”Maailma on tehty meitä varten”, eli miten laulaa paljon sanomatta mitään
Ehkä olemme jo niin patologisen allergisia muille kuin omankaltaisillemme kokemuksille, ettemme kestä kuulla niistä musiikissakaan.
Ehkä olemme jo niin patologisen allergisia muille kuin omankaltaisillemme kokemuksille, ettemme kestä kuulla niistä musiikissakaan.
Olen ensisijaisesti hyväosainen kriitikko: kirjoitan omasta kiinnostuksestani harvakseltaan tähän nettijulkaisuun, jossa kritiikeille ei anneta merkkimääriä, eikä editori yksinkertaista tekstejä.
Rab Rab journal attempts to activate artists to study and write. It organizes meetings for discussion and invites interesting visitors to Finland.
Toiminnan tulee särkyä aika ajoin, jotta se voisi olla todellinen ja ihmiselle ominainen. Kuten kaunis lauluääni ja ilmaiseva viiva vaihtelevat, on jokaisen yksittäisen ihmisen tapa toimia vaihteleva ja vaihtelevuuden tavoiltaan omanlaisensa.
Oikeastaan kyse on vain painotuseroista. Populismi selitetään tunteilla ja tunteet populismilla. Totuudenjälkeisyys lymyää taustalla eräänlaisena kattokäsitteenä, periodinimikkeenä tai aikakautena.
Eiköhän tapahtuman järjestäjien olisi nyt jo aika ohjata toimintaansa suuntaan, jossa kulttuuri olisi aidosti asian pihvi eikä sen toissijainen ”mauste”?
Artists worldwide are more and more concerned with constructing the conditions in which their work is to be seen, and there is a recent stream of publications reflecting on the history of the phenomenon.
Kulttuurin ja sivistyksen alasajoon vähemmän viehtynyttä Musturin vuodatus saattaa synkentää. Taiteilija kärjistää, mutta ajat toden totta ovat hyvälle, kauniille ja totuudenmukaiselle kovat.
Tänä totuudenjälkeisenä aikana ja vaihtoehtoisten faktojen pyörityksessä herää kysymys, oliko edeltävä aikakausi totuuden aikaa. Ei tietenkään.
Although the existence of art a million years ago may at first seem to be an anachronistic idea, in the end its existence depends either on strict definitions or on the limits of our imagination.
Kätketty äiti on viktoriaanisen muotokuvavalokuvauksen epäsubjekti. Hän on valokuvan lavasteisiin mattojen ja kankaiden alle piilotettu hahmo, joka pitelee levotonta – tai kuollutta – lasta paikoillaan.
In the same way that unemployment insurance loosens the workers’ commodity status, public funding for artists loosens the commodity status of the artwork.