20.6.2005 Irmeli Hautamäki Stephane Mallarmén Neekeritär- runoa on mahdotonta selittää tyhjentävästi, eikä se ole edes tarpeellista, sillä se toimii muutenkin, ja on erittäin mukaansatempaava. Parhaan lähtökohdan sen lukemiselle antaa tieto, että kirjoittaja on 20-vuotias nuorimies. Nuorimies haluaa näemmä shokeerata. Runossa tapahtuu paljon, se on kuvaus kamppailusta, jota käydään neekerittären ja lapsen välillä, mutta mikä kamppailu […]
20.6.2005 Tomi Kaarto Vuonna 1997 pitämässään esitelmässä («L’animal que donc je suis [à suivre]») Jacques Derrida puhuu tilanteesta, jossa ollessaan alasti kylpy- tai makuuhuoneessa kissa, ”eläin”, katsoo häntä. Ja hän tuntee häpeää tämän katseen edessä. Derridalla on vaikeuksia (”j’ai du mal”) ylittää tämä häpeä, jonka hän mieltää jotenkin aiheettomaksi. Mielenkiintoisesti ranskan ilmaus ”j’ai du mal” […]
20.6.2005 Sirpa Jokinen Hanen saavuttuaan outoon maahan, ehka Kuubaan, ja karsittyaan aikaeron luomasta vasymyksesta, heraa selallaan levattyaan jouhipatjan paalla. Han nousee hamarassa palatsissa. Neekeritar, surullinen kuin riivatut viekkaat rikolliset, tuo kuitenkin hedelmia. Han haluaa ahneasti maistaa, ei ylety ottamaan kateensa, vertailee niita, ei kykene puhumaan kielta. Han saa shokin uuden roosanvarisen hameensa repeytymisesta. Laittaa elefantinnahkasaapikkaat […]
20.6. 2005 Timo Kaitaro Jos ei kiinnitetä huomiota runon ilmeisimpiin merkityksiin: kuten torjutun paluuseen, oidipuskompleksiin, kastraatioahdistukseen, eksotismiin, jne., paljastuu alta outoja kieliopillisia konstruktioita, epäselviä viittauksia ja hämäriä vihjauksia. Vaikka Mallarmén teksti on nuoruudenrunona huomattavasti selkeämpi kuin hänen monet muut runonsa, on sen jäsentämisessä oma vaivansa. Lukija pannaankin siis heti alkuunsa töihin. ”Taidetta taiteen vuoksi” harjoittava […]
23.5. 2005 Hannele Rantala ”…minä en tiedä miltä moderni näyttää, vain sen tiedän, että teos kehittyy edellisen pohjalta, siinä saavutetun kokemuksen kautta”, kirjoitti Helene Schjerfbeck kun häntä määriteltiin moderniksi. Schjerfbeck kaihtoi sitä, että hänestä kirjoitettaisiin elämäkertoja tai hänen töitään ja pyrkimyksiään tulkittaisiin ja määriteltäisiin. Hänestä oli kuohuttavaa lukea itsestään ja omasta työstään, vaikka se samalla […]
16.5. 2005 Irmeli Hautamäki Harri Mannerin humoristinen romaani ‘Suuri performanssi’ käsittelee fiktion keinoin suomalaisen taidemaailman tilaa postmodernin hyökyaallon jäljiltä. Muodoltaan romaani on sommiteltu vanhan ajan veijaritarinaksi, jossa viaton ja rehellinen työmies Jaakko Tolvanen joutuu sattumalta pääkaupungin kieroutuneen taide-elämän syövereihin – menettäen kyllä aika nopeasti viattomuutensa ja rehellisyytensäkin. Kirja on avainromaani, jossa ‘kaikki’ pääkaupungin taide-elämän toimijat […]
15. 4. 2005 Teemu Mäki Johtuuko siitä, että Naukkarinen on töissä “muotoiluyliopistossa” , että hän joutuu erikseen painottamaan, että taiteella saa olla kriittinenkin tehtävä? Taideteollisen korkeakoulun “tunne muotoilua” -julkaisusarjassa on ilmestynyt Ossi Naukkarisen kirja “Ympäristön taide” (2002). Naukkarinen työskentelee TAIKissa tutkimuspäällikkönä ja on Helsingin yliopiston estetiikan dosentti. Teos sekä johdattaa ympäristötaiteeseen että pohdiskelee taiteen ja […]
12. 4. 2005 Markku Norvasuo Hannele Rantalan näyttelyssä kuvaaja on flanööri, jonka havainto osuu ikään kuin ohi, ei suoraan nimettävään kohteeseen, vaan sen jättämiin jälkiin. Hannele Rantalan näyttely (9.3. – 27.3. 05) jakautuu kolmeen osaan. Ylägallerian toisessa huoneessa on kymppikuvakokoisia värivedoksia. Toisen huoneen kuvat ovat typografisia, ne esittävät sanoja. Valokuvat on ryhmitelty yksittäin, kaksittain, kolmittain […]
12. 4. 2005 Eila Lahdenperä ”Autiomaa”- näyttelyn maisemakuvien toiseus ja valikoimattomuus on hirvittävää. Tulee selvästi esiin, että maailma on ruma ja vihamielinen paikka meille, jotka haluamme nähdä asiat kauniina ja harmonisina. Tarkastelen seuraavassa Heli Rekulan näyttelyä fenomenologisesta näkökulmasta. Suunnittelijaa se muistuttaa ihmisen biologisuudesta ja havaitsemisen moniaistisuudesta. ”Autiomaa” -näyttelyn valokuvat ja videot näyttävät maailman ulkopuolisen silmin, […]
12.4. 2005 Milja Nuorkivi ”The architecture of the eye detaches and controls, whereas haptic architecture engages and unites” (Pallasmaa, Hapticity and Time). Heli Rekulan valokuva- ja videotaiteessa silmiinpistävää on tyylillinen yksinkertaisuus ja ankara realismi. Rekula ei halua leikkiä valotusajoilla tai filttereillä eikä etsiä uusia kekseliäitä kuvakulmia; hänen tehokeinonsa on kohteen, tilanteen ja paikan voimallinen ainutkertaisuus. […]
12. 4. 2005 Arvi Mäkitalo ”Arkkitehtuuri , joka ei puhuttele, joka ei paljasta mitään ei ole todellista arkkitehtuuria. Rakennustaide, joka ei kosketa ei ole todellista taidetta.” Heli Rekulan näyttely saa katsojan nostamaan vireystasoaan. Sen terävät kaksiulotteiset kuvat koetaan hyvin fyysisesti. Ne ovat lähes veistoksellisia, videoteosten tapauksessa jopa tilallisia. Maisemakuvat, muotokuvat ja selkeämmin kantaaottavat teokset ovat […]
14.12. 2004 Niina Vuolajärvi Pirjo Honkasalon elokuva ’Melancholian 3 huonetta’ osoittaa, ettei terrorismi ole ”fanaattisten muslimien” tekoja, vaan tavallisten ihmisten katkeruuden ja näköalattomuuden tuottamaa toimintaa. ’Melancholian 3 huonetta’ on dokumentaarinen elokuva toiseuden ja samalla myös viholliskuvien rakentamisesta. Pirjo Honkasalo on lähestynyt maailmanpolitiikkaa repivää Tshetshenian sotaa sen viattomien kokijoiden, lasten kautta. Honkasalo tutkii miten sota vaikuttaa […]