Kuvanveisto

Kuvanveistoa ajatellessa monelle saattavat ensimmäiseksi tulla mieleen klassiset, kovista ja ikuisina pidetyistä materiaaleista valmistetut teokset. Nykykuvanveiston menetelmät ja materiaalit ovat kuitenkin runsastuneet siinä määrin, että puhutaan kuvanveiston laajentuneesta kentästä. Teemanumero luo moninäkökulmaisen katsauksen nykykuvanveistoon viiden erilaisen tekstin turvin. Numero osuu sopivasti myös yksiin Suomen Kuvanveistäjäliiton ylläpitämän Galleria Sculptorin 45-vuotisjuhlavuoden kanssa.

Numeron on toimittanut tutkija-taiteilija Outimaija Hakala. (Kannen kuva: Kati Rapia)

Jutut

Pääkirjoitus

”Nykykuvanveiston tekniikka ja materiaalit ovat runsastuneet paljon, otettiin verrokiksi sitten sadan vuoden tai jopa vain muutaman vuosikymmenen takainen aika. Viimeisimpänä joukkoon ovat tulleet erilaiset digitaaliset teknologiat. Tapaamme puhua kuvanveiston laajentuneesta kentästä tarkastellessamme veistoon keskittynyttä nykytaidetta. Taide elää ja muuttuu jatkuvasti: ennen uusi ja radikaali sulautuu ajan mittaan osaksi perinteitä. Nykykuvanveisto avautuu rohkeasti moneen suuntaan.”

Kaikkein vavahduttavinta on tilallinen taide

”Kehitämme koko ajan toimintaamme vaalien tärkeintä arvoamme, taiteen vapautta. Itse koen, että voimme seisoa vankasti järjestön satavuotisen työn kivijalan päällä ylpeänä. Tärkeintä mielestäni on vastuu tulevista taiteilijasukupolvista yhtä pitkälle tulevaisuuteen, että osaamme rakentaa tälle jalustalle kestävästi yhdessä ja vastuullisesti tuoden mukaan myös uusia muotoja. On muistettava unelmoida ja tähyillä kauas, kuvitella positiivisia mahdollisia tulevaisuuksia.”

Kiilakavennus – Lisääminen ja poistaminen nykykuvanveistossa

”Ovatko perinteiset lisäämisen ja poistamisen toiminnot siirtyneet laajentuneeseen nykykuvanveistoon ja minkälainen rooli näillä toiminnoilla on tilallisen taiteellisen työskentelyn tuotoksissa, kuten esimerkiksi paikkasidonnaisissa teoksissa, interventioissa, vuorovaikutteisissa ja osallistavissa teoksissa tai sosiaalisia ja ekologisia tiloja muokkaavissa teoksissa?”

Kivet, kannot, tähdet – Mahdottomia esineitä ja muita mielikuvia

”Minulle kuvanveisto on maailmassa olemista: ajattelua ja ilmaisua aineen, ajan ja avaruuden asettamien ehtojen piirissä. Kuvanveistäjyys siis määrittää taiteilijana olemisen tapaani silloinkin, kun työskentelyni lopputuloksena on muuta kuin kuvanveiston menetelmin toteutettuja asioita – esimerkiksi mustekynäpiirustuksia hiekoitusmurskeesta tai vesivärein laveerattuja viipalekuvia vähän isommista kivistä. Suomen kielen sanoilla ’kuvanveisto’ ja ’veistos’ on etymologisen viehätyksensä lisäksi myös hankaluutensa, sillä sanat ohjaavat huomion liiaksi tekemisen tapaan.”

Yksi tarina ammattiin kasvamisesta

”Kuvataideakatemiassa on sen historian aikana opiskellut monenlaista enemmän ja vähemmän viallista kulkijaa. Helene Schjerfbeck raahautui Ateneumin kiviportaita niin kauan kuin jaksoi, ja syntymäkuuro Juho Felix Talvia valmistui kuvanveistäjäksi ja työllistyi koko elämänsä ammattitaiteilijana. […] Niinpä minulle Kuvataideakatemiaan tullessani tuli suurena järkytyksenä se, miten huippuyliopisto suhtautuu vammaisiin. Tai siis miten ei suhtaudu: miten täysin näkymättömiä siellä olimme. […] Sen sijaan että vammainen, pitkäaikaissairas tai neuroepätyypillinen opiskelija saisi keskittyä taiteilijaksi kasvamiseen, on hänen tuhlattava (muutenkin yleensä keskimääräistä rajallisempia) resurssejaan ympäristön kouluttamiseen, käytännön ongelmien ratkomiseen ja oman olemassaolonsa perusteluun.”

Hetkiä veistosten äärellä – Katsaus julkisiin veistoksiin Suomessa

”Julkisten veistosten hieno puoli on, että ne nimenomaan yllättävät. Koska ne sijaitsevat vähän kaikkialla, ei taiteen kohtaamiseen voi aina valmistautua suunniteltujen näyttelyvierailujen tapaan. Yhtälailla ja yllättämättä yksittäiset teokset voivat vuosikymmeniä osua yleisönsä vakiintuneille reiteille, ne ovat elimellinen osa tuttua kaupunkiympäristöä ja ihmisten elämää.”