja mitä sen sanat siten tarkoittavat. On kuitenkin melko samantekevää, mitä mieltä yksittäisestä Päivityksestä ollaan, mutta sen ideologia ei ole samantekevä.